Taikahuilu on oopperamaailmassa varmaan sieltä kevyimmästä päästä, ja ehkä siksi yksi suosikkejani. Se on hauska, ja musiikki on tarpeeksi helppoa tämmöiselle maallikollekin. Ja se Yön kuningattaren aaria, aah, kylmät väreet menee selkäpiissä.
Tamino laskeutuu planeetalle, mukanaan huilu.
ÅST:n lava on tosi pikkiriikkinen oopperalle, mutta kyllä siihenkin mahtuu. Bridget Kimakin lavastus on loppuviimein aika minimalistista, vaikka toki ihania scifielementtejä sisältävää. Puvut (Kimak suunnitellut nekin) ovat tosi näyttäviä, ja juurikin sellaisia millaisiksi 50-70-lukujen tieteiskirjallisuudessa (ja elokuvissa!) kuviteltiinkin avaruusolennot ja muut. Papageno & Papagena ovat lintumaisen värikkäitä ja kolmen pojan antennipäähineet söpöt. Kauniit valot olivat britti Jake Wiltshiren käsialaa. Ville Matvejeff vastaa musiikikn johdosta ja britti John Ramster ohjauksesta.
Pamina ja lintumies Papageno
Lisää brittejä on laulajissakin, nimittäin Taminon roolissa brittitenori Sam Furness. Tykkäsin kyllä miehen äänestä ja kiva tätä oli katsella hopeanhohtoisessa avaruuspuvussaan. Yön Kuningatar oli Karolina Andersson, joka oli visuaalisesti tyrmäävä ilmestys. Mieleen tuli erinomaisen elokuvan Viides Elementti eksoottinen laulajatar Diva Plavalaguna. Lauluäänestä en osaa sanoa mitään, mutta näin maallikon korviin se legendaarinen aaria oli hieman... vaisu? Susanna Anderssonin Pamina oli eteerisen kaunis, prinsessa Leia-mainen.
Mutta kyllä se baritoni Waltteri Torikka Papagenona varastaa koko show'n, hyvässä ja pahassa. Toki Papageno on muutenkin värikäs hahmo, mutta miten musta tuntuu että se on tässä Taikahuilussa isommassa roolissa kun "normaalisti"? Tottakai Torikka on hyvä laulaja, ja esiintyjäkin. Ilokseen miestä lavalla katsoo, koska tämän Papageno on erittäin hauska, ilmeikäs ja notkea. Mutta olisiko monelle katsojalle mies korostetun isossa roolissa? Vaikka itse tunnustan heti kättelyssä ostaneeni liput tähän jo about vuosi sitten ja nimenomaan Torikan takia, niin pikkiriikkisen se niin esilläolo hämäsi. Mutta toisaalta, minkäs sille voi jos on vaan karismaattinen ja valovoimainen esiintyjä!
Kaikenkaikkiaan riemastuttava versio! Ehdottomasti kannatti pulittaa lipuista pieni omaisuus, ja vaikka olin kuumeessa ja köhivä, niin kannatti lähteä.
Pieni laulunäytevideopätkä, missä näkyy lisää puvuista ja lavastusta. Ja Ylellä oli juttuakin aiheesta.
Uuden hedelmäluokituksen mukaan annan Taikahuilulle päärynän. Makea ja mehukas, mutta ei kaikkien mieleen.
Kuvien copyright John Reading, paitsi alin kuva on videon still-kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti