Edellisestä kerrasta Espoon kaupunginteatteriin ON vierähtänyt tovi. Taisi olla 1993, kun Ville Virtanen, Jussi Lampi, Sari Havas ja muut viihdyttivät lavalla Peilipeli-näytelmässä. Eli Lewis Carrollin Through the Looking Glass. Eli ehkä oli aikakin käydä uudelleen :-) Samalla reissulla sai yhdistettynä vierailun vanhemmillekin kätevästi.
Esitykset on olleet täyteen myytyjä ja näytelmä jatkaakin ohjelmistossa myös keväällä. Ihan hyvä, koska nyt äiti oli huonovointinen eikä päässytkään mukaan. Jospa sitten keväällä. Onneksi sain lippukassan kautta sen lipun myytyä, niin sai edes rahat takaisin.
Niin, siis Espoon kaupunki perustaa brändityöryhmän, johon kutsutaan mukaan boheemiutta edustamaan näytelmäkirjailija (Ylermi Rajamaa, jonka näin pari vuotta sitten Suomenlinnassa Ryhmäteatterin Ronja Ryövärintyttäressä Birkinä), joka on tarinan kertoja. Ryhmässä on toinen toistaan pöljempiä tyyppejä. Kokoomuslainen kaupunginjohtaja Kari Happonen (Martti Suosalo) on viilipyttymäinen terroristi, joka kiusaa varsinkin hiljaista Keijoa (Raimo Grönberg), puurakentamisen professoria. Petri Huhtala (Tommi Taurula) on urheiluhenkinen it-yrittäjä jolle Espoo Blues on kovin juttu. Kaupunginsihteeri Ilona (Henna Hakkarainen) on aika vaisu ja pliisu, sellainen tylsä tilastoihminen. Yritysjuristi Helena (oivallinen Ria Kataja) ja Sotepa-säätiön toiminnanjohtaja Markku (aina yhtä charmantti Tommi Korpela) virittelevät suhteentynkääkin kaiken kokoustamisen lomassa.
Minä kirjoittaa, kaupunginjohtaja patistaa
Menoa ja meininkiä oli alusta loppuun. Esiintymispaikka oli kahden katsomon välissä ja se eli ja muuttui kokoajan. Ei varsinaisesti muita lavastuksia kun pöytiä ja tuoleja ja niitä siinä sitten liikuteltiin ees taas. Välillä näyttelijöiden voimin, välillä henkilökunnan ja välillä hienoilla kauko-ohjattavilla robottialustoilla. Se oli aika dynaaminen systeemi kyllä. Ja sitten lattiaan heijastettiin kanssa videokuvaa (tuli hetkittäin mieleen jopa NT:n The Curious Incident näytelmän lavastusratkaisut). Varsinkin ne projisoinnit toimivat tosi hienosti.Hienojen lavastusratkaisuiden lisäksi kuultiin paljon musiikkia. Sekä nauhalta että Rajamaan soittamana (kitaralla). Varsinkin Rajamaan oma sävellys Espoo oli hauska :-) Ja kaikki brändiryhmän jäsenet lauloivatkin (jotkut hieman paremmin kuin toiset). Mä tykkään kun aika usein käsiohjelmassa on nykyään mainittu käytetyt musiikit, niin myös tässä!
Tarinasta saa irti paljon enemmän, jos on asunut joskus Espoossa ja tuntee yhtään kaupungin "sielunmaisemaa" ja eri alueiden mainetta jne. Mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole.
Suosalo on tosi oivallinen lakonisia kommentteja heittelevänä pokerinaamaisena kaupunginjohtajana, joka yksinvaltiaan lailla johtaa brändiryhmää ja myötäilee kaikkia sopivasti. Lisäksi Suosalon Turun murteella haastava fiktiivinen henkilöhahmo OT on hirvittävän hauska. Rajamaa oli tosi sympaattinen ja herttainen minä, taitelijareppana joka joutuu tahtomattaan pyöritykseen niin muun brändityöryhmän kuin Länsiväylän toimittajankin taholta. Mies osaa kyllä soittaa ja laulaa mallikkaasti, ja näyttää muuten Santtu-Matias Rouvalin pikkuveljeltä :-) Tommi Korpela nyt on aina tasaisen taitava ja hyvä...
Jostain kohdista olisi voinut ehkä hieman tiivistää, koska 3,5 tuntia on aika pitkä aika mille tahansa muulle kuin Shakespearen näytelmälle. Hetkittäin oli sellaista löysäkäyntiä. Juha Jokelan dialogi oli näppärää ja hauskaa, mutta henkilöt tuntuivat puhuvan paljon, ja kukaan ei kuitenkaan oikein kuunnellut toistaan. Kukaan katsoja, joka on yhtään istunut turhauttavissa palavereissa, tunnistaa nämä tyypit ja sen tyhjänjauhamisen ja junnaamisen. Välillä mennään Nuuksioon virkistäytymään, mutta asiat eivät etene. Näytelmäkirjailija ei saa oikein mitään aikaan, eikä otetta mistään. Kun ei Espoolla ole sitä selkeää identiteettiä mitä sille nyt koitetaan hakea porukalla.
Näytelmässä oli hauskaa interaktiivisuuttakin. Näyttelijät olivat mukana soluttautumalla yleisön joukkoon istumaan ja heti alussa vaeltelivat siellä sekaisin paikkojaan etsivien katsojien lomassa. Ennen esitystä sai yleisökin osallistua täyttämällä lapuille mielipiteitään Espoosta, niitä gallupvastauksia sitten kaupunginsihteeri luki kokouksessa myöhemmin. Ja väliajalla sitten toinen gallup-kysely Espoon tulevaisuudesta. Mun vastaus siihen luettiinkin ensimmäisenä :-)
En tiedä olisiko ollut parempi jos olisi nähnyt Esitystalouden ensimmäisen inkarnaation.
Pidin kyllä kovasti paljon, ja voisin suositella ihan kaikille laatuteatterin ystäville. Vaikket nyt olisikaan espoolainen.
Esityskuva copyright Espoon kaupunginteatteri, Tommi Korpelan kuvasin itse ennen kuin esitys alkoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti