Halusin nähdä tämän viime keväänä ensi-iltansa saaneen musiikkiteatteriesityksen uudelleen. Koska jotkut jutut vaan on sellaisia, jäävät päähän ja sydämeen ja sieluun. Hanna Kirjavaisen kirjoittama ja ohjaama Sontiainen - balladi koti-ikävästä oli juuri tämmöinen esitys. Ja olenpas tyytyväinen että kalenterista löytyi juuri sopiva kolonen toisellekin kerralle.
Itse esitys oli hieman tiivistynyt ja napakoitunut keväästä, mukana oli jotain ajankohtaisia heittoja mm. koronan suuntaan ja yksi hieman ahdistava hirttäytymiskohta oli jäänyt pois. Muuten musiikki oli edelleen letkeää ja upeasti tarinaan sopivaa sekä koko esiintyjäviisikko vauhdissa vaikka katsomossa olikin vain kourallinen ihmisiä. Vaikka tämä on oikeasti aika ahdistavia asioita käsittelevä esitys (suomalaissiirtolaisten ahdingosta Amerikan ihmemaassa) niin mukana on paljon lämpöä ja inhimillisyyttä ja huumoriakin. Ulos kävelee jotenkin puhdistuneena ja valaistuneena.
Kannattaa lukea juttuni viime helmikuun ensi-illasta, linkki tuolla hieman ylempänä.
Ihana bonus oli tekijöiden Q&A tilaisuus näytelmän jälkeen. Hanna Kirjavainen avasi hieman näytelmän taustoja, miten ja miksi tämän päätti tehdä. Aihe löytyi kymmenkunta vuotta sitten kun hän törmäsi Tom Sukasen tarinaan. Alunperin Sontiaisesta piti tulla ison mittakaavan musikaali Helsingin kaupunginteatteriin, mutta sitten siellä vaihtui johtaja ja suunnitelmat muuttuivat. Muokkausten jälkeen tulikin tämmöinen klubikeikkamuotoinen intiimi juttu. Minusta vallan erinomainen näinkin, mutta toki tarina olisi ollut laajempi isommalla näyttämöllä.
Oli myös kiehtovaa kuulla miten esiintyjät satsasivat Sontiaiseen. Juha Pulli opetteli soittamaan banjoa ja Anna-Riikka Rajanen haitaria, eikä kummankaan soittamisesta uskoisi etteivät soittimet olleet hallussa aiemmin. Banjo varsinkin on tosi isossa roolissa amerikansoundisissa Lännen-Jukan biiseissä. Pekka Lehden hienot sovitukset tekevät kyllä oikeutta musiikille muutenkin. Kirjavainen myös kertoi että Sukasen rooli oli kokoajan tehty Aarni Kivinen mielessä.
Yleisöllä oli kiinnostavia kysymyksiä ja kommentteja ja sain myös vahvistuksen itselleni Macbeth-noitien vaikutuksesta Sukasen tapaamiin raakkuviin haamunäkyihin.
Esityksiä on vielä 17.11. asti, joten suosittelen lämpimästi hankkimaan liput ja katsomaan tämän universaalin koti-ikävästä ammentavan esityksen. Lippuja teatterilta!
Esityskuvan copyright Mitro Härkönen, Q&A kuva omani.
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti