Sofia Södergård: Slick / Teatterikesä 7.8.2019

Nyt oli äijäilymeninkiä Teatterimontussa! Ruotsalainen Qarl Qunt valloitti lavan (ja kieltämättä myös aika naisvaltaisen yleisön) neljännellä maailmankiertueellaan. Testosteronia tihkunut drag king esitti kaikki mahdolliset maskuliinisuuden eleet ja ilmeet, ja tunnelma oli katsomossa hetkittäin kuin Chippendalesien (tai Hunksien) keikalla. Hyvä kun emme pikkuhousuja lavalle viskoneet. Slick oli varsin kiinnostava ja viihdyttävä esitys - ja herätti mietteitä miehisyyden (esittämis)malleista ja yleensäkin koko showmaailmasta.

Useamman kerran sitä unohti katsovansa Sofia Södergårdia, tukholmalaista tanssija/näyttelijä/koreografi/DJ:tä. Tämä eläytyi niin loistavasti limakkaan ja tyrkyn äijätyypin nahkoihin. Viehättävä nainen onnistui muuntautumaan erinomaisesti, jokaista lanteen pyöritystä ja kulmakarvan kohotusta myöten. En tiedä miten mieskatsoja hänet koki, mutta ainakin minuun olisi mennyt täydestä, ellen olisi tiennyt totuutta.

Drag kingiys sinällään on vanha taidemuoto, vaikkei toki tuolla nimellä. Jo 1700-luvulla brittiläinen Susanna Centlivre esiintyi miesten vetimissä lavalla, eli satakunta vuotta ennenkuin miehet alkoivat esiintymään naisten vaatteissa. Muistan muutamankin kerran nähneeni lavalla taidokkaasti maskeerattuja drag queenejä, viimeksi nyt yleisö meni halpaan Helsingin Kaupunginteatterin Kinky Bootsissa. Näin esityksen kahdesti ja kummallakin kerralla katsomossa oli joku mies (yleensä vanhempi) johon hurmaavat Lolan enkelit upposivat kuin väärä raha. Mutta toimii se näemmä toisinkin päin. Slickiä eturivissä katsonut tuttavani (joka ei ollut sen enempää perehtynyt esitykseen etukäteen) oli puoliväliin asti luullut että esintyjä on mies, ja odottanut milloin se pukeutuu naiseksi. Sitten vasta oivalsi että lavallahan on nainen! Eli hyvin toimi Sofian show tässäkin mielessä.

Södergård, tai alter egonsa Qunt, laittaa peilin maskuliinisuutensa eteen ja näyttää meille miltä se näyttää tässä ilmenemismuodossaan. Kun pullottavien nahkahousujen etumuksen täyttääkin kesäkurpitsa, kun lemmentuskassa kiemurteleva mies tanssii pelkän punaisen mekon kanssa, tai kun hän sylitanssii katsomosta nappaamansa naisen päällä. Ja kyllä me osaamme tuntea myös sääliä - machomiehen kova ulkokuori alkaa sortua, kun hän vartoo naista turhaan, ruusunsa kanssa. Jostain läheltäni kuuluu kaihoisa huokaus.

Alussa videoseinämä hieman pätki, mutta äänentoisto pauhasi kyllä kovalla. Viidenkymmenenminuutin pituudesta liki puolet meni alku- ja loppu"lämmittelyyn" - varsinkin lopusta olisin nipistänyt hieman pois. Alun äijämäinen varjonyrkkeily lämmitteli Quntin yleisölle, selin ja hämärässä. Sitten alkoi miehisten miesten rentoutumisharjoitus; ääninauhan ääni kehottaa ottamaan oman kehon haltuun. Äijäilystä toiseen: Maurice Joshuan jumputtava I've gotta big dick soi ja kiihkeä tanssi alkaa. Omasta mielestään Qunt on lahja kaikille maailman naisille. Välillä kuulemme radiopätkiä joissa Qarl Qunt mainostaa milloin mitäkin, ja näemme myös aivan huikean Man's Buns pullamainoksen! Maximum taste korvapuustit :-D

Monenlaiset stereotypiat saivat kyllä railakkaan tuuletuksen, ja harvemmin lavalla nähty drag king-meininki kirvoitti isot aplodit yleisöstä. Oli tosi kiinnostavaa nähdä yleisön reaktiot, jotka olivat siis hyvin samankaltaisia kuin jos lavalla olisi ollut pullisteleva machomies ihan oikeasti. Kaikki lähdimme mukaan tähän leikkiin - tässä on miesesiintyjä, ketkuttamassa ja flirttailemassa meille.

Esitys toimi kyllä oivallisesti, sekä viihdykkeenä että ajatusten herättäjänä.


Kuvien copyright Andreas Nilsson.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Joulu on ihmisen paskinta aikaa / Riihimäen teatteri 17.12.2016

Pikkujouluaikaan suomalaiset säntäävät teattereihin. Se taitaa olla se vuoden toinen sesonkiaika, perinteisen kesäteatterin lisäksi. Pikkujoulukansa kaipaa kevyempää ja viihdyttävämpää (jos suinkin mahdollista) kuin kesäteatterikansa. Siksipä monen teatterin ohjelmistossa loka-joulukuussa on jonkunlainen hieman normaalia hömpämpi juttu. Siis helposti sulavaa, pikkutuhmaa, musiikkipitoista, vähäpukeisia naisia, naisten vaatteisiin pukeutuvia miehiä ja paljon ns. helppoa huumoria. Joskus jopa näitä kaikkia.

Riihimäen teatterilla on siten isketty kultasuoneen, koska nämä pikkujouluteatterin tunnusmerkit täyttyvät, ja helposti! Miina Supisen käsikirjoittama ja Lija Fischerin ohjaama Joulu on ihmisen paskinta aikaa sopisi paremmin ravintolaan, missä ruuasta ja juomasta juopunut juhlakansa voisi siitä nauttia. Nyt teatterin penkeillä istuen tämä esitys ei ihan istu miljööseen. Vai eikö miljöö istu esitykseen? Mutta ehkä se johtuu siitä että olen katsomossa ehkä ainoa joka ei vietä pikkujouluja.

Näytelmässä seurataan kukkakauppiaana vastoin tahtoaan työskentelevän Siljan ja hänen dragartisti-veljensä Jarin suhde/elämäkuvioita. Solmussa ovat sisarusten välit ja lässyttävä pastoripariskunta koittaa niitä aukoa. Mitä siellä menneisyydessä on tapahtunut että väleihin on tullut särö? Miksi pastoripariskunta sotkeentuu asioihin, kun olisi omiakin perhekiemuroitaan vatvottavana? Miten hyasintit liittyvät tähän kaikkeen? Joulu lähestyy ja pitäisi olla hyvä tahto ja rauha. Mukaan sotketaan vielä Jarin show'ssa esiintyvä stand-up koomikko huonoine puujalkavitseineen, tiukkapipoinen suntio ja paljon kukkia.

Periaatteessahan tämä on ihan hauska. Mutta. Ehkä mukaan on tungettu hieman liikaa kaikkea, ja lopputuloksena on sekava cocktail, joka on hieman liian äkkimakea ja kitalakeen jää tahmea kelmu. Drag on oikeasti hienoa katsottavaa, mutta tässä siitä on tehty halpahintaista viihdykettä pikkujouluilijoille. Ja jotenkin saatu se vaikuttamaan halpahintaiselta ja semmoiselta mitä on helppo halveksia ja paheksua.

Suntion (Ilona Pukkila) I Want to break free -pätkä oli kyllä varsin viihdyttävä! Ja pastorin hepuli! Jukka Kuronen on epäilemättä loistava dragtaiteilija, mutta hitsi kun hän menee nyt vähän hukkaan tässä. Koko muukin sakki on kyllä hyvässä vedossa; Katja Peacock pastorinrouvana, Maija Siljander Siljana ja Seppo Halttunen pastorina. Ja Tinja Salmen suunnittelemat puvut - varsinkin Queen Hyacinthin - ovat makeita!

Olisin siis varmaan viihtynyt paremmin muutaman siiderin jälkeen, hämyisessä yökerhossa ja pikkujoulufiiliksissä. Nyt olo oli enemmänkin hieman vaivautunut. Mutta ehkä tämä ajoi asiansa kepeänä pikkujouluviihteenä. Ainakin naurunkiherryksestä ja ajoittaisesta remakastakin päätellen ihmiset viihtyivät.


Kuvien copyright Kristiina Männikkö
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.