Hedwig and the Angry Inch / Göta Lejon 25.5.2016

Musikaali minkä olen halunnut nähdä about aina.

Pääroolissa yksi maailman ihkuimmista artisteista.

Ei siis kovin kauaa tarvinnut pohtia suuntaanko Tukholmaan toukokuussa. Göta Lejon on tuttu paikka, siellä on nyt tullut viime vuosina hypättyä useampaan otteeseen.

  

Hedwig and the Angry Inch on noussut jonkunlaiseen kulttimusikaalin asemaan. Ja koska valitettavasti kukaan ei sitä tunnu Suomessakaan tekevän, ja uusinta Lontoo-versiotakin saadaan vielä odotella (villi veikkaus on että loppuvuonna 2016 tai 2017 se tulisi), niin Tukholmaan sitten. Kun ei rahaa Broadwayllekään ole lähteä. Tekstin kirjoitti alunperin John Cameron Mitchell, jonkun verran omakohtaisista kokemuksistaan. Hän myös veti Hedwigin roolin alkuperäisessä produktiossa (1998) sekä leffaversiossa (2001). Ja palasipa vielä viime keväänä Broadwaylle vetämään muutamaksi kuukaudeksi, 52-vuotiaana (kuvien ja videoiden perusteella varsin mainiossa vedossa). Musiikin ja lyriikat ovat lähtöisin Stephen Traskin kynästä. Hyvin glam-rock-vaikutteista tämä on, tykkään!

John Cameron Mitchell viime vuonna loppukiitoksissa. Ola Salo oli aamutakissa, murr...

Tarinan tiivistelmä: Hansel syntyy ja kasvaa Itä-Berliinissä 80-luvulla, ennen muurin murtumista. Hansel tuntee olevansa kuitenkin tyttö eikä poika, ja kun tulee mahdollisuus muuttaa länteen amerikkalaisen sotilaan vaimona, Hedwig-äiti kustantaa sukupuolenvaihdosleikkauksen ja antaa oman passinsa. Näin Hansel muuttuu Hedwigiksi. Operaatio menee kuitenkin myttyyn, ja siitä musikaalin nimikin tulee*. Elämä Ameriikoissa ei kuitenkaan suju niinkuin Strömsössä, trailerparkin elämä ei ole ihan sitä... Ja kun ukkokin lähtee ensimmäisenä hääpäivänä toisen miehen matkaan. Muurikin murtuu.

Mutta Hedwig ei lannistu vaan perustaa The Angry Inch -nimisen rockbändin, vetää peruukkia päähän ja ottaa lavat haltuun. Sitten Hedwig kohtaa teinipoika Tommyn, ja se on menoa, kadonnut toinen puolisko on löytynyt! Tommystä tulee iso rockstara Tommy Gnosis, osittain Hedwigin kirjoittamien biisien ansiosta. Hedwig romahtaa lopuksi ja luopuu drag-lookistaan. Onneksi on sentään aviopuoliso Yitzak. Hyvin dramaattinen loppu.

Hedwig on musikaali, tai en tiedä edes onko se oikein varsinainen musikaali. Ehkä enemmänkin kuin rockkonsertti. Mitään dialogia ei juuri ole, vaan tarina kerrotaan kappaleiden muodossa, kuin rockkeikalla. Hedwig kyllä höpisee kaikkea, mutta muiden esiintyjien rooli on lähinnä esittää bändin jäseniä. Puhereploja ei taida olla edes muilla kuin Yitzakilla. Ja tietty sitten Hedwigillä, sen show tämä kokonaan on.

En voisi kuvitella enää parempaa tyyppiä solahtamaan Hedwigin nahkoihin kuin Ola Salon. Ihan kuin rooli olisi räätälöity hänelle! Mies on sopivan androgyyni, ja kuin kotonaan peruukeissa, voimakkaassa meikissä, seksikkäissä hepenissä ja korkokengissä. Ola osaa laulaa, esiintyä, flirttailla, ja olla täydellinen Drama Queen! Aivan upeaa työtä. Ola todella ottaa yleisönsä, purskutellen vettä eturivin päälle ja hipsiessään siinä ihmisten hiuksia hipelöiden. Oli se sitten rokimpaa menoa tai tunteita raastavaa balladia. Aina yhtä hurmaava ja ihana.

Muukin porukka oli oikein soittotaitoista ja näyttivät sopivan rockhenkisiltä myös. Yitzakin roolissa on aina ollut nainen, vaikka hän on siis mies (eli drag-queen Israelista). Lisa Stadell hoiti tonttinsa erinomaisesti; ilmeitä, eleitä, kävelytyyliä ja vaatteita myöten. Lauluäänikään ei ollut pöllömpi.

Omaa esityksen seuraamista hankaloitti hieman kieli. Eli siis oma ruotsinkielenpuutteeni. Välillä Hedwig vuodattaa pitkiä monologeja, ja vaikka asian ydin tuli (ainakin useimmiten) selväksi, niin hienosäädössä ois ollut toivomisen varaa. Siksikin odotan tämän näkemistä englanniksi. Leffa on kyllä tilattu, mutta ei ole vielä näkynyt. Spotifystä olen kyllä kuunnellut useampaakin eri levytystä ahkerasti.

Tämä on aika lyhyt juttu, ilman väliaikaakin. Fiilis on kuin bändikeikalla, mikä se tietty niinkun onkin. Mua harmittaa kovasti kun istuin sellaisen 30-40 -vuotiaan naiskaksikon rinnalla, joista se mua lähin piti KOKO esityksen ajan puhelinta auki, aina parin minuutin välein sitä selaten. Voi helvatti... loin siihen murhaavia katseita sen sata kertaa, ei mitään vaikutusta. Miten kukaan viitsii tulla esitykseen ja sitten roikkua somessa koko ajan. Ja vielä aikuinen ihminen. Liput kuiteskin olivat aika kalliit. Se vähän häiritsi iltaa. Tai aika paljonkin.

Sen verran tämä vei mukanaan, että muistikirjaan olen kirjoittanut vain:

Peruukit! Puvut! Ola (ja tässä iso SYDÄN).

Kielimuuri.

Biisit hienoja.

No, siinä se ehkä pähkinänkuoressa olikin.

Hugo Hansen vastaa ohjauksesta ja Denise Holland Bethke koreografioista. Mutta erikoiskiitos pukusuunnittelija Annsofi Östbergh Nybergille ja peruukeista & maskeerauksesta Erika Nicklassonille. Vallan upeaa työtä.

Esityksiä oli vain toukokuun ajan, mutta hyvä uutinen: Hedwig on mahdollista nähdä lokakuussa vielä kolme kertaa Tukhomassa (17.-19.10.) ja Malmössä kahdesti (22.-23.10.). Osta liput täältä - et kadu! Menisin itsekin uudelleen jos vaan kalenteriin sopisi (17.10. voisi muuten sopiakin... eli hihkase jos kiinnostaisi lähteä!).

 

Tässä muutamia haastattelulinkkejä, tosin vain ruotsiksi, ken haluaa syventyä Göta Lejonin Hedwigiin tarkemmin. TV4 Nyhetsmorgon on mukana 3 esiintyjää, ja Kändis TV:ssä pääsemme hieman kurkistamaan kulissien taaksekin. Ja pari kritiikkiäkin/juttua: Svenska Dagbladet ja Sydsvenskan. Ja vetääpä Ola TV4:n studiossa pari biisiäkin Sugar Daddy ja Min Gamla Peruken (Wig in a Box). Juu, hienoa menoa.

Esityskuvien copyright Mattias Edwall
muut omia

*
Long story short
When I woke up from the operation
I was bleeding down there
I was bleeding from the gash between my legs
My first day as a woman
and already it’s that time of the month
But two days later
the hole closed up
The wound healed
and I was left with a one inch mound of flesh
where my penis used to be
where my vagina never was
A one inch mound of flesh with a scar running down it
like a sideways grimace
on an eyeless face
Just a little bulge
It was an angry inch