Cinderella / New Adventures, Sadler's Wells, Finnkino 24.4.2018

Hei ihanaa, Finnkinolla jostain syystä muutakin balettia kun Bolshoista! Ei sillä että siinä mitään vikaa olisi, mutta kiva nähdä muutakin joskus. Ja teos vieläpä maanmainion Matthew Bournen New Adventures-porukalta! Ja vieläpä tämmöinen hieno Tuhkimo-versio. Vaikka meitä katsojia oli tosi vähän niin sitäkin enemmän sai nauttia. Aivan häikäisevän loistava esitys joka mittapuulla.

Mä olen nyt nähnyt... jo aika monta New Adventures-balettia. Tai ei kai ne mitään balettia oikein ole, vaan tanssiesityksiä. Swan Lake (jo kahdesti, ja ensi tammikuussa taas!), Edward Scissorhands, Sleeping Beauty ja The Red Shoes. Kaikki olleet ihan älyttömän hyviä. Cinderella sopii hyvin siihen jatkumoon. Tämä ei ole kyllä se ihan perinteinen tulkinta Tuhkimo-sadusta. Ensinnäkin sijoituspaikka on Lontoo, ja ajankohta toinen maailmansota, vuosi 1940. Mutta jotenkin hyvin tämäkin toimii. Sotaromanssina, satuna, ihan minä vaan. Varsinkin tanssiteoksena.

Cinderella (aina ihastuttava Ashley Shaw) on vekkihameeseen ja villatakkiin pukeutuva harmaa hiirulainen. Pyörätuolissa oleva sotasankari-isä on poissaoleva, niinpä tämän uusi rouva kaameine lapsineen saa kiusata tyttöreppanaa minkä kerkeää. Äitipuoli on karmaiseva alkoholisoitunut bitch, sitten on niljakas ja Cinderellan perän kuolaava pervoveli, toinen velipuoli taas harrastaa neulomista (ja toki myöhemmin löytää itselleen sopivan sotilaan - onhan tässä nyt joku miesten välinen romanssikin oltava, Bournen esitys kuiteskin!) ja kolmas veli on aika harmiton pikkupoika. Siskopuolet ovat vähintään yhtä kamalia. Onneksi tarinaan kuuluu hyvää haltiatarta markkeeraava Enkeli (taas kerran koko show'n varastava Liam Mower), joka liihottaa ja leijailee (ja ajaa sivuvaunullisella moottoripyörällä) ja taikoo hyviä asioita Tuhkimollekin. Näistä parhaana tietysti huisin komea ja hurmaava lentäjä (salskea Andrew Monaghan), joka haavoittuneena hakee talosta apua.

Vaan oliko se sittenkin vain unta? Muu perhe lähtee juhlimaan, mutta Tuhkimo ei tietenkään pääse mukaan. Kunnes sittenkin, kyllä enkeli auttaa! Upeita tanssihetkiä komeiden eri aselajien edustajien kanssa, ja Tuhkimoa ei meinaa tunnistaa enää samaksi. Valitettavasti vain pommi osuu Cafe de Paris -yökerhoon, kovin ikävine seurauksineen. Kellon lyödessä puoltayötä kaikki sortuu ja jäljelle jää vain kenkä. Loppukohtaukset dramaattisine käänteineen näytelläänkin sairaalassa, ja paikalla on myös kovin tutunoloinen kokovalkopukuinen lääkäri. Onneksi paha saa palkkansa ja lopussa kiitos seisoo ja muuta sellaista. Monta kertaa esityksen aikana sai pidätellä henkeä ja taisi sitä joutua pyyhkimään hieman silmiäänkin, siellä leffateatterin pimeydessä. Mutta sai nauraakin, paljon!

Tässä on huikeita joukkokohtauksia, vaikkapa kaasunaamaristen miesten tanssi tai sotapoliisit ja toki se koko yökerhokohtaus myös. Projisoinnit ja koko lavastus huippuluokkaa; sodanaikainen Lontoo on luotu pieteetillä. Ääniefektit ilmahälytyksineen ja muineen luovat autenttista tunnelmaa. Ja upea, upea puvustus sitten! Silmä lepää. Ja toki korvat myös, koska Prokofjevin musiikki on kaunista kuunneltavaa.

Traileri esityksestä antaa pientä esimakua siitä miten hieno kokonaisuus tämä Cinderella on

 

Sen lisäksi että koko porukka on mielettömän hienoja tanssijoita, niin kyllä näytteleminenkin sujuu. Tässä joutuu kuitenkin eläytymään rooleihin enemmän kuin normaalissa tanssiesityksessä. Satuelementtejä tuo mukanaan enkeli ja välillä ehditään piipahtaa taivaassakin (jossa on upeat taivaalliset sotajoukot!), mutta aika realistinen tämä on niinkun muuten. Taustatyöt sodanaikaisesta Lontoosta on tehty hyvin, juna-aseminen julisteita myöten. Teoksen inspiraationa on kuulemma toiminut toisen maailmansodan aikaan sävelletty Prokofjevin musiikki, eli siksipä tämä ajankohta Bournen mukaan. Mukana on paljon huumoria, alkaen aivan kaamean kliseisestä ja yliampuvasta perheestä aina koomiseen pelastusarmeijakaksikkoon. Erilaisia tanssityylejäkin on mukana monenlaisia ja varsinkin pääosan esittäjät pääsevät näyttämään osaamistaan monipuolisesti. Ja Liam Mowerin hypyt, hertsyykkeli! Eikä ne Monaghanin muuvitkaan huonoja ole ei.

Taas kerran aivan hurmaava tanssiteos Bournelta. Tämä kiertää parhaillaan Englantia, eli jos on mahdollisuus mennä katsomaan, niin suosittelen. Toivon mukaan julkaistaisiin dvd:lläkin joskus, tai tulisi vaikka Teemalta jouluna (kuten Prinsessa Ruusunen tuli) tai jotain. Katsoisin mielelläni uudelleenkin. Hahaa, New Adventures vastasikin nopsaan Twitterissä kun kysyin eli suunnitelmissa on!


Kuvien copyright Simon Annand ja Johan Persson.

Edward Scissorhands / Sadler's Wells 11.1.2015

  

Tiedossa oli, että ilman kyyneleitä ei tästä selvitä. Kun ei koskaan selvitä leffaversiostakaan. Oikeassa olin. On kyllä vähän noloa, että aina kun käyn Sadler's Wellsissä, niin poraan kuin Niagara. No, siellä vaan on nyt niin hyviä esityksiä aina kai sitten. Tai semmosia mitkä saa mut vollottamaan. Tai jotain.

Edward Scissorhands on alunperin hieno Tim Burtonin ohjaama elokuva vuodelta 1990. Se on aina ollut yksi mun suosikkileffoja, joten oli itsestään selvää että kun oli mahdollista mennä katsomaan siihen perustuvaa balettia niin menin. (Tai onkohan oikein puhua baletista, koska enemmän tämä kai nykytanssia on kuin perinteistä balettia.) Onneksi pääsin tammikuussa katsomaan viimeisenä mahdollisena esityspäivänä. Tämän jälkeen esitys on kiertänyt Englantia.

Sitäpaitsi kun esityksen takana on Matthew Bourne ja New Adventures-porukkansa, niin menen katsomaan ihan mitä hyvänsä. Joutsenlammen näkeminen livenä kahdesti oli se alkusysäys. Mies tekee innovatiivisia ja uniikkeja koreografioita ja ohjauksia. Ne vetoavat muhun kovasti, monellakin eri tasolla.

Edward Saksikäden tanssiversio ottaa vähän erivapauksia elokuvasta, mutta oli toimiva kokonaisuus kuitenkin. Tarina keksijän luomuksesta, joka jää keskeneräiseksi. Keksijän kuoltua Edward asuu ypöyksin suuressa goottilinnassa - ja väkertää itselleen saksista kädet. Sattumien oikusta (ja erään sinnikkään meikkikauppiaan myötävaikutuksella) Edward päätyy naisen kotiin asumaan. Elokuva, ja baletti, kuvaavat erilaisuutta, ja miten yhteiskunta suhtautuu näinkin uniikkiin ilmestykseen kuin Edward on. Mukaan on ympätty myös katkeransuloinen rakkaustarina. Suuria tunteita ja mahtipontista musiikkia (kyllä, myös sitä Danny Elfmanin leffaan tekemää).

Mulla oli taas kerran erinomainen paikka sivukatsomossa. Tässä näkymä.

Pääroolissa vuorottelevat Liam Mower ja Dominic North, ja mun osalle osui North. Ei mitään moitittavaa herran roolista. Sopivan kömpelöä tanssia (ei voi kovin sujuvaa saksien kanssa ollakaan!) mutta hirveän kaunista ja joustavaa kumminkin. Yhden Dominic Northin haastattelun voi muuten lukea täältä, jos kiinnostaa enemmän tämä 31-vuotias heppu. Liam Mower (se alkuperäinen Billy Elliot!) oli sitten Monroen perheen poika. Katy Lowenhoff oli Kim Boggs, Edwardin ottoperheen teini-ikäinen tytär. Näissä kaikissa promokuvissa taitaa kuitenkin olla  Ashley Shaw, roolin toinen tanssija. Tom Clark tanssi Kimin poikaystävän Jimin roolin (mikä ärsyttävä tyyppi!). Muutenkin tässä kierrätetään rooleja tosi paljon.

Edward osaa muotoilla saksillaan niin kaupungin koirat, pensaat ja naisten kampaukset. Ja osaa niellä miekan taidolla mitä voi vain kadehtia! Ja se (uni)kohtaus, missä Edwardilla onkin normaalit kädet, ja pääsee tanssimaan Kimin kanssa oikeasti. Karu paluu todellisuuteen, kun Kim ja poikaystävänsä sopivat riitansa ja palaavat yhteen - ja Edwardilla on taas sakset käsinään :-( Tästä vieläkin tunteikkaampi kohtaus on se lopun, lumipatsaan muotoilu...

Lavastukset olivat ihan huippuja. Sopivan synkkä linna Edwardin kodiksi ja pastellisävyisiä amerikkalaisia lilliputtitaloja Hope Springsin kaupungissa. Puvustukset noudattivat samaa linjaa; pastellia ja periamerikkalaista tyyliä kaikinpuolin. Sitä goottihenkeä edustaa synkänpuhuva Edward, joka näyttää vieläkin erilaisemmalta puhtoisten amerikkalaisten ydinperheiden unelmalähiöissä. No, onhan siellä myös yksi mustiin pukeutunut goottiperhe. Joka perheellä on 2 lasta (tyttö ja poika).

Edwardin aika tyköistuva ruskea nahkapuku on kerrassaan silmiä huikaiseva ja häikäisevä! Lez Brotherston vastaa sekä pukujen että lavastuksen suunnittelusta, mahtavia olivat kummatkin. Kaikki Edwardin vaatteet tonttupiposta smokkiin olivat supernäyttäviä. Varsinkin alussa käytetään paljon videoprojisointeja ja tässä on lavennettu kertomusta keksijästä ja hänen elämästään (ja kuolemasta) linnassa. Toimivat hyvin. Ja on kiva saada enemmän taustaa elokuvalle.

 

Sadler's Wellsissä tämä oli joulusesongin perhehitti, ja myi nopeasti loppuun. Sopivasti niitä jouluisia teemoja tässä onkin, yhdessäkin kohtauksessa Edward sotkeutuu kaupungin joulukuusen valoihin...

Väliajan jälkeen Edwardilla on Edwardo-niminen kauneus/muotoilusalonki, valkoinen takki ja taiteelliset viikset! Kaupungin joulujuhlassa pahat pojat juottavat E-ressun humalaan, ja eihän siitä hyvää seuraa.

Eikä himppasen noloa, kun ohjaaja/koreografi Matthew Bourne oli siinä mun takana kun tein lähtöä paikaltani, ja pari ihmistä pyysi siltä nimmaria. Ja minä myös. Punaisine silmineni. No, oli laittanut mun twiitin aiheesta suosikkeihinsa, niin ehkei se sitten niin kamalaa ole. Ehkä se on tyytyväinen että ihmiset on niin liikuttuneita sen esityksistä? Mutta on se ihan guru, hyvä kun sain änkytettyä sille kehujani...

Ei tämä ehkä niin henkeäsalpaavan kaunis ollut kuin Prinsessa Ruusunen tai Joutsenlampi, koska sitä periamerikkalaista pastelliautuutta oli liian paljon verrattuna gootti-Edwardiin. Lisäksi tässä oli tanssillisesti enemmän muuta kun perus-balettia. Mutta erinomaisen kaunis ja liikuttava tarina ja upeasti toteutettu. Ja jos kohdalle osuu niin ehdottomasti menen katsomaan uudelleen.

Ensi jouluna Sadler's Wellsissä onkin taas Prinsessa Ruususen goottibaletin vuoro. Pakko kai se on koittaa sekin livenä nähdä, koska on varmasti vielä parempi kuin tallenteena. Liput ovat jo myynnissä.


Esityskuvien copyright Johan Persson
Viimeisen esityskuvan copyright Foteini Christofilopoulou
Loput kuvat omia

Swan Lake / Sadler's Wells Theatre 18.12.2013

 

Pitkään olen halunnut nähdä tämän ja nyt siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus. Eli kyseessä Matthew Bournen versio Joutsenlammesta. Sitä on esitetty kutakuinkin 18 vuotta, vai oliko se 19 (vuodesta 1995 kuiteskin). Hieman harhaanjohtavasti markkinoidaan "all-male cast", vaikka mukana on jopa 9 naistanssijaa myös. Mutta kaikki joutsenet ovat miehiä, sekä Prinssi tietenkin. Joka kääntää tarinan *hieman* erilaiseksi alkuperäisestä.

Olen myös pitkään halunnut käydä legendaarisessa Sadler's Wells teatterissa, ja nyt sitten samalla tuli sekin nähtyä. Hieno paikka! Isot tilat, ja vaikka paikat oli ylimmällä parvella, niin sieltä näki erinomaisesti. Tosin ekalla rivillä siellä.

Vaikka oli arkipäivä ja iltapäiväesitys, niin sali ihan täpösen täynnä. Aika paljon koululaisia. Ehkeivät opettajat siis enää karsasta tätä kuten joskus silloin alussa, kun oli ihan skandaalinomainen produktio, koska Prinssi ei rakastukaan naispuoleiseen joutseneen vaan miespuoliseen. Herranen aika sentään!

Mutta olipahan erinomainen esitys! Oli niin uudistettu että oli kuin kokonaan uusi! Musiikki tietysti vanha tuttu ja ihana. Mutta siihen oli tuotu kaikenlaista uutta juttua juoneen. Sitäpaitsi ei se tanssiminenkaan mitään perinteistä balettia ollut pelkästään, vaan mukana oli  moderniakin tanssia. Aivan vimpan päälle puvustukset ja lavastukset ja kaikki. Molemmat miespääosan tanssijat (Chris Trenfield oli Swan/Stranger ja Sam Archer Prinssinä) olivat ääreishyviä. Ainakin näin maallikon silmiin. 

Juonitiivistelmä lyhyesti: Prinssi näkee pikkupoikana joutsenia (vai unia niistä?). Aikuisena Prinssi on tosi pitkästynyt virallisissa tehtävissään ja joutuu silti niitä suorittamaan, äitinsä kanssa. Sitten sellainen aivan kauhea bimbo pölkkypää tungetaan sen seuralaiseksi, ja hetkisen prinssi onkin innoissaan, koska saa jotain vaihtelua elämäänsä. Prinssi juo. Koittaa saada äidiltään rakkautta ja hyväksyntää. Äiti inhoaa bimboa tyttöystävää ja liehittelee itse vain nuoria miehiä. Prinssi menee baariin, ei löydä seuraa kovista yrityksistä huolimatta ja nakataan ulos. Prinssi näkee myös joutsenia... Prinssi yrittää itsemurhaa, mutta joukko joutsenia tulee väliin. Ovatko joutsenet todellisia vai vain mielikuvituksen tuotetta, jää ihan katsojan päätettäväksi. Mutta vihdoin Prinssi löytää rakkauden (tai ainakin jonkun josta pitää kiinni) eli Joutsenen.

Toinen näytös alkaa huikealla tanssiaiskohtauksella, missä mustiin nahkahousuihin pukeutunut Muukalainen vetää sellaiset tanssikuviot että HUH! Kuten perinteisessäkin versiossa, tämä on sama tanssija kuin valkoinen joutsen. Tyyppi koittaa iskeä kaikki juhlien naiset, mukaanlukien Prinssin äidin, mutta ignooraa Prinssiä... Prinssiä selkeesti sekä ahistaa moinen tyyppi, mutta kiinnostaa myös.

No, sitten on heilumista pyssyn kanssa ja kaikkea kuviota ja lopulta Prinssi suljetaan mielisairaalaan. Kunnes viimein joutsenet tulevat ja piinaavat Prinssiä. Sitten Joutsen tulee ja pelastaa prinssin (samalla hyläten oman laumansa). Muut nokkivat Joutsenen kuoliaaksi ja Prinssikin kuolee sydänsuruun. Kuningatar löytää aamulla poikansa kuolleena sängystä. Mutta onneksi lopuksi näytetään kuinka Joutsen ja Prinssi "saavat toisensa" kuolemassa.

Aivan uskomattoman hieno, ja tietenkin vetistelin koska se ilmaisu ja tarina ja musiikki ja kaikki oli vaan niin kaunista. Miten hienosti tanssijat esittivät joutsenia! Mutta nämä joutsenet ei olleet mitään hentoja ja kilttejä ja kauniita, vaan agressiivisia, kovia ja julmiakin. Tyystin erilaisia kun perinteiset sirot ballerinat.

Matthew Bourne: "The idea of a male swan makes complete sense to me. The strength, the beauty, the enormous wingspan of these creatures suggests to the musculature of a male dancer more readily than a ballerina in her white tutu."

Vaikka tarinaa on muutettu niinkin paljon, niin se samat teemat siellä on. Kielletty & tuhoontuomittu rakkaus (sitäpaitsi jos rakastuu joutseneen, niin eikö se ole sitten se ja sama mitä sukupuolta tämä on?) on tässäkin versiossa se kantava ajatus. Musiikkia on myös hieman muuteltu, mutta en voi sanoa tuntevani sitä niin hyvin, että olisin mitään huomannut. Siis siirretty joitain osia toisiin paikkoihin jne.

Yksi niistä syistä miksi tämän olen halunnut nähdä on tietenkin Billy Elliot -leffa. Siinähän Jamie Bellin esittämä Billy päätyy lopulta tanssimaan Joutsenen roolin nimenomaan tähän balettiin ja tähän versioon. Elokuvan aikuista Billyä esittää Adam Cooper, mikä esitti Joutsenta vuosikaudet lavallakin.

Tämä on aina ollut mun suosikkibaletti, ja tästä versiosta tuli nyt kertaheitolla ehdoton ykkönen. Ja hei, miestanssijoiden fysiikka ja ulkomuoto on ehkä kauneinta ikinä missään.

Haluaisin kovasti nähdä uudelleen ja DVD menee tilaukseen kanssa heti kun joudan ja on rahaa. Aivan mielettömän upea ja henkeäsalpaava esitys!


Tanssijoiden kuvat napattu sieltä täältä netistä, muut omia.