Desirée / Tampereen työväen teatteri 16.4.2016

Monien mutkien kautta pääsin kuin pääsinkin katsomaan TTT:n Desiréetä uudelleen ja viimeiseen esitykseen vielä. Meinasi jo käydä ohraisesti, mutta onneksi muita menoja perumalla (niitä pystyin perumaan koska olin flunssassa) pääsinkin teatterille. Edellisestä kerrasta 2.9. oli jo aikaa, ja sen verran esityksestä syksyllä tykkäsin, että halusin uusintakierroksen.

Ja hyvä se oli nytkin. Alun tanssiaiskohtaus oli tosi säväyttävä. Alati emäntiään ja isäntiään tarkkaileva palveluskunta kiinnitti enemmän nyt huomiotani. Miten huvittavalta ja pöljältä ylhäisön säätäminen heidän mielestään varmaan vaikuttaa. Miten nuorta Henrik-rukkaa kiusataan säälimättä, niin palveluskunnan (erityisesti palvelijatar-Petran) mutta myös Annenkin taholta. Fredrikin uusi vaimo Anne on kyllä varsinainen kikattava pimatsu (hyvin siis Anna-Elisa Hannula roolin vetää). Mutta miksi Fredrik exälleen käy valittamassa kun uusi teinivaimo ei anna? Huoh.

Emmi Kaislakari on edelleenkin ihana, raikas, iloinen ja leikkisä Petra. Ja Tuukka Huttunen on vaan niin mainio överinä Carl-Magnuksena :-) Jaksoin myös taas ihailla Sari Havaksen (Charlotta) viittaa, kun tämä tulee vierailulle Annen luo. Se vain jatkuu ja jatkuu... Viitta siis. Tarja Lapintielle kiitos näistä upeista puvuista.

Ekan näytöksen päättävä Viikonloppu maalla on riemastuttava ja energinen joukkokohtaus.

Sari Havas vetää kartanossa humaltuvan kreivittären roolin superloistavasti! Muutenkin Carl-Magnus puolisoineen ja heidän mätsäävine violetteine pukuineen kartanossa on varsinainen ilmestys. Desiréen ja Annen lievästi sanottuna viileähkö kohtaaminen kartanolla. Desiréellä on ihana oranssi puku illallisilla. Loistavaa piikittelyä yhden jos toisenkin päivällisvieraan kesken. Ja Tuire Salenius Desiréen äitinä, mä suorastaan palvon tätä naista!

Ehdottomasti kannatti katsoa uudelleen. Send in the Clowns sai taas liikuttumaan. Harmi ettei ns. suuri yleisö tuntunut tätä oikein löytävän. Kai tämä sitten oli niin "vaikea" musikaali? Juicen suomennos tarjosi edelleenkin paljon näppäriä herkkupaloja poimittavaksi tekstistä. Siitä riittäisi pureskeltavaa seuraavaankin kertaan.

Maltan tuskin odottaa ohjaaja Miika Murasen seuraavia tuotantoja TTT:llä (syksyllä sitten seuraava eli Vesta-Linnea ja aavelapsen arvoitus).

Hattua nostan myös superkapu-Eeva Kontulle, joka nyt iltapäivällä kapellimestaroi Tampereella tämän ja illaksi suuntasi vielä Helsinkiin Vampyyrien tanssiin!

Kiitos TTT ja koko Desirée-tiimi, upeaa, upeaa työtä!


Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Desirèe TTT:lle syksyllä!

Tänään vihdoin selvisi sekin mysteeri eli mikä on se Tampereen työväen teatterin ensi syksyn suurmusikaali, mistä on vihjailtu jo tovi. Hotelli Tammeria sopivampaa miljöötä ei varmaan olisi mistään löytynyt julkistustilaisuudelle!

Kuoro lauloi parvelta!

Minulle tämä(kin) musikaali on uusi tuttavuus, mutta niin myös varmasti aika monelle muullekin. Desirèetä on Turussa esitetty 2011 nimellä Kesäyön hymyilyä, mutta nyt nähdään Suomessa siis vasta toista kertaa. Mukavaa saada jotain tuoretta ja uutta, vaikka itse musikaalihan on aika vanha (Broadwayn ensi-ilta 1973). Tarina pohjaa Ingmar Bergmanin elokuvaan Kesäyön hymyilyä (1955).

Ohjaaja Muranen esittelee päätähdet, jotka laulavat iloksemme hieman

Stephen Sondheimin säveltämä ja tekstittämä sekä Hugh Wheelerin käsikirjoittama Desirèe (A Little Night Music) tuo lavalle säihkyvän Petra Karjalaisen ja aina yhtä muhevan Veeti Kallion. Juice Leskinen suomensi tämän tekstin, alunperin Kansallisoopperalle, mutta miksi sitä ei aikoinaan Ooppera tehnyt, on mysteeri (ainakin minulle). Taisi tehdä tätä samoihin aikoihin kun Sweeney Toddia, minkä jopa minä musikaalinoviisina näin Oopperassa aikanaan.

 

Syytä hymyyn - salaisuus on julkistettu!

TTT:n suurelle näyttämölle Desirèen ohjaa Miika Muranen, jolta olen viime aikoina nähnyt niin Tarpeettomia Ihmisiä Tampereen teatterissa, kuin Kaikki on kohta hyvin TTT:n Kellariteatterissa viime lokakuussa. Tuntuu että Miikaa halutaan nyt kaikkialle, joten työvisläisillä on tuuria saada Muranen taas ohjaamaan.

 

Desirèen nimiroolissa siis virkavapaalta takaisin palaava Petra Karjalainen, joka tässä esittää näyttelijätär Desirèe Armfeldtiä. Veeti Kallio on keski-iän kriisissä kipuileva asianajaja Fredrik Egerman. Luvassa kepeää iloittelua, suhdesoppaa, mukana hämmentämässä kummankin näiden puolisoita/kumppaneita/rakastajia/lapsia ja palvelusväkeä. Miten ruoho on muka aina vihreämpää aidan toisella puolella? Tarinan pitäisi ohjaaja Murasen mukaan naurattaa, koskettaa ja läkähdyttää. Ainakin kun Miikan kommentteja kuunteli, niin sitä se tulee tekemäänkin. Rikkaat ja menestyvät ihmiset sekoilevat keskenään 1900-luvun herraskartanoiden Ruotsissa. Petra kommentoi jotain keski-ikäismusikaalista, eli kai olen sitten sopivaa kohderyhmääkin (tosin en kyllä tunnusta mitään) :-)

   

Mukana on myös monta mun suosikkia kuten Tuukka Huttunen, Tuire Salonius, Juha-Matti Koskela ja Emmi Kaislakari. Vierailevan Veetin lisäksi myös Sari Havas näyttäytyy TTT:n lavalla, ja vieläpä ensi kertaa. Kuoro on isossa roolissa, ja siinä laulaa mm. Johanna Kalmari.

Sari Havas nähdään ensimmäistä kertaa TTT:n lavalla

Taustalla soittaa Eeva Kontun 11-henkinen "perinteinen" orkesteri, eli jousia, harppua, fagottia... Melkein kaikki musiikki on sävelletty valssiin, eli siitäkin tulee sitten perinteistä fiilistä. Koreografioiden takana Virve Varjos, ja tanssit tulevat kertomaan miten nämä ihmiset rakastuvat, sekoilevat ja heittäytyvät... Lavastajana yksi Suomen parhaita eli konkari Hannu Lindholm. Pukusuunnittelija Tarja Lapintien luomuksista nähtiin hieman esimakua Veetin ja Petran upeissa puvuissa. Desirèen puku muistuttaa erehdyttävästi marsipaanistatehtyä  prinsessaleivosta; sellaista makeaa ja kevyttä.

Koko porukka poseeraa

Ihanaa aamupäivätilaisuutta täydensi jousikvartetti, jotka soittivat sopivaa musiikkia (mm. Händeliä) virallista osuutta odotellessa. Oli mukava nähdä julkistamistilaisuudessa Lauraa ja Siiriäkin, kahta teatteri/musikaalibloggaajakolleegaa. Kiitos TTT kutsusta!

Ps. Tästä näyttää tulevan mulle oikea Sondheim-vuosi. Tammikuussa Assassins, heinäkuussa Gypsy, syksyllä tämä... olikohan jotain muitakin vielä.


Kuvien copyright ihan oma!