Murtovesiteatteri: Lady Macbeth / Kansallisteatteri 21.5.2016

No niin, tässä esityksessä oli Juha Hurmeen lisäksi muutama muukin magneetti, mikä veti mut Kansallisteatterille katsomaan Murtovesiteatterin näytöstä. Toinen oli Eriikka Väliahde. Ja kolmas seikka on tietenkin Shakespeare! Macbeth on mun suosikkinäytelmiäni, ja tämmöinen uusversio on aina kiinnostava. Lady Macbeth on kuiteskin se kantava voima, tavallaan näytelmän moottori, joten ansaittua että hänet nostetaan ihan näytelmän nimeksikin joskus.

Eikä tarvinnut pettyä! Huh! Upea tunti. Kyllä, on mahdollista vetää tämä näytelmä tunnissa. Vähän karsintaa (paikoitellen aika paljonkin), mutta myös vähän uuttakin. Niinkuin Hurme tervetuliaissanoissaan totesi, niin tässä on neljä eri aikatasoa. 1100-1200-luku, eli aika mistä Shakespeare tämän tarinan nappasi, sitten kirjoittamisen hetki 1600-luvun alussa, kolmantena Cajanderin suomennoksen aika 1800-luvun lopulla ja neljäs taso on nykyhetki. Kaikki ajat olivatkin hyvin mukana tässä versiossa.

Niukasti lavastettu, mutta sentään oranssi soputeltta, trangiasysteemi kannonnokassa, pari tuolia ja pirtin penkki. Niillä pärjätään hyvin. Eikä modernisoidun Macbethin esittämiseen tarvita kuin kolme ihmistä. Aina yhtä ihastuttava Eriikka Väliahde veti nimiroolin suvereenisti. Hänellä oli hieman vanhahtava juhlamekko, aikamoinen kontrasti muiden nykyajan vaatteille. Ja kyllä tarttee sanoa että tämä esitys saa mut entistä vakuuttuneemmaksi, että Eriikka on yksi Suomen valovoimaisimpia ja muuntautumskykyisimiä naisnäyttelijöitä. Outi Kautonen (mietin muuten kiivaasti mistä ihmeestä hän oli niin tutunnäköinen, mutta huhtikuussa nähdyn Mustasilmäsusannan pääroolistapa tuo!) veti sitten about kaikki muut roolit. Juha Hurme oli sitten itse Macbeth, tällä kertaa vielä korostetun reppana nyssykkä määrätietoisen ja dominoivan vaimonsa alla. Suuri sotapäälliikkö, pah! Macbeth itsekin ihailee vaimoaan, ja kehuu tätä miesten mieheksi (johon Lady kuittaa vaan "älä höpötä").

   

Macbeth oli vaatetettu erähenkisesti, joka toki sopi retkeilyteemaan. Rinkka selässään ja kompassi kaulassaan tämä palaa voittoisana sotasankarina kotiinsa. Rento metsäläislook istuu Hurmeelle hyvin. Ja toimii hyvänä kontrastina Ladyn hienostuneemmalle vaateparrelle. On myös mainiota kun Macbeth menee telttaan murhaamaan Duncania, niin hän on sonnustautunut vain otsalamppuun ja väljiin mustiin boksereihin. Puvustuksesta saa kiittää Katri Innanmaata ja musiikeista Petra Poutanen-Hurmetta. Niin ja sovituksesta ja ohjauksesta vastasi tietenkin Hurme.

Mä tykkäsin miten henkilöiden puhetyylit oli niin erilaisia ja kummankin suuhun sopivia. Macbeth puhuu maalaishenkisesti. Lady M taas puhuu ja artikuloi enemmän Shakespearen tyyliin. Sitäpaitsi pariskunta kutsuu toisiaan nimillä Mac ja Beth :-)

Tässä on aivan oivallisen hauskoja kommentteja. Duncanin murhan jälkeen. "Sinähän siinä meuhkaat niinkuin joku amatöörinäyttelijä". Ja sitten Macbethin miekkaillessa Macduffin kanssa lopussa, Macbeth on ylimielinen koska noidat ovat hälle luvanneet että vain naisen kohdusta syntynyt voi häntä vahingoittaa. Ilkkuu Macduffille: "voit sen lumouksen työntää perseeseesi".

Tottakai kun koko stoori on typistetty tuntiin, niin paljon on karsittukin. Esimerkiksi Macbethin Elämä on kuin varjo häilyväinen -monologi Lady M:n kuoleman jälkeen on lyhennelty, muokattu ja modernisoitu, mutta runko, ja ajatus, on sama tuttu. 

Ja voin olla melko varma että Shakespeare ei kirjoittanut, eikä Cajander suomentanut näytelmän loppuun (tosin olisi toki voinut!):

Tyranniast' puhdistui kaunomaamme,

Nyt kori olutta ja saunokaamme!

Paljaat jalat on koko poppoolla taas. Onkohan se oikeasti Hurmeen näytelmien tavaramerkki?

Kaikkiaan aivan käsittämättömän ihastuttava, hauska ja tunteikas versio. Kyllä toimii. Tämä on muuten mahdollisuus nähdä tänä kesänä taas Volter Kilpi -tapahtumassa Kustavissa 15.7. Suosittelen lämpimästä hakeutumaan paikalle vaikka ryömien, sen verran upeaa teatteria on luvassa.

Kuvien copyright Ilona Laaksonen (olettaisin, en ole varma!)