Kyllä, oli se oikein toimiva kokonaisuus myös ruotsiksi! Paljon paljetteja, tekoripsiä ja höyhenpuuhkia (yleisöllä). Lavalla oli sitten niin paljon kimallusta ja glamouria, että riittää useiksi viikoiksi! Puvustukset olivat niin järisyttävän hienot kun vaan olla voi. Kaikki muukin toimi, jopa dialogi ja laulujen ruotsinnetut tekstit. Munkin rajoitetulla kielitaidolla pysyi hyvin kärryillä, koska tarinan tuntee niin hyvin.
Siitä on jo muutamia vuosia kun olen Lontoon esityksen nähnyt, mutta
hyvin uskolliselta tämäkin versio vaikutti. Ja onko tuo nyt ihme, koska
tekijä/taustatiimi on sama. Leffan olen taas nähnyt jo niin monta kertaa
että ei kykene muistamaan. Viimeksi heinäkuussa Lontoossa ihan
leffateatterissa.
Esirippukin oli valaistu, nimittäin väliajalla valot
olivat syttyneet melkein koko matkalle.
Ensi-iltatarjoilut olivat hulppeat (pinkkiä samppanjaa, pinkkejä leivoksia) mutta en kyllä maistanut kumpiakaan. Paljon ruotsalaisia julkkiksia paikalla, mutta en tietenkään tunnistanut ketään :-) Mun vieressä istunut nainen otti kovasti kuvia edessä istuneesta miehestä, mutta ei aavistustakaan kuka se mahtoi olla. Upeita drag queenejä oli myös katsomossa, sekä paljon miespareja. Diskopalloja katossa, vaaleanpunaisia ilmapalloja ja katsojat toivotettiin ovella tervetulleeksi... Yleisössä oli paljon myös englantia puhuvia ihmisiä, joista ainakin muutamien kuulin kommentoivan, etteivät ymmärtäneet halaistua sanaa, mutta pitivät silti näkemästään.
Mites ne esiintyjät sitten? Kaikki oli tosi hyviä. Kärkikolmikko tietenkin erityisen taitavia. Patrik Martinsson (joka siis loisti Göta Lejonin Jesus Christ Superstarin esityksissä viime vuonna Judaksen roolissa) oli oikein loistava Tick/Mitzi, kuten oli odotettavissakin. Ja tarttee sanoa että 46-vuotiaaksi mieheksi niin on kyllä mielettömässä kunnossa. Ei ihan illan kauneimmat sääret, mutta melkein.
Erik Hoiby (joka kunnostautui myös JCS:ssa, Jaakob nuorempana) taisi silti olla illan tähti. Huikean hieno esitys Adam/Feliciana. Ja Erikillä oli sitten vissiin ne esityksen upeimmat sääret :-) Mutta camp-hengessä ihan loistava!
Björn Kjellman oli erinomainen Bernadette. Näistä kolmesta hän on selkeästi Ruotsissa tunnetuin näyttelijä, mutta mä en ole muualla nähnyt kai, kun tv-minisarjassa Torka aldrig tårar utan handskar, missä oli kyllä myös hyvä.
Vasemmalta Erik Hoiby, Björn Kjellman ja Patrik Martinsson
Erinomaisia olivat myös ensemble-esiintyjät. Loistavia tanssijoita ja joukkokohtaukset olivat vallan hienoja. Orkesteri soitti mallikkaasti, ja itse en huomannut ainakaan mitään isompia mokia (yhdessä kohdassa yhden taustatanssijan päähineen valot eivät palaneet). Itse Priscilla (bussi) oli näyttävä, ja jaksan edelleenkin ihmetellä miten ne ledivalot saadaan toimimaan niin hienosti bussin "väreinä". Hirmuisen nopeita vaatteiden vaihtoja, ja koska istuin kuudennella rivillä, niin huomasin miten jotkut näyttävimmät meikit oli tehty (sellainen naamio kumilenksuilla).
Musiikki hienoa, mutta se
hieman harmittaa että Abbaa ei näissä teatteriversioissa kuulla
tekijänoikeussyistä lainkaan. Ilmeisestikin Mamma Mia -musikaali
aiheutti sen, että vaikka alkuperäisessä Priscilla elokuvassa Abbaa
kuultiinkin, niin lavalla enää ei :-( Mutta onneksi jäljelle jäi tukku
muita hyviä diskohittejä.
500 pukua, 60 peruukkia, 150 kenkäparia, 200 päähinettä... kyllä niillä saadaan aikaan näyttävyyttä. Vai mitä sanotte tästä Erik Hoibyn muutama viikko Instagramiin laittamasta kuvasta? Tuohon kun vielä lisätään n. 80 cm korkeat peruukit, niin avot - Sydneyn oopperatalopuvut on valmiit!
Tässä hieman lauletaan kukitusten jälkeen.
Ruotsalaiselle teatteriyleisölle tarttee antaa kyllä täydet pisteet. Huomasin sen jo JCS:ssä (kaikissa neljässä esityksessä mitä kävin katsomassa) ja nyt taas. Heti alusta asti taputukset, vihellykset ja muu eläytyminen oli sataprosenttista. Lopussa iso osa porukasta nousi seisomaan ja mekkalasta ei ollut loppua tulla. Ihanaa! Ensi-illassa nyt aina on paljon esiintyjien tuttuja ja silmäätekeviä muutenkin, mutta uskoisin että yleisö käyttäytyy yhtä riehakkaasti jatkossakin. Minäkin meinaan seuraavaan kertaan hankkia höyhenpuuhkan. Ai mikä seuraava kerta? En tiedä koska, mutta kyllä tämä uudelleen pitää nähdä!
Arvosteluitakin on alkanut tippua, sekä tekijöiden haastatteluja.
Patrik Martinsson radiossa, P4 Östergötland. Aftonbladet antoi neljä tähteä ja kehui myös Patrikia:
"Patrik Martinsson och Erik Høiby sjunger mycket och briljant, förutom att vara bra skådespelare."
Norrköpings Tidningar sivut kehui myös:
Det finns tre huvudroller. Linköpingskillen Patrik Martinsson är bekant. Han gör sin känslige Tick till en öm fadersgestalt som i slutscenen återser sonen som verkade ha förlorat sin far. Eric Høiby blir till ett energiknippe som det slår gnistor om, hans superfjolliga Adam intar scenen på ett strålande vis medan Björn Kjellman visar skådespelarkonst med sin nyansrika gestaltning av Bernadette.
Ruotsalainen gay-sivusto QX kehui Priscillaa maasta taivaaseen :-)
Huvudrollsdamerna då?
Jo, QX coverboy Erik Höiby är galet grym som kaxiga ungdrugan Felicia. Han är käftig fjolla ut i fingerspetsarna och spelar även känsliga scener med oerhörd finess. Patrik Martinsson är druga nummer två, Tick/Mitzi, en stor men lite otacksam roll vars story för musikalen framåt. Mot slutet framkallar Martinsson dock tårar i uppsättningens starkaste och finaste scen…
Men mitt i detta fantastiska så reser sig Björn Kjellman ändå huvudet över alla andra. Vilken prestation! Jag har sett honom i flertalet roller genom åren, men som transexuella Bernadette är han outstandning. Han fångar den gamla divan i varenda gest, vartenda röstläge och varenda känsla. Björn Kjellman ÄR den bittra, roliga och fantastiska damen som blomstrar upp när två yngre dragqueens tar honom med på resan genom Australiens öken. Han skapar magi i varenda scen han är med i. Guldmask nu, tack.
Ensi-ilta oli siis lauantaina 21.9. Tukholman Göta Lejon-teatterissa, ja esitykset jatkuvat vielä toivon mukaan ensi vuonnakin. Liput ovat tyyriitä, mutta ehdottomasti on katsomisen arvoinen!
