torstai 11. helmikuuta 2016

Kultalampi / Hämeenlinnan teatteri 10.2.2016

En ole koskaan tätä elokuvaa nähnyt, joten juonesta tai mistään muustakaan ei ollut mitään aavistusta. Mutta Ernest Thompsonin kynäilemä lämminhenkinen ja pienimuotoinen Kultalampi nappasi hyvin mukaansa, ja piti otteessaan loppuun asti. Vanha pariskunta on tullut taas kerran kesän viettoon Kultalampeen. Niinkuin kymmenet vuodet aiemminkin. Tällä kertaa ilmassa on vaan jotain haikeuden ja luopumisen tuntua.

Norman Thayer (ihanaakin ihanampi Ilmari Saarelainen) ja tämän hieman nuorempi vaimo Ethel (Johanna Reilin) ovat yhteen hioutuneet, lämpimästi toisiaan rakastava pari. Näyttelijöiden välinen kemia on huomattavaa ja aina välillä molemmilla pettää pokkakin. Tässä on elämäniloa ja -lämpöä vaikka muille jakaa! Sellaista leppoisaa sanailua ja huulenheittoa "nyt varovasti nainen, otan sinusta huomenna eron". Paikalle pölähtää myös hekotteleva postinkantaja Charlie (Lasse Sandberg), jota Norman kuvailee mieheksi jonka pään läpi näkyy tapetti.


Pariskunnalla on myös 42-vuotias Chelsea-tytär, jonka kirjeen Charlie tuo. Chelsea olisi tulossa isän 80-vuotispäiville ja toisi tullessaan uuden hammaslääkäripoikaystävän! Samalla käy myös ilmi että Charlie on ollut (ainakin nuorempana) ihastunut Chelseaan.

Mansikanpoimintaepisodin jälkeen katsojallekin alkaa selvitä, että Normanin muisti ei ole ihan entisensä, tämä nimittäin eksyy lähitienoolle.

Syntymäpäivät koittavat ja Chelsea (Maija Siljander) saapuu paikalle. Isän ja tyttären välit ovat huomattavan viileät. Tytär kutsuu isää etunimellä eivätkä he halaa lainkaan. Mukana on Bill Sr (Mika Piispa) ja Bill Jr (Otto Rantanen). Joista jälkimmäinen onkin pieni yllätys Kultalammen isäntäväelle. Naisväki ja Bill Jr lähtevät rannalle, ja isä ja vävykokelaan kanssa sanailemaan. Seuraa hauska keskustelu nukkumisjärjestelyistä ja moraalista ja seksistä. Ensimmäisen näytöksen päätteeksi Chelsea pyytää voisiko Bill Jr jäädä maalle kuukaudeksi hoitoon ...

Toisessa näytöksessä eletään sitten mökillä pojan kanssa. Norman-pappa ja Bill tekevät anivarhain lähtöä kalaan, Ethel keskustelee kuikkien kanssa ja metsästää hämähäkkejä pölyhuiskalla. Leppoisaa, rentoa ja vaivatonta. Chelsea palaakin "yhtäkkiä" hakemaan poikaa kotiin, mutta yllättäen kuukausi onkin jo kulunut. Poika on solahtanut kuin huomaamatta osaksi Normanin ja Ethelin arkea. Pojasta on selkeästi tullut tosi tärkeä Normanille, kalakaverina ja muutenkin.

Ongelmallista isä-tytärsuhdetta ruoditaan taas, ja Chelsea tunnustaa että Kultalammessa hän taantuu aina takaisin pullukkatyttäreksi - talo inspiroi siihen. Chelsea kokee ettei hän ole ollut "hyvä poika" isälleen; ei ollut kalakaverina sopiva, tai muutenkaan. Isä ja tytär eivät osaa puhua toisilleen, ja jopa pelkäävät toisiaan. Isä epäilee Chelsean juuri Brysselissä solmittua avioliittoakin: "päteekö se tässä maassa". Postinkantaja-Charlie pölähtää paikalle; muistelevat Chelsean kanssa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, Charlien ihastumista Chelseaan. Ja laulavat!


Sitten kesä on jo ohitse, Norman ja Ethel pakkaavat tavaroita ja hyvästelevät Kultarantaa. Kunnes maailma pysähtyy Normanin saadessa sydänoireita. Huh! Katsojankin oma sydän pomppaa kurkkuun, ei nyt!

Monenlaisia ihmissuhteita tässä pohditaan: ikääntyneen pariskunnan välinen, lämmin suhde, isän ja tyttären viileät välit, tyttären ja nuoruudenkaverin nostalginen suhde, ja myös vanhan miehen ja nuoren pojan orastava ystävyys.

Kaikki näyttelijät ovat just passeleita rooleissaan, mutta kyllä Immu Saarelainen vie taas kerran sydämeni ihan kokonaan. Kyllä toisilla on sitä lavakarismaa! Kirsi-Kaisa Sinisalo vastaa taitavasta ohjauksesta.

Kaikenkaikkiaan Kultalampi on tosi lämminhenkinen ja rakastatteva komedia. Ei ihme että kaikki näytökset, niin Hämeenlinnan kaupunginteatterilla kuin yhteistyökumppanin Riihimäen teatterillakin, olivat loppuunmyytyjä jo ennen ensi-iltaa. Mutta tämä jatkuu syksyllä, ja siirtyy Hämeenlinnassakin pieneltä Verstas-näyttämöltä suurempiin tiloihin. Suosittelen lämpimästi!

Iso kiitos Hämeenlinnan teatterille mainioista ensi-iltajärjestelyistä - ja tarjoiluista!


Kuvien copyright Ako Loponen ja Kari Paukola
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti