lauantai 26. huhtikuuta 2014

Ihmisellinen Mies / Tampereen työväen teatteri 25.4.2014

Toistaa kertaa katsomassa tätä, koska oli vaan niin loistava näytelmä. Näin siis 1.10.2013 edellisen kerran.

Tarinan keskiössä on Raine Kukkia, surullisen hahmon ritari, liian kiltti ressukka, joka on jollain tavalla hyvin suomalainen. Vaatimaton, joustava, empaattinen. Sellainen jonka yli kävellään joka tilanteessa. Töistä tulee potkut, vaimo lähtee, elämä potkii. Raine yrittää kaikkensa ja kääntää aina toisen poskensa. Näytelmässä on mukana myös hirmuisesti huumoria ja hauskoja hetkiä, vaikka se on niin tavattoman masentava ja apea ja synkeä. Jos sama näytelmä sekä itkettää että naurattaa, niin ei se voi kovin huono olla.

Yksinäisyys ja syrjäytyneisyys eri muodoissaan on näytelmän kantavia teemoja. Raine on yksin, vuokraisäntä Kärpänen on yksin taulujensa kanssa, lapsenlapsi on yksin ja koulukiusattu. Kukin käsittelee tätä syrjäytymistään omalla tavallaan. Tomaatinviljely on Rainen henkireikä, ja sitten sekin viedään.

Kärpänen ja Kukkia

Pääroolissa taas kerran upeasti näyttelevä Auvo Vihro, joka onnistuu tavoittamaan Kukkian värittömän ja alistuvan roolin niin taitavasti. Antakaa tälle miehelle nyt kaikki palkinnot, koska tekee näytelmästä toiseen tasaisen loistavaa työtä! Kaikki muutkin tekevät kyllä hienot roolit, ei siinä mitään. Varsinkin Aimo Räsänen Kukkian melkoisen rasittavana (mutta huvittavana) vuokraisäntänä Kalevi Kärpäsenä on mainio. Tuire Saleniuksella on pieni rooli syrjäytyneenä Annuna (joka vaikuttaa sekaisin olevalta, mutta keneltä tulee kuitenkin muutama terävänäköinen kommentti). Jaana Oravisto on kanssa ihan hirmuisen upea Kukkian huikentelevaisena exänä, joka on uuden onnensa lumoissa, eikä näe Rainen pahaa oloa. Ja Jari Ahola mahtaa olla Suomen parhaita humalaisnäyttelijöitä :-)

Ihmisellinen Mies on taas kerran peräisin mestarillisen Sirkku Peltolan kynästä, ja tämä myös ohjaa itse. Sitäpaitsi Kyösti Kallion valo-, video- ja äänisuunnittelu ja Hannu Lindholmin nerokas lavastus toimivat erinomaisesti yhteen.

Näytelmä sopii intiimiin Kellariteatteriin kuin nenä päähän.

Esitykset jatkuvat syyskuussa, eli kannattaa aivan ehdottomasti mennä katsomaan!


Kuvan copyright Kari Sunnari/TTT

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti