Näissä spekseissä olen tavannut käydä, ja tämän vuoden aihe oli jotenkin erityisen likellä sydäntäni. Voisiko kukaan vastustaa scifiteemaista speksiä? No ei voi.
Istuin taas aika likellä valkoisiin trikoisiin sonnustautunutta bändiä, joka tänä vuonna totteli nimeä R2/D2 (heh heh). Oli siellä mukana yksi wookie, vaikka vieressäni istuneet vanhemmat rouvat sitä leijonaksi luulivatkin (ehkä olisi voinut olla Aslan, mutta kun tämä oli scifi-juttu, eikä fantasia).
Tähtikansainliitto (TKL) hallitsee sodan jälkeen mystistä Resurssia ja pienille kansoille on jäänyt vain rippeet. Vapausrintama tekee ryöstöretkiä Resurssia saadakseen. Sen pelottomat taistelijat Mal Gyver (Antti Romppainen, upeissa tekorintakarvoissa) sekä bimbo-hippi Stella R. Spaceship (Annika Virtanen) ujuttavat itsensä TKL:n lippulaiva Solarikselle, jota johtaa tekoäly KRONOS (hyytävän loistava Pekko Sangi, jolla on kyllä esityksen paras puvustus!). Kuvioissa pyörii myös se pakollinen hullu tiedemies professori Ikaros Rautalempi (Eero Anttonen), joka on Kronoksen isä (tietenkin) ja kyborgi itsekin.
Mukana hölmöilee myös näpsäkästi takkia kääntävä Punapaita (Niko Ranta). Kapteeni Piippo Paksupää (Sanni Pakarinen) ja aisaparinsa Perämies Muikero (Mikko Grönlund) hengaavat mukana ja sotkevat asioita.
Jukeboksi (Sanna Grönlund) suoltaa kasarihittejä minkä kerkeää. Tällä ydinjoukolla mennään eikä meinata. Proffa haluaa koneille tietoisuuden, eikä oivalla mitä vaaroja moiseen voisi kätkeytyä. Kun kone ottaa vallan, bändi soittaa Terminator-teemaa :-)
Kaikki esiintyjät eivät ole ihan yhtä hyviä laulajia, mutta 3 biisiä jokainen saa kerrallaan vetää. Se näissä spekseissä aina vähän ärsyttää, kun ei millään tunnista periaatteessa tuttua biisiä. Vähän niinkun Eläkeläisten hengentuotokset. Puvustustiimille täysi kymppi.
Tähtihetkiä: Miten legendaarista Hakka-lelua (muistattehan, se puutappikehikkosysteemi mitä hakataan pienellä vasaralla) hyödynnettiin komentosillan ohjauskomponenttina. Kronos kehittää itselleen huumorintajun (Naurava Kulkuri!!). Professorin visio että kun koneet hallitsevat niin sodat poistuvat (hah!). Proffan ja Stellan tangoduetto. Omstart-huuto "hämäläisellä vaatimattomuudella". Pink Floydin High Hopes-versio.
Huuto yleisöstä bändille: soittakaa Paranoid! Ja mitä tekee orkka, soittaa Paratiisin. Close enough :-) Madonreikä ja sen vierailut lavalla. Kronoksen buuttauskohtaus lastennäytelmänä. Stellan loppumaton usko kaikkien hyvyyteen ja kiltteyteen, yes! Jaeger-taistelupuku! Proffan vanhat videopäiväkirjat valottavat tämän lapsuutta... Eeppinen lopputaistelu! Kaikki planeetat lavalla yhtä aikaa.
Kasa on oleellinen osa speksihäröilyä. Tässä bändi mukana.
Pieniä puutteita: miestanssijoiden puute! Liekö Pakkahuoneen akustiikka, huono miksaus, laulajien artikulointi vai oma sijainti, mutta laulun sanoista on tosi vaikea saada selvää. Kronos oli oikeastaan ainoita jonka laulusta sai selvää.
Paljon oli sähellystä ja tahattomia huteja ja ehkä ideaa olisi voinut vielä jalostaa paremmin. Mutta kuten huomaatte, oli tässä paljon hyvää. Niin paljon että kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan, kun siihen vielä on mahdollisuus (Tampereella vielä 3 esitystä jäljellä).
Kiitos taas tämän vuoden spektaakkelista Nääspeksin tiimi!
Valokuvat otin ihan itse!
