Edward II / Helsingin Gayteatteri 23.3.2014

Kolmatta kertaa muutaman vuoden sisään katsomassa Edward II:sta. Aikamoinen saavutus, koska ei sitä nyt niin kovin usein esitetä. No, Suomessa olen nähnyt vain kahden pienen harrastajateatterin toimesta ja Ilonan mukaan ei sitä ole kukaan ammattiteatteri koskaan esittänytkään. Korjatkaa joku jos olen väärässä.

No siispä. Edward II oli hieman hulivili kuningas, jonka elämäntavat eivät herättäneet suurta luottamusta kansalaisissa saatikka lähimmissä ihmisissäkään. Lopulta koitti ohrainen loppu. Erityisesti Edwardin suhde ranskalaiseen maalaismoukka/ritariin Gavestoniin sai maljan kiehumaan yli. Gavestonin karkoituskaan ei auttanut, vaan Edwardin isän kuoltua poika kutsui miesystävänsä takaisin.

Tämä ei ole Marlowen tunnetuin näytelmä (Doctor Faustus lienee se tunnetuin) ja ehkä aiheensa takia ei ole ollut kovin suosittu. On kuitenkin suomennettu 10 vuotta sitten, ja kannattaa lukea ehkä tämä kirjoitus aiheesta, siis näytelmästä ja sen suomennuksesta. Sitä herrojen Lasse Kekki ja Jarmo Haapanen suomennosta tässäkin käytettiin.

Näytelmässä käsitellään valtaa eri muodoissaan. Edward itse ei ole kovinkaan kiinnostunut Englannin johtamisesta, vaan mieluummin huvittelisi ja tekisi kaikkea muuta. Omille suosikeilleen jakelee arvonimiä suurella kädellä. Vaimoparan huomiotta jättäminen kostautuu myöhemmin, kun tämä kääntyy miestään vastaan. Myös aina ajankohtainen teema eli valtaväestön suhtautuminen vähemmistöihin. Ei keskiajalla(kaan) katsottu kovin suopeasti miestä jolla oli lukuisia miespuolisia suosikkeja/suojatteja.

Hetkellisesti kieli (tai käännös) tuntuu hieman takkuavalta, liian puhekieliseltä. En ole lukenut Marlowea alkukielellä, mutta monien minua paljon viisaampien mielestä hän oli näytelmäkirjailijana vähintään aikalaisensa & kaverinsa Shakespearen tasoa, ellei parempikin. Siksikin teksti tuntuu hetkittäin valjulta, eikä kovin soljuvalta.

Tällä kertaa HGT esiintyi Teatteri Toivon tiloissa Hietalahden telakan vanhassa rakennuksessa Telakkakadulla. Huikean paljon isompi tila kun mitä Kalliossa Viinakortin esityksessä oli. Ja myös lämpiötilat olivat isot. Myynnissä oli ajanhenkeen sopivaa purtavaa kuten kaalipiirasta. Lämpiötilaan oli rakennettu myös kaikkea rekvisiittaa, kuten keinuja, Tower, ja niitä sellaisia maalauksia missä on pään kohdalla aukko ja sitten voi ottaa kuvia kavereista (Minja demoaa kuvassa).

Muutama näyttelijä oli tuttu Viinakortista, mutta enemmistö ihan uusia tuttavuuksia. Pääsääntöisesti kaikki olivat rooleissaan ihan sopivia. Mortimeria esittänyt Juha Ukkola oli Viinakortin Toivo. Ja Gavestonina toinen Viinakortin pääosamies Simo Karhula. Kumpikin oli hyviä myös tällä kertaa. Nimiosassa Mikko Autio. Ei ehkä ulkoisesti ihan sellainen millaiseksi Edward II:sta kuvataan, mutta ihan kelpo. Mirja Oksanen kuningatar Isabellana oli sopivan viileä ja etäinen. Tämän poika, myöhemmin siis Edward III, oli sellainen isäänsä kiintynyt reppana, jota Andreas Ikonen hyvin tulkitsee. Pidin myös Raino Rannasta, jolla oli kaksoisrooli ensin arkkipiispana ja sitten airuena. Kuninkaan uusi "suosikki" Gavestonin mestauksen jälkeen oli Spencer (Jarno Pimperi), joka sai myös arvonimiä palveluksistaan.

Ohjauksesta vastasi Matti Rasilainen ja koko porukka oli näyttämöllä koko ajan. Ne ketkä eivät olleet esiintymisvuorossa seisoivat seinustoilla (sama ratkaisu kuin osittain oli taannoin Donmarin Coriolanuksessa). Takanurkissa seisoivat maskeeraajat, ja tosi huomaamatta siellä vaihdettiin asuja ja meikattiin. Vaikkei ollut mitään lavasteita tms minkä takana seisoa piilossa. Mitään varsinaisia lavastuksia kun ei ollut. Rekvisiittana helposti liikuteltavia juttuja kuten häpeäpaalua, valtaistuinta jne.

Koska oltiin paikalla jo melkeen tuntia ennen niin kerkesi hyvin keinumaan ja kokeilemaan uuden kameran asetuksia... Esityksen jälkeen kaikki näyttelijät kokoontuivat samaan tilaan ja olisi voinut jututtaa heitä. Harmi kun meillä oli sen verran kiire (piti ehtiä Tampereelle illaksi leffaan) ettei kerennyt jäädä turisemaan.

Erikoismaininta käsiohjelmasta, missä oli kaikenlaista nippelitietoa ihmisistä, keskiajan ilmiöistä jne. Vaikkei mulle nyt varsinaisesti mitään uutta, niin aina kiva kun käsiohjelmassa on muutakin kun paljon kuvia ja pakolliset esiintyjä/henkilökuntatiedot.

Blogisti keinumassa

Ylempi esityskuva copyright Tiina Rantala
Alempi esityskuva copyright Petri Tuohimaa

Kirsikkapuisto / Kansallisteatteri 24.10.2013

Oli niin huono esitys etten edes tiedä mitä siitä sanoisi.

Esitys ei ollut alunperinkään onnellisten tähtien alla syntynyt, koska miehistöä vaihtui harjoitusten loppuvaiheilla. Tea Ista sairastui ja samassa hötäkässä pois jäi myös Kristian Smeds. Viisi viikkoa on aika lyhyt aika harjoitella. No, tilalle saatu Tiina Weckström on hieno näyttelijä myös (mutta ei ollut tässä hyvä lainkaan).

Suurin ongelma oli varmaan sekava ohjaus. Mika Myllyahon käsissä ihmiset vain poukkoilevat paikasta toiseen. Ei oikein mitään tolkkua. Ja mä tykkään Tsehovista! Tampereen Teatterin Lokki oli loistava. Mutta koska en ole Kirsikkapuistoa aiemmin nähnyt, niin en kyllä ole yhtään sen viisaampi esim. juonesta kuin ennen iltaakaan. Siis, toki perustarina on tuttu, mutta. Kaikki lavalla oli sekavaa.

Kuvastaa hyvin kaaosta koko esityksessä!

En tykännyt lavastuksestakaan. Viskottuja muovituoleja, junavaunu, ja sitten kaikelaisia elementtejä missä oli hinnat tai nimikkeet kirjoitettu. Etukäteen en lukenut kritiikkejä, mutta tiesin että ainakaan HS ei kovasti kehunut:

Mika Myllyahon Kansallisteatterin suurelle näyttämölle suurin odotuksin ohjaama Kirsikkapuisto ei ole ainoastaan keskeneräinen vaan – näyttämöä hallitsevaa junametaforaa käyttääkseni – raiteiltaan suistunut.

Esitys on yritteliäs, mutta nytkähtelee henkilöstä, repliikistä ja kohtauksesta toiseen vailla minkäänlaista koherenttia logiikkaa tai katsojalle välittyvää tulkinnallista yhteyttä.

Aika ristiriitaisia arvosteluita on saanut kyllä. Joissain on kehuttu kovastikin. Juuri mitään hauskaa tässä esityksessä ei ollut, vaikka Tsehov (en muuten ole löytänyt suhuässän merkkiä näppiksestä; tahallani en Tsehovin nimeä kirjoita ilman sitä) onkin tarkoittanut tätä komediaksi alunperin.

Olin pettynyt myös näyttelijäsuorituksiin. Esko Salminen oli luokattoman huono. Emmi Parviainen oli ihan kohtuullisen hyvä. Mutta tämäkin lienee eniten ohjaajan vika. Ismo Kallion rooli on ihan samanlainen kun hänellä oli Frankensteinissa.

Isossa roolissa oli videokuvaaja, joka kuvasi näyttelijöitä junavaunussa eli katsojien näkymättömissä ja niitä sitten sai katsoa isoilta valkokankailta. Samaa tekniikkaa käytettiin syyskuussa Lontoon National Theatren Edward II:ssa (ja tosi paljon käytettiinkin). Siinä se toimi, ainakin minun mielestäni. Tässä ei. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava että sekin oli hyvin moderni versio Marlowen näytelmästä ja sai hyvin ristiriitaisia kritiikkejä.

Harvoin tulee sellaista oloa että tekee mieli kävellä väliajalla näytelmästä pois. Nyt kävi mielessä. Moni kyllä otti ja läksikin, mutta en sitten kuitenkaan pystynyt. Katsomo ei ollut lähellekään täynnä. Omat paikat parven ekalla rivillä keskellä olivat hyvät, mutta parvikin oli valitettavan väljä. En ihmettele kyllä lainkaan.

Kaiken kukkuraksi oli vielä melkein 2,5 h pitkä!!

Viime vuoden marraskuussa kävin NT:ssä katsomassa Scenes From An Execution -nimistä tekelettä. Se oli myös floppi NT:lle, ja paljon ihmisiä lähti väliajalla pois. Oli huonoin esitys mitä siinä talossa olen koskaan nähnyt. Joten yhtymäkohtia tähän on paljonkin. Aina ei voi maan kansallisteatterikaan onnistua ihan joka produktiossa!

Kuvan copyright Kansallisteatteri

Edward II / National Theatre 3.9.2013

Kyllä tähänkin tulee tekstiä lisää, mutta maistiaisiksi mahtavan hienon John Heffernanin haastattelu The Stage-lehden sivuilta, 31.8.2013.

Edward II / Teatteri Silmänkääntäjä 1.4.2011

Välillä tekee tosi hyvää käydä katsomassa harrastajateatterissa jotain. Tänään oli piskuisen Teatteri Silmänkääntäjän vuoro ja Suomen ensi-illassa Christopher Marlowen Edward II. Esitys oli Tampereella, Tukkateatterin piskuisessa salissa, jonne mahtui ehkä 25 ihmistä.

Edvard II on näytelmä Englannin kuninkaasta, jonka rakkaus toiseen mieheen suistaa valtakunnan sekasortoon. Onnenonkijat ja vihamiehet näkevät hetkensä koittaneen; kodin, uskonnon ja isänmaan varjolla yksilön itsemääräämisoikeus joutuu törmäyskurssille yhteisön normien kanssa. 

Epäsovinnaisen rakkautensa vuoksi Edvard käy sotaan kirkkoa ja valtakuntaansa vastaan. Edvardin vastustajilla on kuitenkin oma lehmä ojassa, eikä äänekkäimmillä homofobeilla ja kirkonmiehillä ole itselläänkään puhtaita jauhoja pussissa.

Teatteri Silmänkääntäjä tarjoaa huhtikuussa särmikkään uusiotulkinnan Christopher Marlowen Edvard II -näytelmästä, joka on ajankohtaisempi kuin koskaan. Niin kauan kuin ihmisen seksuaalinen suuntautuminen herättää kohua julkisuudessa, ei voida puhua todellisesta yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Edvard II jatkaa kantaaottavan ja yhteiskunnallisesti tiedostavan teatterin perinnettä.

Esitys oli teemoiltaan ajankohtainen ja muutenkin suht oivaltava. Näyttelijät olivat yhtä lukuunottamatta varmoja ja replikoivat hyvin ja selkeästi. Sekin yksi joka hieman takelteli, ei ollut paha. Varsinkin Jani Hämäläinen pääroolissa kuningas Edwardina oli oikeasti hyvä näyttelijä. Henri Jokinen hänen "suosikkinaan" Gavestonina oli jotenkin fyysisesti rooliin... epäsopiva tai... no erilainen, mutta muuten kyllä hyvä. Siis kun sitä odotti, että kuninkaan mielitietty olisi ollut sellainen, no hoikka ja pieni ja feminiininen ja sellainen. Nyt se oli vain feminiininen :-) Sateenvarjojen käyttäminen aseina ja kaasunaamarit olivat likipitäen ainoat rekvisiitat koko näytelmässä.

Vallan viihdyttävää ja muistutti taas, että valtavirtateatterin ulkopuolella on paljon hyvää teatteria ja lahjakkuuksia. Kiitos Minna että lähdit mun kanssa ja sain vielä kyydinkin :-)