Tähän on tultu / Teatteri Jurkka 21.2.2016

Tiina Weckström laulamassa ja Jussi Tuurna säestämässä - mikä ihana konsepti! Tätä kaksikkoa kuuntelisi vaikka kymmenen tunnin maratonin. Tähän on tultu -esityksen ohjelmassa oli enimmälti Tuurnan omia sävellyksiä, mutta myös Anna-Mari Kähärältä useampi, Breliä, ja muutamia muita. Tekstejä sitten ihanan taitavilta lyyrikoilta; Arto Melleriä, Pirkko Saisiolta, Aulikko Oksaselta...

Tiina Weckström kyllä se vaan tihkuu karismaa. Hän eläytyy niin lauluihin, oli sitten pikkutyttö, poikaansa ikävöivä äiti tai 16-vuotias rokkilaulaja. Weckströmissä on sellaista lumoa, niin äänessä kuin koko olemuksessa, että melkein sulan lätäköksi lattialle. Varsinkin Jurkan pienessä tilassa sitä melkein tukehtuu tunteisiin mikä lauluista välittyy. Tuurna on aivan huikean loistava muusikko, eikä lainkaan hullumpi laulajakaan. Tämän musiikkia olen päässyt nauttimaan vuosien varrella monissa eri musiikkipitoisissa teatteriesityksissä. Ja se keskinäinen kemia toimii!

Joka esityksessä on joku vieraileva muusikko/näyttelijä mukana. Lauri Tilkanen oli enskarissa, ja mun esityksen jälkeen seuraavassa oli Johannes Holopainen. No, en valita oman sunnuntainikaan triosta, sillä tätä raudanlujaa trioa nähtiin (ja kuultiin) Kansallisteatterin loistavassa Slava! -esityksessä viime vuonna. Esko Grundström veti bniin läskibassoa kuin haitariakin, Sara Puljula rummutteli, ja veti bassoa ja Tommi Asplund loihti viulustaan säveliä. Jotenkin kaikki vielä sopivat Jurkan "lavalle".

Ensimmäisessä osiossa Weckström esiintyi mustassa todella kauniissa pitsikoristeissa mekossa, mutta pieninä väriläikkinä olivat verenpunaiset huulet, kynnet ja saappaat. Ne saappaat! Ne jalassa oli mahtava vetää Slavasta tuttu Kohtaloni kellot -biisi (no se minkä Julija Tee laulaa). Tai ainakin katsominen oli mahtavaa :-) Väliajan jälkeen oli ylle vaihtuneet tiukat mustat farkut, mustat nahkanilkkurit ja musta nahkatakki. Joku 50+ ikäinen nainen voisi näyttää moisissa vermeissä nuoruutta liikaa tavoittelevana, mutta ei Weckström.

Kuolema on yksi konsertin teemoista, ja kaipauskin, kaiho. Välillä revitetään täysillä, välillä tunnelmoidaan. Rennompaa ja rokimpaa menoa. Fiilikset vaihtuvat tiuhaan. Tila on niin intiimi, että väkisinkin siellä on rentoa ja leppoisaa. Yleisö tykkää. Välillä rupatellaan, ja saamme kuulla iltapäiväsadunkin (prinsessa ja prinssi bussissa).

Mikä ihana sunnuntai-iltapäivä Jurkassa, iso kiitos kaikille! Ja toivottavasti Saku tykkäsi suklaista :-)


Hedelmä/vihannesluokituksessa tämä oli omena - kotimainen, herkullinen, kypsä, punaposkinen ja pyöreä.



Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvien copyright Saku Kaukiainen