sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Housut Pois / Samppalinnan kesäteatteri 14.7.2012

Olin viikonlopulla Turussa tuomaroimassa. Joskus männäviikolla satuin lukemaan jostain lehdestä Samppalinnan Kesäteatterin arvion, jossa kehuttiin kovasti heidän tämän kesän Housut Pois-esitystään. Jotta sitten soitin keskiviikkona ja kysyin saako lippuja vielä, ja sai! Lisäksi Tuija läksi vielä mukaan seuraksi. Hyvät paikat vielä!


Niinpä sitten lauantain tuomarointipäivän jälkeen ajoin Tuorlan Majataloon minne oli mulle varattu huone, vaihdoin vaatteet ja suuntasin takaisin kaupungille. Treffattiin teatterilla ja haettiin liput, sitten käveltiin joen toiselle puolelle Dennikseen pizzalle ja siiderille/oluelle.


Joo, mitäs esityksestä voisi sanoa? Se oli todella hauska ja viihdyttävä, sai nauraa ihan kunnolla. Elokuvan olen nähnyt tosi tosi kauan sitten, ja mitään superselkeitä mielikuvia ei ollut, muutakun Robert Carlyle oli hyvä. Eli tarina kertoo kuudesta työttömäksi jääneestä pohjoisenglantilaisesta telakkatyöläisestä, jotka itsensä elättämiseksi päättävät alkaa strippareiksi.


Samppalinnan kesäteatteri, jossa en ole aiemmin ollutkaan, oli tosi upea paikka! Miljöö oli hieno, siellä korkealla mäen päällä, Aurajoen rannalla. Katettu ja pyörivä katsomo, Tampereen Pyynikin tapaan. Ylläoleva kuva on otettu meidän paikoilta tuulimyllylle päin.


Mitään suuria näyttelijänimiä ei esiintynyt, mutta mulle tuoreita ja raikkaita kasvoja! Hyviä laulajia kaikki tyynni, mikä musiikkinäytelmässä on aika tärkeää. Pääroolissa Jerrynä Mika Räinä, joka oli hyvin karismaattinen ja salskea mies. Jerryn parhaana kaverina Davena oli Panu Vauhkonen, myös erinomaisesti roolistaan suoriutuvana. Järjettömän hauska esitys kyllä! Voin lämpimästi suositella, jos Turussa päin tulee käytyä. Ja melkeen kannattaa tuon takia kauempaakin ajella!


Elävä orkesteri oli mukava juttu ja hyvin herrat soittivatkin! Näyttelijöitä oli kaikkiaan muutama kymmen, ja kaikki puvustukset ja lavastukset oli mietitty huolella. Mutta ei pelkästään naurua, vaan oli esityksessä suvantohetkiä ja draamaakin. Malcolmin äidin kuolema varjosti hieman hänen vastalöytämäänsä elämäniloa. Mutta hautajaisissa saatiin hieno miesduetto!


Kiitos isosti Tuijalle seurasta ja sielunparannuksesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti