Millainen on hyvä käsiohjelma?

Mun on pitänyt jo varmaan pari vuotta kirjoittaa tästä aiheesta, mutta asia nousi taas pinnalle kun näyttelijä Eriikka Väliahde twiittasi aiheesta tänään. Kiitos siis Eriikka, ja kaikki muutkin vilkkaaseen Twitter-keskusteluun osallistuneet!

Osa allekirjoittaneen käsiohjelmista vuosilta 2011-2016

Onko käsiohjelma tarpeellinen? Paljonko se saa maksaa? Mitä juttuja siinä olisi hyvä olla? Millainen on hyvä käsiohjelma?

No, itselleni käsiohjelma on ihan välttämätön osa esitystä. Se on pakko saada, maksoi mitä maksoi. Ja on niistä joskus maksettukin, huh! Mutta mielelläni maksan, jos sisältö on sen arvoinen. Pelkkiä kuvia sisältävä ei oikein mielestäni aja asiaansa, mutta olen niitäkin ostanut. Mulle käsiohjelma kertoo vuosienkin päästä (tottakai ne säästetään!) mitä on tullut nähtyä ja milloin, ketä siinä esiintyi, kuka lavasti, puvusti, ohjasi jne.

Ja tässä ne loput vuosilta 2011-2016. Niitä piisaa.

Hyvässä käsiohjelmassa on toki kaikki tekijätiedot, mutta olen erittäin kiitollinen myös tekijätiimin biografiatiedoista. Nämä puuttuvat useimmiten suomalaisten teatterien käsiohjelmista, mikä on suuri harmi. On kiva väliajalla katsella mistäs elokuvasta tai tv-sarjasta tuo tyyppi on tuttu, tai mitä näytelmiä lavastaja on aiemmin tehnyt.

Muutama vuosi sitten Ibsenin näytelmää Ghosts esitettiin ensin Almeidassa ja sitten Trafalgar Studiolla. Ohjaajana toimi Richard Eyre, ja näytelmä palkittiin lukuisilla Olivier -palkinnoilla. Ghostsin käsiohjelma on malliesimerkki kiinnostavasta ja hyvin tehdystä käsiohjelmasta.

 

Ghosts tekijätiedot tiivistetysti ja sen jälkeen tarkemmat esittelyt

On kiva kerrata myös näytelmän tekijästä tietoja, joten jonkunlainen elämänkerta jo edesmenneistä näytelmäkirjailijoista on hyvä, tai aikajana ainakin. Elossaolevilta on mukava lukea tuoretta (tai vanhempaakin) haastattelua, kenties mitä hän on halunnut tästä näytelmästä kertoa. Ja mitä muita näytelmiä tämä on aiemmin tehnyt. Joskus jonkunlainen juonitiivistelmäkin olisi hyvä.

  

Sananen Ghosts-ohjaaja Eyreltä ja Ibsenin elämästä juttua

Ohjaajalta olisi kiva lukea kommentteja, esimerkiksi miksi ohjasi tämän esityksen, ja mietteitään työprosessista. Pukusuunnittelijan, lavastuspuolen jne luonnokset ovat kiinnostavia.

   

Lavastuksen ja puvustuksen suunnittelua Ghosts-näytelmään

Käsiohjelman pitäisi palvella sekä teatterin ensikertalaista, että myös suurkuluttajaa. Jälkimmäinen osaa Tšehovin tai Shakespearen elämän ja teokset liki ulkoa, mutta vähemmän teatterissa käyvälle ne eivät ole ihan itsestäänselvyyksiä.

 

Joskus käsiohjelma on pelkkä A4 taiteltuna, ja joskus 64-sivuinen kirjanen. On aina bonusta jos käsiohjelma pitää sisällään pidempiä pohdintoja näytelmän teemoista ja/tai tekijöistä. Hyvänä esimerkkinä 2014 näkemäni kreikkalaistragediat Medea ja Elektra, joiden käsiohjelmat sisälsivät useita esseitä näytelmien teemoista. Teatterin ulkopuolisten asiantuntijoiden kirjoittamina. Ymmärrän ettei tämä kustannussyistä ole aina mahdollista, mutta teos avautuu katsojalle ihan eri tavalla, kun saa lukea historiallisesta ajankohdasta tai henkilöstä.

 

Teoksen taustoja syventäviä esseitä on ilo lukea

Monesti käsiohjelman kuvat ovat harjoituksista, ja sekin on ookoo. Tosin olisi kivempi katsoa niitä kuvia itse esityksestä, pukuineen, maskeineen ja lavastuksissa. Mutta käsiohjelmassa pitäisi olla muutakin sisältöä kuin kuvat, niin kiva kun niitäkin on katsoa.

Ja aina ei tarvita kuviakaan. Esimerkiksi vanha ja perinteikäs Royal Court Theatre Lontoossa on päätynyt myymään näytelmän tekstiä käsiohjelmana. Hintaan £3 (n. 4,50€) asiakas saa näytelmätekstikirjan, missä alussa on muutamia sivuja itse esityksestä (toki myös tekijöiden biografioilla). Ei paha idea lainkaan. Mutta ei kaikki katsojat kaipaa näytelmätekstiään. Liki kaikki brittiteatterit jakavat myös ilmaiseksi pientä lappusta missä on tekijätiedot, eikä muuta. Käsiohjelmien hinta on muutoin £4-5, mutta olen maksanut £10 kerran (käsiohjelmasta joka sisälsi lähinnä valokuvia).

 

Muutamia Royal Courtin näytelmätekstimuotoisia käsiohjelmia. 

Mukaan mahtuu myös tekijäesittelyt.

Yksi pieni asia mitä kanssa haluaisin nähdä käsiohjelmassa, on esityksessä käytettävien musiikin/kappaleiden tiedot. Mikään ei ole hirveämpää kun jäädä miettimään mikäs kappale tämä olikaan. Tai jos tykästyy johonkin esityksen musiikkiin niin paljon että haluaa hankkia koko levyn. Ei iso asia, mutta tuiki tärkeä. Tässä Tampereen teatteri on kunnostautunut!

Monessa käsiohjelmassa on myös mainoksia. Minusta niitäkin on ihan kiinnostava lukea, varsinkin vanhoista käsiohjelmista (ajankuvaa). Varsinkin muiden teatterien esityksistä ja saman teatterin tulevista jutuista on kiva saada vinkkejä käsiohjelman kautta. Musikaaleissa olisi mahtavaa jos olisi laulujen sanat mukana käsiohjelmassa. Mutta useimmiten näin ei ole. Tukholman Göta Lejon teatterin Jesus Christ Superstar olikin kiva poikkeus, koska ruotsinkieliset käännökset aukenivat paremmin, kun ne saattoi lukeakin esityksen jälkeen.

 

Musikaalien käsiohjelmissa lyriikat olisivat kiva olla mukana. 

Mitäpä sitten digitaalisista käsiohjelmista? On mulla niitäkin muutamista näytelmistä ja esim. Royal Ballet'n balettiesityksistä. Ovat ihan hyvä lisä painettuun käsiohjelmaan (tai jos menee katsomaan tallennettua esitystä Suomessa leffateatteriin, eikä ole mahdollisuutta ostaa painettua ohjelmaa). Siihen on kätevä yhdistää haastatteluita ja videoita ja vaikka mitä. Mutta käyttöliittymä ei ole yhtä hyvä ja mukava kuin printattu versio. Jota voi selata väliajalla, ja johon voi pyytää esityksen jälkeen nimmarit!

Pikkiriikkinen Donmar Warehouse on yksi suosikkiteattereistani Lontoossa. 

Niiden käsiohjelman design on aina samaa kaavaa noudattava.

Viime vuonna Kansallisteatterin Keuhkot -näytelmän käsiohjelma on teemansakin vuoksi saatavilla vain netissä. Ja se onkin mallikelpoinen esimerkki hyvästä digitaalisesta käsiohjelmasta, ja on vieläpä ilmainen. Koska näissä digitaalisissa on yhtenä hankaluutena myös maksu. Onko kynnys maksaa muutama euro verkkopankissa tms liian suuri? Kyllä ainakin toistaiseksi mun näkemyksen mukaan digitaaliset käsiohjelmat ovat vain teatterin suurkuluttajille.

 

National Theatre Lontoossa tekee kaikki käsiohjelmansa samaan kokoon,
vaikka ulkoasu vaihteleekin, ja hieman sivumääräkin.

Moni tavallinen katsoja (siis sellainen joka käy katsomassa vain muutaman esityksen vuodessa) ei tunnu kaipaavan minkäänlaista käsiohjelmaa. Tai ei ainakaan ole valmis maksamaan siitä. Helsingin kaupunginteatterillakin on, ainakin jostain esityksistä, myös ilmaiset käsiohjelmat, esimerkkinä Kiviä Taskussa.

On kiva myös jos teatterilla on joku oma linja käsiohjelmien suhteen, esim. ulkoasu, tai koko tms olisi aina sama. Yksi kivimmista on The Curious Incident of the Dog in the Night-Time:llä, koska siinä on otettu esityksen tematiikka ja alkuteos erinomaisesti huomioon.

  

Alkuperäinen NT:n ja West Endille siirtymisen jälkeinen käsiohjelma

Jatketaan keskustelua käsiohjelmista! Onko se sinusta tarpeellinen? Mitä siinä on kiva olla, ja mitä ei nyt niin tarvita? Jätinkö jotain oleellista mainitsematta? Sana on vapaa!


Kuvat ovat kaikki omiani.