Matti Ristinen tuli varmaan suurelle yleisölle tutuksi viimeistään Yle TV2:n menestyssairaalasarja Syke:stä (Sykkeestä?) jossa tämän anestesialääkäri Ilmari Nortamo särki sydämiä niin ruudussa kuin sen ulkopuolellakin. Ja oli Matti Pirunpelto-sarjassakin, mutta sitä en ole katsonut. Tunnustan että minä joka katson tosi vähän telkkaria ja vielä vähemmän suomalaisia sarjoja (saatikka sairaalasarjoja) koukutuin ja ahmin kaikki sarjan jaksot kuin heikkopäinen. Onhan siinä myös Antti Luusuaniemi. Niin, mihinkäs minä jäinkään. Ai niin sinne TTT-klubille.
Isän päivä on Petteri Summasen ohjaama pieni ja lämminhenkinen kertomus kolmen eri-ikäisen (vauva, 3-vuotias ja teini) lapsen isästä, ja millaista arkea hän pyörittää vaimon ollessa työmatkalla. Arki on ymmärrettävästi kiireistä, vaihtelevaa ja nostalgiaakin. Sillä aina välillä isä äityy muistelemaan omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Aloittaen aina: "kun minä olin pieni" :-) Vaimokin palaa työmatkalta, ja pariskunta keskustelee pitäisikö miehen joko mennä töihin tai tehdä gradu valmiiksi. Mies ei halua kumpaakaan; hän haluaa olla koti-isä. Tuomas Kyrön kynästä tämä on lähtöisin, ja osuvia oivalluksia ja teräviä sivalluksia tekstissä on. Ja hei, voiko olla sympaattisempaa ajatusta kuin tämä: "pitäisikö näyttää David Beckhamilta jos sisällä on Sulo Vilen"?
Matti Ristinen on hyvin uskottava koti-isä. Hyvin häneltä sujuu niin savolaisen lastenistunmyyjän kuin MA Nummisenkin imitoiminen. Sympaattinen näyttelijä kaikin tavoin. Ja kun nyt on nähty miten hyvä mies on yksin lavalla, niin haluaisin nähdä Matti Ristisen myös jossain "oikeassa" näytelmässäkin!
Tässä sai samalla fiilistellä omaa lapsuuttaan 70-luvulla ja nuoruuttaan 80-luvulla. Niin moni asia soitti kelloja, nauratti, hymähdytti, hymyilytti - ja myös tuntui haikealta. 8.12. on TTT-Klubilla vielä toinen esitys.
Illan aluksi saimme luksusluokan ruokaa ravintola Tiiliholvissa. Ravintoloitsija Jaakko Sinivuori kertoili meille paikan mielenkiintoisesta historiasta ja ravintolapäällikkö Lasse Vidman tarjoili porukoineen meille herkkuruokia ja niihin huolella valittuja viinejä. Niin hyvää tattikeittoa en ole varmaan koskaan syönyt. Pääruuaksi oli hanhea, ja olikin ensimmäinen kerta elämässäni kun hanhea söin. Oikein hyvää oli sekin. Jälkiruuaksi herkuttelimme suklaisella lajitelmalla.
Annokset olivat todella kauniita, vai mitä sanotte tuosta pääruuasta? Palvelu oli ensiluokkaista ja miljöö kaunis. Edellisestä vierailustani Tiiliholviin on tosi pitkä aika, mutta seuraavaan ei kyllä kulu yhtä kauaa! Lämmin kiitos Tiiliholvin väki tästä makuelämyksestä! Erikoiskiitos meidän punaviinirajoitteisten huomioimisesta.
Kiitos kaikki kivat bloggaajakollegat. Oli kiva tavata vanhoja tuttuja ja myös uusia tuttavuuksia. Iso kiitos Sari ja Mika TTT:ltä kutsusta, seurasta ja järkkäämisestä.
Esityskuvan copyright Noora Isoeskeli.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti