Teatterinjohtaja Bragge ja pääohjaaja Lyytikäinen juonsivat tilaisuuden
Mutta joo, syksystä 2016 on tulossa tosi mielenkiintoinen. Kaikki tulevat esitykset menivät heti osastoon pakko nähdä!
Sirkku Peltola on perinteisesti kirjoittanut Tampereen työväen teatterille, mutta nyt hänen uusi näytelmänsä Tyttö ja varis (ensi-ilta 6.10.) nähdäänkin Tampereen teatterissa, Anna-Elina Lyytikäisen ensimmäisenä työnä vakituisena ohjaajana. Viekkaudella ja vääryydellä ei Peltolaa kuitenkaan TTT:ltä varastettu, vaan ihan hyvässä yhteisymmärryksessä kuulemma. Peltolan mukaan tämä toisen ohjaajan ja toisen talon ratkaisu on ihan hyvää tuuletusta omalle päälle. Hän aikoo kuitenkin itse ohjata Tytön ja variksen joskus jonnekin kyllä.
Sirkku Peltola ja Tuija Vuolle
Pääroolissa nähdään viisi vuotta eläkkeellä ollut Tuija Vuolle, jolle paluu Tampereen teatterin lavalle on kuin kotiinsa tulisi. Näytelmä kertoo "psykologisesti syrjäytyneistä", mutta Anna-Elinan sanoilla se on hellyyttävä, herkkä, hauska. Yksinäisyys tulee monessa muodossa, ja äidinrakkaus myös. Kumpikin ovat tässä kantavia teemoja.
Ja kyseessä on todella tuore tapaus, sillä vielä tässä kuussa Peltola kirjoittaa viimeisimmän version, mikäli käsi vaan kestää. Vuolle kuvailee näytelmää: "niin tavallista, niin omaperäistä, siinä on se taika." Maltan tuskin odottaa, koska olen tykännyt Peltolan teksteistä. Vuolteen lisäksi Tyttö ja varis saa joukkoonsa Ritva Jalosen, Jukka Leistin ja Antti Tiensuun. Ja Marjatta Kuivasto lavastaa!
Sirkku Peltola kirjoittaa vaihteeksi Tampereen Teatterille
Syyskuun 2. päivä tulee ensi-iltaan Larry Shuen komedia Ulkomaalainen (The Foreigner), joka vaikuttaa myös hulppean hauskalta tarinalta. Tätä on esitetty muutamassa suomalaisessa teatterissa ja sen piti tulla Tampereellekin jo pari vuotta sitten. Silloin se jäi, mutta ehkä se olikin hyvä ratkaisu, koska nythän aihe on vieläkin ajankohtaisempi. Pääroolissa ulkomaalaiseksi tekeytyvänä miehenä, jolle sosiaalinen kanssakäyminen on haastavaa, nähdään Ville Majamaa.
Näytelmän teeman mukaisesti tämän haastattelun avainsanoina kuultiin tänään "kiitos paljon". Lukuisilla eri äänenpainoilla sanottuna. Ai, olihan siellä sentään "suomi sisu sauna perkele kiitos paljon" myös! Tommi Auvinen tulee ohjaamaan, ja lavalla nähdään myös vierailijana pari vuotta sitten samalla lavalla Hamletina vieraillut Tomi Alatalo. Seikka joka ilahduttaa kovasti, niin ei tartte ajella alvariinsa Kotkaan herraa katsomaan.
Anna-Elina Lyytikäinen jututtaa kieliummikko Charlieta (Ville Majamaa)
Vähän vakavampaa ensi-iltaa on luvassa 8.9. kun Juha Jokelan Patriarkka nähdään päänäyttämöllä Samuli Reunasen ohjaamana. Tampere saa kunnian olla toinen paikkakunta missä Patriarkka nähdään - kantaesitys oli Kansallisteatterissa 3,5 vuotta sitten, jolloin se oli teatterin 140-vuotisjuhlanäytelmä. Patriarkan pääroolissa nähdään Heikki Kinnunen, ja lisäksi monta muuta taituria. Julkistamistilaisuudessa oli Kinnusen lisäksi läsnä Jukka Leisti ja Kirsimarja Järvinen. Ristiriidat sukupolvien ja -puolien välillä valtaavat lavan.
Juha Jokela avaa Patriarkan teemoja lehdistölle
Konkarinäyttelijä Kinnunen kertoo haavestaan esittää kiveä
Heikki Kinnunen kokee Patriarkan tekstin itselleen läheiseksi, itsekin sodan jälkeen syntyneeseen suureen ikäluokkaan kun kuuluu "Me tiedetään kaikki, meidän jälkeen ei mitään". Mutta Kinnusen unelmarooli, kuten hän Jokelalle vinkkaa, olisi olla miljoonia vuosia vanha kivi. Joka on lavalla koko kaksituntisen esityksen ajan, kaikkea asioiden vatvomista tarkkaillen, ja sitten lopuksi kivi avaa suunsa ja sanoo: "aivan sama". No niin, nyt vaan unelmaroolia kirjoittamaan joku!
Ja kun "farssinäyttelijä" Jukka Leistiltä kysytään minkälaista on tehdä draamaa vaihteeksi, niin tämä toteaa ettei niissä ole oikeastaan yhtään mitään eroa. Itkun puolelle mennään tässäkin.
Neljäs syksyn ensi-ilta on myös komedia. Näytelmä joka menee pieleen (The Play That Goes Wrong) on ollut pari vuotta Lontoossa ääreissuosittu komedia (voitti muuten viime vuonna Olivier-palkinnon parhaana uutena komediana, sinällään hassua, koska sitä on esitetty jo vuodesta 2012) ja saa nyt Suomen ensi-iltansa 14.10. päänäyttämöllä. Mun on pitänyt tämä käydä Lontoossa katsomassa jo muutaman vuoden, mutta taidankin nyt huhtikuussa poiketa. Lavalla tullaan näkemään joukko loistavia komedianäyttelijöitä (mm. Lari Halme, Ville Majamaa, Risto Korhonen, Mari Turunen ja Arttu Ratinen).
Herrat Korhonen ja Majamaa katsovat mihin ovat ryhtymässä
Esittelyyn oli saatu näistä Majamaa, Korhonen ja Turunen. Kahdella viimeksimainitulla ei ole teoksesta muuta tietoa kuin nimi ja mainoskuva. Mutta Ville Majamaa vakuuttaa sen olleen hauskin mitä hän on koskaan nähnyt. Alunperin teatterinjohtaja Bragge näki tämän Lontoossa ja soitti samantien oikeuksista Suomeen. Ja onnistui nappaamaan ensimmäisenä Suomessa esitysoikeudet Tampereelle! Luvassa on teknisesti haastava komedia harrastajanäyttelijäseurueesta, ketkä valmistavat Agatha Christie -tyyppistä murhamysteeriä ensi-iltaan. Ja sitten kaikki menee pieleen...
Lyytikäinen jututtaa työryhmän jäseniä:
- Miten sä jaksat Risto aina uusiutua?
- Kyllä mä ihan vanhoilla vedän.
Risto Korhonen aikoo vetää vanhoilla, mutta saapas nähdä
Mari Turunen odottaa tätä kovasti, ja vakuuttaa vaativankin komedian onnistuvan, kun on hyvä porukka, joka tekee kimpassa eikä kukaan sooloile.
Mika Eirtovaara vastaa ohjauksesta, ja kun oli hänen vuoronsa tulla haastateltavaksi, niin kaikki lavalla menee pieleen. Yleisö nauraa kun sohva leviää alta, kukkavaasi hajoaa ja mikit reistailevat. Toivotaan että esityksessä menisi paremmin, tai siis... ei taida mennä. Mutta hyvältä vaikuttaa tämäkin uutuus!
Näiden neljän uutuuden lisäksi Saiturin Joulu palaa joulukuussa viidennen kerran ohjelmistoon vanhalla tutulla porukalla. Hienoa!! Myös menestysmusikaali Sugar jatkaa syksyllä. Jee!
Lisäksi on luvassa paljon mielenkiintoisia vierailuita. Kolmen naisen esittämä Kaikki äitini, kaikki tyttäreni on ollut tosi suosittu, ja se on mahdollista nähdä loka-marraskuussa viisi kertaa. Loistava Juha Jokelan suomentama ja ohjaama Keuhkot (katso juttuni siitä) nähdään marraskuun alussa kaksi kertaa (osta liput nopsaan!). Mikko Nousiainen ja Ria Kataja (joka tekee Tampereen Teatterin debyyttinsä) ovat päärooleissa tässä erittäin intiimissä ja pelkistetyssä draamassa.
Juha Jokela kertoo miten Keuhkot osui hänen tielleen
Helsingin kaupunginteatterin konkarinäyttelijä Heidi Herala valmistelee uutta runoesitystä Peilinpitelijä. Marja-Liisa Vartion runoihin perustuva esitys nähdään kaksi kertaa lokakuussa.
Lisäksi Rantarouvat viihdyttää syyskaudella useammankin kerran. Sinikka Sokka ja Jaana Saarinen esiintyvät tässä Anna-Leena Härkösen vartavasten heille kirjoittamassa komediassa.
Tarpeistonhoitaja Pirisenä nähdään Arttu Ratinen
Tänäkin keväänä nähdään vielä yksi uusi ensi-ilta, kun Arttu Ratinen tarttuu vanhaan Seppo Mäen tutuksi tekemään monologiklassikkoon Tarpeistonhoitajan tähtihetki. Tätä helmeä esitetään kulttuuriravintola Kivessä aina 17.2. alkaen ja Seppo Mäki pääsee tällä kertaa ohjaamaan!
Seppo Mäki Braggen & Lyytikäisen jututettavana
Seppoa nähtiin myös lavalla Braggen & Lyytikäisen haastateltavana, ja kyseessä on kuulemma "salaviisas näytelmä", mitä ikinä se tarkoittaneekaan. Ihan sama, mutta kyllä siitä nähty pieni pätkä riitti ainakin mut vakuuttamaan. Mutta toisaalta, vaikka Arttu lukisi lavalla puhelinluetteloa, niin menisin katsomaan.
Keväällä nähdään myös neljä kertaa Jukka Leisti tulkitsemassa Olavi Virtaa Ari Kankaanpään ja Janne Salkolahden säestämänä. Olavi Virta Electric Unplugged Valo Blues siis kulttuuritavintola Kivessä ja ensimmäinen esitys jo 18.2. Saimme kuunnella myös pienen maistiaisen mitä tuleman pitää, kun trio vetäisi Hopeisen Kuun.
Hopeisen kuun parissa askaroiva trio
Kaiken kaikkiaan siis todella mielenkiintoinen syksy tulossa. Pari loistavan kuuloista komediaa ja kaksi kiinnostavan oloista draamaa. Ja tukku vierailuita! Kyllä meidän pirkanmaalaisten (ja muidenkin) teatterinystävien kelpaa.
Kuvat ovat omia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti