Ja mikä sooloteos tämä onkaan! Istun pienessä ja pimeässä huoneessa otsalamppu otsallani. Katseeni on tiukasti nauliintunut pienelle näyttämölle, millä tapahtuu mahtavia asioita. Siinä käden ulottuvilla. Ei tarvitsisi kuin ojentaa käteni ja se olisi mukana tapahtumissa. Nyt ollaan Pariisin Katakombeissa. Paikassa, jolla on värikäs historia. Vajaassa kymmenessä minuutissa koen mitä kaikkea siellä onkaan vuosikymmenien ja -satojen saatossa tapahtunut.
Esitys on surumielisen kaunis, ja kaihoisakin. Mutta samalla riemastuttavan hauska, ylistys elämälle. Valot ja varjot leikittelevät kauniissa kulisseissa ja katsoja pääsee eläytymään luurankonuken mielenmaisemiin. Mitä kaikkea hän onkaan kokenut vuosisatojen saatossa! Kekseliäästi suunnitellussa paperinukke-esityksessä tapahtumia ja hahmoja putkahtelee esille milloin mistäkin. Pieni lava pursusi ihania yksityiskohtia, ja koska istuin likipitäen nenä kiinni siinä niin kaiken näki selkeästi.
Hellyyttävä ja lumoavan vangitseva esitys! Täysi kymppi!
Piirroskuva Lee Lahikainen.
Näin esiyksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti