Tänä vuonna pääsin kuin pääsinkin TIP-festeilemään yhdeksi päiväksi, hurraa. Turku International Puppetry Festival tarjoili taas kaikkea hienoa, kiehtovaa ja upeaa, mutta monta kiinnostavaa esitystä jäi harmikseni kokematta. Muutamiin ei enää lauantaille mahtunut ja muina päivinä en taas päässyt paikalle. Mutta tämäkin oli parempi kuin ei mitään!
Lauantai alkoi esityksellä The Unmentionable Tehdas Teatterin Vintillä. En tiennyt teoksesta etukäteen mitään ja jälkikäteen luin miten se pohjautui ranskalaisen taiteilijan Dora Maarin (1907-1997) valokuviin. Tämä ei haitannut sen kokemista mitenkään, mutta sain uuden ulottuvuuden nukkeihin, tai hahmoihin, valokuvien myötä. Käsiohjelmasta kiitos! Niina Lindroosin rakentamien ja nukettamien hahmojen kautta pääsi jonkinlaiseen surrealistiseen unimaailmaan, missä oudot hahmot seikkailivat oudoissa lavasteissa. Maarin valokuvien hahmot heräsivät eloon ja näyttivät sen mitä oli mahdollisesti jäänyt kuvien ulkopuolelle.
Lindroosin ja Elina Sarnon ohjaama ja dramatisoima esitys oli kuin kokoelma irrallisia kohtauksia, missä oli kuitenkin jonkinlainen punainen lanka. Romanttisesti sisustettu huone, joka on täynnä pieniä yksityiskohtia, tavarakasoja ja asetelmia. Taiteilija asettelee näitä eri muotoihin ja asetelmiin. Simpukat ja meren läsnäolo on tärkeää. Taiteilija on itsekin läsnä teoksessaan, eikä ainoastaan nukettajana vaan myös naisena, taiteilijana.
Simpukkapäinen hahmo leikittelee omalla olemuksellaan ja simpukkapäällään, jotenkin hellyyttävää ja söpöä. Rantamaisemista siirrymme katedraalimaiseen tilaan, missä kolmiulotteisuus ja paperinukkemaisuus ottavat vallan. Jotenkin kasvoton hahmo on hieman uhkaava, ja sen mittasuhteiden muuttuessa uhka kasvaa. Varjot elävät. Lopuksi näemme vielä strutsimaisen oudon olennon, joka tuo mieleeni meren hirviöt tai Valerian-sarjakuvien avaruuden oliot. Fyysinen painiottelu päättyy... niin, en tiedä miten koska ihminen katoaa olion sisään.
Esitys on vajaan tunnin mittainen, mutta intensiivinen. Kaikkea surrealistista täydentää kaunis musiikki ja Henri Hyökyvirran seesteinen äänisuunnittelu. Outo, esteettinen, seesteinen ja tajuntaa laajentava esitys, josta jäi itselle kaunis olo, sellainen että sielu olisi ravittu. En tiedä millä, mutta jollain kauniilla kuitenkin. Kun myöhemmin katsoin netistä lisää Maarin kuvia niin nehän ovat aivan mainioita, ja niistä voisi ammentaa moneen jatko-osaankin. Menkäähän katsomaan!
Suureksi harmikseni Lee Lahikaisen Pakkomielitekoon ei mahtunut mukaan, mutta toivon että saan sen kokea joskus myöhemmin, jossain. Sen sijaan näin aivan hulvattoman ja mainion Teatteri Qo:n Tea For Two asuntovaunuseikkailun. Vajaassa puolessa tunnissa meidät kahdeksan katsojaa temmataan sellaiselle vaunuajelulle että oksat pois. Kerrassaan mainio konsepti eli Manilan eteen kadulle on parkkeerattu pikkiriikkinen asuntovaunu, katsojat vetävät telineestä kadulla ulsterit ylle, ottavat teekupposen mukaansa ja sulloutuvat kyytiin. Siellä meitä odottaa kaksi naista teekutsuineen. Sinikka Lumiluodon ohjauksessa Perrine Ferrafiat ja Mila Nirhamo järjestävät surrelistisen, hulvattoman hauskan ja hetkittäin aika mustahuumorisen esityksen, josta ei käänteitä puutu. Ferrafiatin konseptiin ja käsikirjoitukseen perustuva esitys on aivan mieletön, ja hänen käsialaa on vielä lavastuskin.
Naisten esittämät naapurukset aloittavat hyvinkin mutkattomasti, mutta rajakiistoista aukeaa ihan uudet ulottuvuudet heidän keskinäisiin väleihinsä. Hienosti esineteatteria ja "reaalimaailmaa" (siellä asuntovaunussa) yhdistelevä taiturimainen konsepti on mitä parhainta viihdettä. Naiset operoivat hienosti valoja, ääniä, musiikkia ja efektejä salaisista nappuloistaan. Tunnelma tihentyy ja otteet kovenevat.
Lopulta päädymme vaunuimemme päivinemme aurinkorannalle, joka hyytävän kolean marraskuisen illan jälkeen on erittäin mukava yllätys. Esityksessä on enemmän twistejä kuin tanssikilpailuissa, se on yllätyksellinen ja hemmetin hauska. Todellinen hyvänmielen esitys! Ja miten mestarillisia esiintyjiä sekä Ferrafiat että Nirhamo ovat! Sata pistettä! Toivotaan että nämä teekutsut voidaan kokea vielä monesti.
Illan päätti osaltani Kuuman Ankanpoikasen Funny - the Best Puppet Show Ever Made, jonka olen halunnut nähdä jo pitkään. Tunnin mittainen show olikin kyllä vauhdikas, monipuolinen ja hauska, mutta en tiedä oliko se oikeasti ihan parasta ikinä. Tupaten täynnä oleva katsomo selkeästi tykkäsi Pia Kaleniuksen ohjaamasta esityksestä. Nukketeatteritaitajien Merja Pöyhönen ja Riina Tikkanen konsepti, käsikirjoitus ja esiintyminen oli välillä hengästyttävän koheltavaa, ja välillä taas kauniin seesteistä, jopa hieman jännää. Mutta hiki meinasi tulla katsomossakin!
Esityksessä käytetään paljon ilmapalloja eri muodoissa, ja muutenkin kaikenlaista lavastusta, vaatetta, härpäkettä ja ennen kaikkea mielikuvitusta. Nuket ottavat eri muotoja tai oikeastaan niitä loihditaan milloin mistäkin. Molempien esiintyjien vankka ammattitaito monipuolisina nukettajina korostuu ja äänien käyttö on ihan mestarillista. Mukana on Disneymäisiä hahmoja, possunaamainen cowboy, hattaransyöntiä, puhuva lammas, tanssia, interaktiivinen tv, isoja superlonpalloja, kaksintaistelua ja kaikkea muutakin mahdollista ja mahdotonta. Jenni Rutasen nukkesuunnittelu on monipuolista, varsinkin päähenkilömme herkkäkasvoinen pikkutyyppi ja räväkkä tyttö ovat suloisia. Äänet ja musiikki (sävellys Antti-Juhani Manninen) on tärkeässä osassa.
Jotenkin se raja esityksen ja nukettamisen välillä hämärtyy olemattomiin, rikotaan atomeiksi. Paljon yllätyksiä ja vähän pelottaviakin kohtia ja mainitsinko jo ne lampaat? Ah, lampailla on iso rooli! Olihan tämä mainio, mutta paikoitellen ehkä hieman sekava ja ylitsepursuava. Viihdyin kyllä hurjan hyvin, ei sillä.
Kotiinlähtiessä sai vielä ihailla Manillan pihalla komeaa Varpusta eli pitkin pihaa liihottavaa Niina Lindroosin ja Nanna Mäkisen nukettamaa valolintua, lyhtynukkea. Kaunista! Pieni ripaus magiaa vielä lopuksi.
Kiitos taas ihana Turku ja nukketeatteriväki. TIP-Fest on kyllä aina niin lämminhenkinen ja kiva tapahtuma, ja paikallinen nukketeatteriporukka parasta. Nytkin sain jutella mukavia esitysten välissä ja tuntea itseni tervetulleeksi. Parasta marraskuussa!
Kuvien copyright: yleiskuva oma, The Unmentionable - Maija Kurki, Tea For Two - Jesper Dolgov, Funny - Jussi Virkkumaa
Näin esitykset ilmaisilla pressilipuilla, kiitos!
