Kulkurin valssi / Nokian kesäteatteri 26.7.2017

Turhaan ei Aamulehden Matti Kuusela tätä Nokian kesäteatterin Kulkurin valssia kehunut viiden tähden arvoisesti. Nokialaiset osaavat kesäteatterinsa, varsinkin tämmöiset mihin saa isoja ja näyttäviä joukkokohtauksia. Teatterin nokkanainen Heli Pitkänen on kehittynyt ohjaajana huikeasti eli kyllä tätä ilokseen katselee ja kuuntelee.

Tuttuun tapaan Sami Varvio on säveltänyt musiikkia sekä sovittanut tuttuja lauluja uuteen kuosiin. Osa tulee nauhalta (toki tällä porukalla nauhoitettuna) mutta estradilla nähdään Varvio haitarissa ja Eeva Oksala viulussa mustalaistamineissaan musisoimassa oikeastaan koko esityksen ajan. Ja himpuran hienosti yhteen soittavatkin. Varsinkin Samin säveltämä ja Eevan sovittama Kuninkaan czardas riipaisee syvältä! Mutta sitten on todettava että onneksi perinteinen Kulkurin valssi on niin mukiinmenevä kappale, koska toisessa näytöksessä sitä kuullaan aika monta kertaa!

Alun perin Mika Waltarin kynäilemä Kulkurin valssin tarina lienee kaikille suomalaisille tuttu, ainakin siitä ihanasta mustavalkoelokuvasta, jos ei muuten. Joel Elstelän käsikirjoittamassa näytelmässä suomalainen liikemies on viettänyt aikaa Pietarissa, mutta joutuu vasten tahtoaan kiivaan ruhtinaan kanssa sanaharkkaan ja kaksintaisteluun. Ammuttuaan niljakkaan ruhtinaan hän pakenee sirkusseurueen avulla. Matka jatkuu mustalaisten pariin ja lopulta hän päätyy kulkurin tamineissa kartanolle. Jossa palkollisen pesti saa hänet tutustumaan lähemmin kartanon kauniiseen tyttäreen. Joka paikassa tyypillä on tapana sotkeutua kauniisiin naisiin, mutta valitettavasti siitä seuraa ongelmiakin ja siksi matkan pitää jatkua. Onneksi tarinalla on onnellinen loppu, ainakin suurimmalle osalle porukasta.

Rami Mäkelä on hurmannut aiempinakin kesinä päärooleissa ja täytyy sanoa että mies on kuin luotu tähän rooliin. Raamikas ja hienoääninen mies omaa sellaista lavakarismaa mistä moni ammattilainenkin olisi kateellinen. Ei ihme että kulkurin käsivarsille lankeavat kaikki neitoset matkan varrella. En osaa edes kuvitella kuka osaisi roolin paremmin tulkita kun Tauno Paloakaan ei ole maisemissa enää. Itselleni uusi tuttavuus oli mustalaisten kuningas Mirko, jota rouheaääninen Sakri Leinonen tulkitsi sataprosenttisella antaumuksella. Huh, meni kylmät väreet selkäpiitä pitkin kun tämä karpaasi avasi suunsa!

Isommissa naisrooleissa sädehtivät Liisi Hämäläinen (rakastajattaren sekä kartanon piika Stiinan rooleissa), Liisa-Maria Pukkila sirkuksen Cleona ja Katri Aaltonen veitsenheittäjänä (oli aika massiiviset veitset muuten!), Miia Räikkönen hehkeänä mustalais-Rosinkana ja Hannele Lepistö ihanana kotiopettajattarena kartanolla. Lisäksi pakko kehua suomifilmidiivamaista kartanon kreivitärtä Johanna Pekolaa, mustalaismuori Mirandaa esittänyttä Marja Sorjosta (kerrankin estradilla lippukassan takaa!) sekä Helenan sulhasta Ericiä (esityksen koominen hölmö) esittänyttä Pete Hiltusta. Ihana hersyviä suorituksia kaikki! Jannina Heiman kartanon Helenana oli sopivan tuittu jalanpolkija ja suomalaisen suviaamun raikas!

Kennonnokan esityksiin sopii hevoset kuin nenä päähän, ja tänäkin vuonna yksi suomenpolle Villivili oli saatu esitykseen mukaan. Kyllä sillä vientiä olikin!

Huillan Tapsan lavastus (apulaisinaan Joel Honka ja Mea Misukka) on taas kerran kaunista ja luontoon sopivaa ja Heli Roinisen puvuille ihan extrakiitos. Siinä on värikkäitä mustalaisvaatteita, kauniita venäläisasuja Pietarissa, upeita sirkusasuja (varsinkin tirehtöörin ihana ruudullinen puku!) ja vielä erikseen mainittava kartanon Helenan kauniit puvut. Ja ne kulkurin ja Helenan kummitusasut, voi jehna!

Ainoa miinus mustista mikrofoninjohdoista. Ja kyllä hieman hämäsi esitykseen kuulumaton konekivääripapatus, mitä kuultiin molemmissa näytöksissä kaukaisuudesta. Liekö olleet jotkut leikkisotaharkat menossa jossain. Varsinkin kun lavalla samaan aikaan todetaan: ”Kuuletko! Aivan kuin joku soittaisi lehvistössä”. Hieman tahaton kevennys (mutta hauskuutti kyllä).

Kun vielä sattui kaunis ja aurinkoinen kesäilta niin Kennonnokan katetussa katsomossa (selkänojineen!) kelpasi istuskella. Kaksi ja puoli tuntia kului kuin siivillä. Esitykset jatkuvat vielä 6.8. saakka ja suosittelen tulemaan vaikka hieman kauempaakin! Mutta liput kannattaa varata etukäteen; tämäkin esitys oli loppuunmyyty.

Kuvien copyright Pasi Aittokumpu, paitsi teatterin kyltti sekä loppukumarruskuvat omia.
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.