Miksi tämä sitten kannattaa nähdä? Eikö Hitleristä ole jo sanottu kaikki mahdollinen? On ja ei. Mutta mahtaako aiemmin missään olla tehty näytelmää, missä juutalainen nainen (olkoonkin juutalainen vain avioliitton kautta) esittää Hitleriä, ja vielä juutalaisen kirjoittamana ja ohjaajana. Eikä sekään ole se juttu loppuviimein, vaikka markkinoinnissa se onkin nostettu esille. Vaan Michael Baranin kirjoittama ja ohjaama Hitler ja Blondi - kolmetoista laulua diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle on monitasoinen ja huikean upea näytelmä. Se ravistelee, se koskettaa, se itkettää ja se jopa naurattaa. Se saa katsojan oivaltamaan monia asioita uusin silmin. Samalla kun se kertoo "kaikkien tuntemasta" Hitleristä uusia puolia ja asioita, niin se peilaa tätä päivää käsittämättömällä tarkkuudella. Kaikki pelaa niin hyvin yhteen että katsoja voi vaan istua ja nauttia. Tämmöistä teatteria näkee harvoin.
Ja sitten siinä on ilmiömäinen Seela Sella.
Kuten nimikin lupaa, meille tarjoillaan 13 pientä välähdystä, jotka liittyvät jollain tavalla Hitleriin, hänen elämäänsä ja edistämiinsä asioihin. Välillä taitava pianisti Mariola Aniolek soittaa Hitlerin inhoamaa atonaalista musiikkia (Karlheinz Stockhausenia) tai kuulemme nauhalta Hitlerin rakastamaa Wagneria. Musiikkivalinnat, ja koko Kyösti Kallion äänisuunnittelu ovat ihan nappiinsa. Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen ovat olleet mukana myös elektronisten äänimaisemien luomisessa.
Lavastusta hallitse kaksi elementtiä. Isot ilmapallot, mitä käytetään myös projisointien alustana, naruilla kiinni pienissä painoissa. Kun niitä liikutellaan, syntyy vaikutelma kuin joku vetelisi marionettinukkea naruista. Lisäksi lattialla patkojen päällä olevat vaatemytyt, mahtavatko ne symboloida keskitysleireillä menehtyneitä uhreja? Mene ja tiedä mutta Tarja Simone tekee aina yhtä vaikuttavaa työtä lavastusten kanssa. Myös puvut ovat hänen käsialaansa. Seela Sella vaihtaa asua useaan kertaan, ja aina Hitlerin univormutakit ovat liian suuret. Siis ihan istuvat mutta liian isot. Kuin lapsi joka leikkisi aikuisten vaatteilla. Verneri Liljan Blondi-koiraa ei onneksi ole puettu mihinkään koirapukuun, vaan Hitler-Jugendin univormuun, tai vaihtoehtoisesti hän esiintyy mustassa Peace-tekstitetyssä paidassa. Eero Auvisen valot ovat mielettömän hyvät ja loppuun asti mietityt.
Tunti 45 minuuttia, ilman väliaikaa, ja esitys on hyvin rytmittynyt. Kaikki alkaa Vernerin roiseilla Hitler-vitseillä ja natsiläpällä, ja yleisö hihittelee hieman hermostuneesti, saako näille edes nauraa? Verneri mm. vertailee omaa näyttelijäntyötään Göbbelsin propagandaan, 40% totta, 60% shaibaa. Sitten lavalle astelee vanhempi nainen, hieman hitaan ja epävarman oloisesti kävellen. Hän kaivelee lavalla lojuvista vaatekasoista takin, kiinnittää lyhyet mustat viikset nenänsä alle ja sitoo polkkatukkansa ponnarille (jättäen yhden huiskaleen otsalle). Wagnerin tahdittamana hän kävelee lavan eteen mikrofonin luo ja aloittaa puhumaan. Eteemme on ilmestynyt kuin tyhjästä Adolf Hitler. Miten tämmöinen muodonmuutos on edes mahdollista? Toisilla vaan on se osaaminen ja karisma.
Välillä Adolf-Seela saarnaa meille saksaksi (silloin kuuluu hienoinen mikrofonin rahina ja pieni napsuminen sekä väkijoukon puheensorinaa taustalla eli hyvin autenttisen kuuloista), välillä suomeksi. Kolmetoista osiota on nimetty osuvasti, vai mitä tuumaatte näistä: laulu 1 Heil Schicklgruber, laulu 3 Tuo kaveri todella tarkoittaa mitä sanoo, laulu 5 Viikset, laulu 10 Ihmiset ovat eläimiä, koska eläimet ovat ihmisiä... Selkeyden vuoksi lavan sivuilla näkyy kunkin laulun nimi ja numero - fraktuuralla tottakai!
Välillä pauhaa Aatu, välillä musiikki, ja välillä Blondi-koira saa puheenvuoron. Se on kuitenkin päässyt todistamaan yhtä ja toista isännästään, niin yksityisesti kuin valtakunnan päämiehenä. Muutama kohtaus on niin liikuttava että huomaan sympatiseeraavani Hitleriä. Ja se pelottaa. Myös lääkeaineiden luettelot ahdistavat, käyttikö Hitler todellakin noin massiivista lääkearsenaalia? Ei ihme että päässä vähän viirasi. Pelottaa myös ne ilmeiset vertailukohdat nykypäivän ja Hitlerin ajan Saksan kanssa. Retoriikat ovat niin samat, mihinkä ne oikeistopopulistien markkinapuheet olisivat muuttuneet. Niillä samoilla Hitler sai joukon teollisuusyrityksiä rahoittamaan toimintaansa, ja käyttämään keskitysleirien vankeja työvoiminaan. Firmojen joukossa on paljon suomalaisille tuttuja nimiä. Mietin ovatko nämä yritykset käsitelleet menneisyyttään millään tavalla?
Hitlerin esittäminen oli pyörinyt pitkään Seela Sellan mielessä, ja tässä teatterin tiedotustilaisuudessa kuvaamassani videossa hän kertoo muutaman anekdootin aiheesta.
Loppu koskettaa ja saa viimeistään kyyneleet silmiin. Mitä jää jäljelle kun Hitlerin vermeet on poistettu? Vain hauras vanha nainen, alusmekossaan. Mielikuva keskitysleireistä ja puhdistavista suihkuista on niin vahva että on pakko sulkea silmät.
Jotenkin Hitler ja Blondi kosketti ja vaikutti minuun suuresti. Oli kiva että myös pianisti että Blondi saavat paljon tilaa esityksessä. Vakuutuin nyt ehkä viimeistään siitä miten loistavan monipuolinen Verneri Lilja on (anteeksi että kesti näin kauan). Tämä on todella tärkeä näytelmä, ja koska kaikki Suomen ihmiset (edes kaikki koululaiset) eivät sitä pääse katsomaan TTT:lle, eikä Kansallisteatteriinkaan, niin toivon että tämä taltioitaisiin ja lähetettäisiin joka kouluun, kansanedustajille, ja Yle Teemalle. Sen verran tärkeää ja tiukkaa asiaa olisi kyseessä.
Arvostan kovasti että tämäkin oli yhteistuotanto, tällä kertaa Kansallisteatterin kanssa. Teatterinjohtaja Kautto todellakin lunastaa lupauksensa yhteisjuttujen lisäämisestä! Käsiohjelman kirjoituksista ja musiikkilistauksista (ja Baranin lähdeluettelosta) isot kiitokset! Vaikuttavat näyttelijäsuoritukset, upea visuaalinen ilme ja napakka rakenne tekivät tästä minulle kevään kohokohdan. Seisovat aplodit olivat enemmän kuin paikallaan.
Esityskuvien copyright Kari Sunnari, loppukiitoskuvat omani.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti