Tanssija Emma Lister ja sirkustaiteilija Sakari Männistö ovat unimaailmassa, tai onko se pelkästään jälkimmäisen unimaailma. Mene ja tiedä, mutta suuria tunteita koetaan. Valosuunnittelu (Eero Auvinen) on iso osa esitystä, valoja siirrellään ja yhdessä ison, liikuteltavan harsokankaan kanssa niillä luodaan toisia maailmoita ja outoja tunnelmia. Unenomaisuutta. Varjot heijastuvat kankaaseen, ja luovat omia maailmoitaan.
Mies jongleeraa, tanssii, koittaa tehdä vaikutuksen naiseen. Tanssissa näen heijastuksia baletista, mutta enimmäkseen tämä on modernia menoa. Harsoon heijastetaan myös hienoja grafiikoita. Lintuja Hitchcockin hengessä, susi, yksityiskohtia luonnosta. Nämä ovat cornwallilaisen grafiikkapajan ja taituri Angela Annesleyn luomuksia vartavasten tähän produktioon.
Se mikä on todella upeasti tehty on piirroksen ja oikeiden ihmisten "sulautuminen" yhteen. Siis miten harson takana oleva ihminen on synkronisoitu siihen heijastettavan piirroksen kanssa. Piirros todellakin muuttuu eläväksi! Tässäkin taiten kohdistetut spottivalot ovat apuna. Valot ja varjot, niiden leikki ja muuntelu rytmittää kaikkea hienosti. Ja se miten esiintyjien sijoittelu suurentaa ja pienentää varjoja dramaattisesti.
Musiikki on monimuotoista; bluesia, tanssibiittiä, barokkihenkistä vanhaa musiikkia, Dream a little dream of me soi alussa, ja lopussa, markkeeraten kai uneen vaipumista ja sieltä heräämistä. Välillä musiikki on elokuvamaisen uhkaavaa. Pari tanssii yhdessä, välillä sensuellisti, välillä räväkämmin, mutta ilmassa väreilee se että he eivät saa olla yhdessä kauaa. Lähteminen ja luopuminen on läsnä heidän ollessa yhdessäkin.
Aika vinkeää, vaikka hetkittäin musiikki oli niin unettavaa että vajosin jonkunlaiseen transsinomaiseen tilaan. Jongleerausosiot eivät olleet niin näyttäviä, varsinkaan Jay Gilliganin esityksen jälkeen. Silti kokonaisuus oli niin uniikki yhdistelmä, että sillä ei ollut niin väliäkään.
Kuvien copyright Makeshift company
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti