Paikat olivat lavan sivulla ylimmän kerroksen eturivissä. Sinällään hyvät, mutta iso
pylväs haittasi näkyvyyttä hieman. Tarttee sanoa että vaikka Fry oli todella
loistava Malvoliona, niin show’n varasti silti aivan sietämättömän hyvä Mark
Rylance! Maan parhaimmaksi Shakespeare-näyttelijäksi tituleerattu Rylance oli
huikeassa vedossa Olivian roolissa.
Mark Rylance ja Stephen Fry
Tässä versiossa oli nimenomaan pointtina, että kaikki roolit
on miesten näyttelemiä, alkuperäisen Shakespearen ajan mukaan. Tarinassa on
siis sisko Viola ja sen veli Sebastian ketkä ovat hyvin samannäköisiä.
Haaksirikossa kumpikin luulee toisen kuolleen… Viola pukeutuu pojaksi (Cesario),
ja lopulta rakastuu kreivi Orsinoon ja Sebastian taas rakastuu Oliviaan, joka
on kreivitär. Jotenkin vinkeää kun mies esittää naista, joka esittää miestä. Ja
tietenkin Cesario ja Sebastian on puettu ihan samoihin vaatteisiin niin että
katsojakin hämääntyy kumpi on kumpi. Rylancen esitys on aivan järjettömän hieno…
Samuel Barnett (Sebastian) ja Johnny Flynn (Viola/Cesario) olivat kumpikin
todella hyviä nuoria miehiä, joista varsinkin Flynn oli todella mainio
Cesariona. Skotti Liam Brennan (Orsino) oli kanssa hyvä.
Esitys siirtyy loppuunmyytyjen Globe-esitysten jälkeen
Apollo Theatreen, ja mietin joskos tammikuulle saisi vielä lippuja. Nyt
jäi
pylvään ja sijainnin vuoksi osa jutuista näkemättä. Oli hauska ja
erinomaisen
hyvä näytelmä. Pikkasen vilu meinasi tulla, vaikka oli villapaita.
Loppuesityksen ajan mulla oli pipo. Valitettavasti hanskat ja kaulahuivi
jäi kämpille... Sadekuuro yllätti aika loppuvaiheissa, mutta ei
haitannut kun kentällä seisoneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti