keskiviikko 10. lokakuuta 2012

The Last of The Haussmans / National Theatre 10.10.2012

Ensi maanantaina Suomessakin NT Live-sarjassa nähtävä, Stephen Beresfordin ensimmäinen näytelmä. On ollut NT:llä iso hitti, eikä sinällään ihme. Hienot näyttelijät ja hauska tarina. Tarinan keskiössä vanha hippi Judy (Julie Walters) jonka aikuiset lapset Libby (Helen McCrory) ja Nick (Rory Kinnear) palaavat kotiin… Mitä konflikteja ja juttuja paljastuu sitten…

Mukana menossa myös Libbyn 15-vuotias tytär, Judyn lääkäri Peter (jonka kanssa Libby aloittaa suhteen) ja naapurin atleettipoika Daniel (johon Nick palavasti rakastuu). Lytteltonin näyttämö on aika iso, ja paikat oli parven ekalta riviltä, eli oikein hyvät. Esitys oli loppuunmyyty. Lavastus säkenöivän hieno, pyörivällä lavalla saatiin koko Judyn talo kuvattua.

Näyttelijät olivat kaikki hyviä, mutta Julie Walters ihan sairaan hienossa vedossa! Rory Kinnear oli kanssa tosi tosi mainio myös. Eikä Helen McCrorykään huono ollut, päinvastoin.

Tälläinen takuuvarma yleisöhitti joo, mutta hyvin tehtyä perusteatteria. Toinen puoliaika oli ehkä aavistuksen pitkältä tuntuva, eli eka puoliaika oli parempi. Kaikkiaan kesto väliaikoineen 2 h 45 min eli aika myöhäksi meni.


Ennen kuin näytelmä alkoi, niin tutun näköinen tyyppi käveli sisään sinne parvelle ja meni taakse. Oliko se Jamie Bell? Väliajalla piti sitten stalkata tätä nuorta miestä ja ei se sittenkään tainnut olla. Se tuli paikalle yksin, mutta seuralaisensa kanssa jonotti sitten baariin. Aikani tyyppiä seurattuani tulin siihen tulokseen ettei ollut Jamie. Olisinkin ehkä pyörtynyt. Kovasti jo suunnittelin mitä mä menisin sanomaan sille, kehumaan Billy Elliottia (haluaakohan se aina ihmisten muistavan sen roolista minkä teki varhaisteininä?) ja muita leffarooleja (joista mun suosikit on varmaan Hallam Foe ja tietysti viimeisimpänä Tintti). Ihan mun ykkössuosikkeja… mutta ei nyt sitten ainakaan ollut tuo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti