Don Giovanni / Jyväskylän ooppera, Jkl kaupunginteatteri 22.1.2016

En voi väittää olevani mikään ooppera-asiantuntija (en tosin ole teatterin tai tanssin tai sirkuksenkaan, kaukana siitä), mutta silloin tällöin on kiva käydä niitäkin katsomassa. Kaikista oopperoista en tykkää, ja pienen empiirisen tutkimuksen jälkeen olen tullut siihen tulokseen etten varmaan jaksaisi istua kuuntelemassa Wagnerin Nibelungin Sormusta. Tosin olen nähny Lentävän Hollantilaisen joskus Savonlinnan oopperajuhlilla...

Mutta siis, hieman kevyempää minulle kiitos. Tosin koitan pitää mielen avoimena tässäkin asiassa, eli ehkä mä joskus istun jossain oopperamaratonissa sitten parikymmentä tuntia... Mutta siihen asti mennään hieman kevyemmällä linjalla. Niinkuin Mozartin Don Giovannilla.

En ole Don Giovannia koskaan nähnyt lavalla, joten korkea aikakin oli. Jyväskylän Oopperaan houkutteli teoksen lisäksi mahdollisuus nähdä jenkkibaritoni Kevin Greenlaw nimiroolissa. Ja tarttee sanoa, ei tarvinnut pettyä! Pidin musiikista kovasti. Laulajat olivat omiin korviini oikein hyviä. Ainoa mikä oli hieman tylsä oli lavastus ja puvustus. Omassa oopperamielikuvassani on yleensä mahtipontiset puvustukset ja lavastukset (tosin viime aikoina olen nähnyt enemmän Metropolitanin tuotantoja leffateatterissa, joten ehkä oma käsitykseni on vääristynyt). Tässä lavastuksina oli pyörillä liikuteltavia ja kankailla päällystettyjä "laatikoita". Ja puvut... muodottomia kaapuja tylsissä ruskeissa väreissä. Vähän kuin vanhoja verhoja. Onneksi naisten puvut sentään olivat hieman värikkäämpiä :-) Isot kummalliset lätsät peittävät melkein kasvotkin kokonaan, plääh.

Hedonisti Don Giovanni on kauhea naistenmies ja elostelija. Naisia kaatuu oikealta ja vasemmalta, ja ei ole väliä iällä, ulkomuodolla tai aviosäädyllä. Palvelijansa Leporello joutuu sitten aina selittelemään, peittämään herransa jälkiä ja sumplimaan tilanteita. Naiset vaan lankeavat, hupsista vaan. Lopuksi paha saa palkkansa, ja DG joutuu helvettiin. Siinäpä juoni noin niinkuin tiivistettynä.

Sanomattakin on selvää että laulu sujui kaikilla mallikkaasti. Erityisesti Don G:n miespalvelija Leporello (Krzysztof Szumanski) oli hauska ja ilmeikäs. DG:n exä Donna Elvira (Reetta Haavisto) oli myös ihana tyyppi, vaikka olikin aika herkkäuskoinen ja takertuva. Muutenkin tuli mieleen, yksi jos toinenkin kerta mikä ihme taika siinä miehessä on, kun kaikki naiset lankeavat. Mutta lauloihan jo Juliet Jonesin Sydän aikoinaan "Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?". Ja Don Giovanni jos kuka on täysiverinen renttu. Hurmaava kyllä, mutta renttu. Puolipukeissa näyttämöllä kekkaloiva Kevin Greenlaw on kyllä ulkoiselta habitukseltaan oikein passeli tähän rooliin. Istuin vaan sen verran takana, että en nähnyt mikä kuva herran olkavarren tatuoinnissa on. Mutta joo, parransänki ja sekainen tukka sopi hyvin. Ja vaikka Don G on sellainen renttu, niin kyllä sympaattinen sellainen.

Myös komtuurin tytär Donna Anna (Sirkka Lamminen) lauloi kauniisti. Tykkäsin siitä kun kaikki osasivat laulamisen lisäksi myös näytellä hienosti, varsinkin päämiehet.

Tässä oli myös yliluonnollisia elementtejä. Kaikki haluavat Don Giovannin pään vadille, ja pakeneminen onnistuu vain tiettyyn pisteeseen asti. Leporellolla on aikas pitkä lista DG:n valloituksista. "joka niemessä ja notkossa on todiste lemmenseikkailuistaan." Ja kyllä oli hieno kohtaus kun komtuurin (Jari Parviainen) haamu tulee ensin päivälliselle ja sitten noutamaan Don Giovannia helvettiin! Punaiset valot imaisevat elostelijan mukanaan.

Kari Arffman vastasi ohjauksesta ja orkesteria johti Ville Matvejeff. Tekstitys toimi hyvin, mutta ei sitä kokoaikaa jaksanut lukea. Mutta tuntuiko musta vaan vai soittiko Jyväskylä Sinfonia kovin hiljaa, ja enemmän volyymia kaipasin laulajiinkin. Tai ehkä mä vaan istuin niin takana ettei kuulunut kunnolla.

Olihan tämä tarina vähän sellaista saippuaoopperamaista hömppää, mutta pidin musiikista kovasti!
Muuten tässä taas oli sellainen joukkokohtaus, missä ihmiset ajavat DG:tä takaa, aseistautuneina haravoilla ja heinähangoilla. Miten kummassa porukat aina luulee että haravoilla saisi aikaan vahinkoa? Tai kai niilläkin saisi... Saippuaoopperamaiseen tapaan esityksen lopuksi kaikki kertovat mitä meinaavat seuraavaksi elämässään tehdä. Leporello-parankin pitää etsiä uusi isäntä. Toivottavasti löytyisi vähän rauhallisempaa menoa jatkossa.

Tämä Don Giovanni valmisti minua myös hyvin ensi kesän Savonlinnaa varten. Heinäkuussa menossa katsomaan kuinka Waltteri Torikka selviää siitä ja miten vähissä pukeissa tätä nähdään.


Ylemmän kuvan copyright Nina Huisman, kaksi alempaa Jiri Halttunen.
Loppukumarruskuvan otin itse

Näin esityksen ilmaisella pressilipulla - lämmin kiitos Jyväskylän oopperalle ja kaupunginteatterille