Tämä Sorin sirkus -perinne ei onneksi katkennut tänäkään vuonna, vaikka joukkomme kutistui kolmeen. Nimittäin Sorin sirkuksen jouluesitystä ei kertakaikkisesti VOI jättää väliin. Taas kerran oli sirkustiimi, sirkustirehtööri Taina Kopran johdolla, loihtinut visuaalisesti näyttävän ja huimia temppuja sisältävän spektaakkelin. Sirkuksen 35-vuotisjuhlaesitys Soilu oli talvinen tuulahdus satumaailmasta.
Koronan takia moni asia oli totutusta toisin, mutta kaikki oli toteutettu turva-asiat huomioden. Katsomo oli kaksiosainen ja molempiin oli oma sisäänkäynti. Ei väliaikaa, ei tarjoiluja, eikä esiintyjien kunniakujaa lopuksi. Ei ruuhkia mutta runsaasti opastusta ja käsidesiä. Toki esitys oli sitten myös hieman normaalia lyhyempi (noin 70 minuuttia) mutta todella toimiva kokonaisuus toki silti. Erityisesti Eero Auvisen häikäisevän hieno valosuunnittelu ja projisoinnit olivat tyrmäävän upeat. Revontulet ja lumisateet, kylmien ja lämpimien sävyjen vuorottelu. Kaunista ja vaikuttavaa.
Totuttuun tapaan myös Kitte Klemettilän pukusuunnittelu hiveli silmiä. Kymmeniä ja kymmeniä eksoottisia luomuksia niillä hahmoilla joita viiden nuoren rotkoon pudonnut retkikunta kohtaa matkallaan. Ja mitä värikkäitä tyyppejä siellä onkaan! Valkoisia ja kimaltavia jääihmisiä koreine kuninkaineen, polttavan kuumia punaisia tulenhaltioita, kasvityyppejä, peikkoja, haltioita, maahisia. Kaikki toinen toistaan näyttävämpiä ja toki myös näyttäviä temppuja tekeviä. Jonna Kivimäen maskeeraus sekä Malla Tallgrenin peruukit viimeistelevät satumaiset hahmot. Oskari Löytösen lavastus on sopivan yksinkertainen jäälohkareineen, tarjoten hyvät puitteet esiintyjille.
Taina Kopran tarina ja ohjaus sekä Jouni Kivimäen sirkustekninen osaaminen yhdistyvät taas kyllä niin hienosti. Monipuoliset nuoret sirkustelijat pääsevät näyttämään taitojaan ja katsomossa saa niin pidätellä henkeään kuin aploderaata spontaanisti. Varsinkin kaikki ilma-akrobatia ovat todella näyttäviä. Ja tulinumerot! Ja miten mahtavaa etteivät tulitemput olekaan enää pelkkien poikien valtakuntaa, muutenkin Soilussa sukupuoliroolit ovat entistä joustavampia. Sirkus jos mikä voi olla tasa-arvoinen paikka; maskin takana ei ole väliä oletko tyttö, poika tai joku muu. Poika voi hypätä hyppynarua ja kävellä löysällä vaijerilla, ja tyttö pyörittää tulikeppiä. Ryhmänumerot toimivat ja sooloteokset siellä väleissä tuovat kivaa vaihtelua. Temponvaihtelut rytmittävät kokonaisuutta tasapainoisesti.
Sorin sirkuksen esityksissä on juoni ja tarina oleellinen juttu. Esitys ei ole vain kokoelma erilaisia temppuja, vaan kaikki rytmittyvät hyvin kokonaiskertomukseen. Kaikkea tahdittaa oivallinen livebändi Joona Kukkolan johdolla. Hänen säveltämänsä musiikki tuo mieleen Anssi Tikanmäen Maisemakuvia Suomesta, sellaista hieman etnovaikutteista kosketinsoittimen dominivaa soljuvaa ja dramaattista menoa. Sävellettyä Kalevalaa ja kansanperinnettä. Varsinkin Henna Leppäsen harmonikka sopii ihanasti myös sirkusesitykseen. Valkoista velhoa muistuttava Juho Fabrin jyräyttelee lyömäsoittimistaan tahtia. Ja vielä nauhalta ujeltava Käpin jouhikko. Hienoa!
Kyllä on mahtavaa että näinä vaikeina ja tautisina aikoina on silti tämmöisiä seesteisiä perinteitä kuten Sorin joulusirkus. Ei todellakaan tarvinnut pettyä. Hankkikaa liput ja menkää nauttimaan elävästä sirkushurmasta, kunhan esitykset taas jatkuvat vuoden 2021 alusta.
Kuvien copyright Heikki Järvinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti