Loistava TIP-Fest 2020 päättyi osaltani kotimaiseen tuoreeseen nukketeatteria, kabareeta, musiikkia ja tanssiakin yhdistävään Holló Erzébet (omakätisesti) esitykseen. Maiju Tainion ohjaama ja sovittama teos pohjautuu Eeva Siivosen runoteokseen Sisäänkirjoitettu kreivitär. Se kertoo pahamaineisesta unkarilaisesta kreivittärestä Erzsébet Báthorystä, joka on vuosien varrella inspiroinut erityisesti metallimuusikkoja. Legendan mukaan kreivitär mieltyi kylpemään neitsyiden veressä ja rangaistukseksi hirmutöistään hänet muurattiin linnaansa. Noh, kiinnostava ja mielikuvitusta innoittava aihe kyllä.
Nelihenkinen ryhmä Manillan vanhassa viinatehtaassa laulaa, lausuu, näyttelee, tanssii ja soittaa. Pia Kalenius, Sanna Nieminen, Sini Palokangas ja Antton Kainulainen ovat monilahjakkaita esiintyjiä. He viettelevät ja tulevat vietellyiksi, sukeltavat tarinan syövereihin antaumuksella.
Keski-ikäinen Elisa (Sanna Nieminen) on tunnollinen ja kiltti työntekijä, jossain luovan työn toimistossa. Paperipinot pöydällä kasvavat ja työkaverit poistuvat kaljalle. Mutta Elisa hautautuu paperiensa alle ja antaa työnantajalle kaikkensa. Minkä ihmeen tähden? Kiitoksena tulee viiri käteen ja potku persauksiin. Mutta kirjeenvaihto neljänsadan vuoden takaisen kreivittären ja nykyäajan Elisan kanssa toimii tarinaa kuljettavana punaisena lankana. Elisa alkaa selvittämään mitä kreivittären linnassa on tapahtunut, ovatko huhut ja tarinat totta, millaista oli yksin jätetyn naisen elämä 1500-1600 -lukujen taitteessa linnassaan. Mies viuhtoi sotaretkillään ja piipahti kotona vain hetkittäin.
"Ruma on kaunista ja kauneus arveluttavaa". Kreivittären tarina ansaitsee tulla kuulluksi. Maiju Tainion ja Pia Kaleniuksen rakentama (ja Kaleniuksen nukettama) kreivitär on rehevän rönsyävä ja varsin värikäs hahmo, joka ottaa tilan haltuunsa, aina ilmaantuessaan kuvaan. Hieman groteski ja mutta myös surumielinen. "Olin minäkin nuori" - niin olit, ja varmaan joskus hyvin viaton. Vaikka naisen maine on nykyään hyvin negatiivinen, niin tämä esitys saa katsomaan asiaa myös toiselta kannalta. Hän kirjoittaa koskettavia ja henkilökohtaisia kirjeitä, ja Elisa ahmii niitä. Miehet alistavat ja hyväksikäyttävät niin monin eri tavoin. Verikreivittären ja työlleen uhrautuvan naisen kohtaloissa on paljon samaa. Nuorena olivat kaikki mahdollisuudet auki, vanhempana huomaa miten moni asia on iäksi jäänyt taakse. Arkiset asiat valtaavat ajatukset. Yksin, eristettynä, ilman kontakteja ihminen kuolee ikävään. Vain kuolema voi vapauttaa.
Esityksessä on erotiikkaa ja kuolemaa, verta ja väkivaltaa, piinaavaa tunnelmaa. Mässäilyä ja lihan iloja. Mutta myös paljon kauneutta, surumielisyyttä ja katsojaa koskettavia hetkiä.
Viinatehdas on kiehtova miljöö, kolme isoa ikkunaa Aurajoelle päin, parvia ja hämyisiä nurkkauksia. Ihanat vanhat metalliset kierreportaat. Muovipleksisten lattialaattojen alta paljastuu vanhaa katukiveystä. Tilaa käytetään kyllä hienosti koko esityksen ajan. Kynttilöillä saadaan aikaan hykerryttävän ihana tunnelma, ja muutenkin Antton Kainulaisen valosuunnittelu on yhtäaikaa idyllinen ja sopivan hämärä, hieman pelottavakin paikoitellen. Teatterisavua käytetään myös hyvin hyytävän tunnelman luomiseen. Sini Palokangas on säveltänyt musiikin ja vastaa äänisuunnittelusta, soittaen myös monia instrumenttejä esityksessä. Tunnelmallista. Riikka Mellinin punaista ja mustaa, samettia ja kiiltäviä kankaita sisältävä puvustus täydeltää goottitunnelman. Samoja teemoja hyödyntävä lavastus on Maiju Tainion ja työryhmän.
Tunnissa tapahtuu paljon, vaikka esityksen tempo on aika verkkainen. Nykyajan ja menneen kietoutuminen yhteen on hienovaraista. Synkkää kauneutta on ylenpalttisesti. Jotaín jäin silti esityksestä kaipaamaan, mutta en osaa sanoa mitä se oli. Nautinnolliset gootti-iltamat silti, kiitos työryhmä! Ja kyllä se korppi (holló) ilmaantuu esitykseen myös, ainakin kuulokuvana.
Ja kiitos TIP-Fest taas kerran mahtavasta festivaalista!
Kuvien copyright Jussi Virkkumaa.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Muuten hyvä, mutta teatterisavu, sen käyttö on käsittämätöntä, silmät vuosi ja kirvelsi häiriten muuten hienoa kokemusta.
VastaaPoistaMullakin yleensä käy silmiin savu ja astmaattikkona joskus tuskaista, mutta jostain syystä nyt ei osunut. Olisiko istumapaikka vaikuttanut?
Poista