Naive Man Company: Luulosairaat / Espoon kaupunginteatteri 23.11.2019

No nyt oli jotain erilaista! Nimittäin Naive Man Companyn suomalais-norjalainen yhteistyö Luulosairaat Espoon kaupunginteatterissa. Se yhdisti Molièren klassikkonäytelmän Luulosairas akrobatiaan, tanssiin, fyysiseen teatteriin, barokkimusiikkiin ja aika metkaan lavastukseen. Monipuolista, välillä aika päätöntäkin kohellusta. Mutta hirveän viihdyttävää! Esitys ei todellakaan edellytä Luulosairas-näytelmän tuntemista, koska se on läsnä vain viitteellisenä, jotenkin niinkuin häälymässä siellä taustalla.

Pari vuotta sitten näin Naive Man Companyn loistavan Prosperon Helsingin kaupunginteatterilla, ja se oli tosi hienoa. Samalla tavalla eri taiteenaloja luovasti yhdistävä kuin Luulosairaatkin.

Maksim Komaron ohjaamassa esityksessä nähdään barokkiperuukissa ja valkeassa kerrastossa keekoileva heppu, se luulosairas/Molière (norjalainen tanssija Terje Tjøme Mossige) jota väsyttää... Sitten on breakdance-spesialisti ja sirkusmaestro Kalle Lehto sekä saksalainen ilma-akrobaatti Bellina Sörensson. Yhdessä tämä kolmikko sekoilee, kömpelöi ja hurvittelee, mitä moninaisimmilla tavoilla. En tiedä oliko alussa joku juonensorttinen, mutta se kyllä katoaa kuin tuhka tuuleen kun kierroksia tulee lisää.

Heti aluksi mielleyhtymä legendaariseen Näytelmä joka menee pieleen-farssiin ovat ilmeiset lavasteiden kaatuillessa ja tavaroiden putoillessa. Mutta yhtäläisyydet loppuvat kyllä nopsaan. Kroonisesti uupunut Molière-hahmo joutuu keppostelevien assistenttiensa uhriksi, nämä kun liikuttelevat hänen raajojaan tai heiluvat savukoneen kanssa.

Esitys koostuu kyllä todella monista elementeistä: peilikuvakikkailua, yleisön edustajan hyödyntämistä (se tuntuu olevan vakkari nykyään lähes joka esityksessä missä on nykysirkusta), pieniä kannibalismihetkiä, rullaluistelua ja lopulta naisavustajakin ripustetaan naruilla manipuloitavaksi katonrajaan. Auts, omiinkin raajoihin sattuu. Kaikki saattavat kadota myös aallokon syövereihin ellei ole tarkkana. Ja lopuksi on lavalla pelkkää hävityksen kauhistusta.

Kovasti kaikkea puuhastelua, mitä pitää oikeasti seurata tarkasti, eli ei kyllä sellainen esitys mitä lapset jaksaisivat keskittyä katsomaan. Ja kannibalismin ja pienen alastoman vilahtelunkaan vuoksi ei ehkä ihan perheen pienimmille passaa.

Jan Balcarin äänisuunnittelu on vähintäänkin luovaa ja tempaisee hienosti mukaansa. Myös musiikki kutkuttaa minua, koska ei se pelkästään barokissa pysy. Ja Pavla Kamanován lavastus on runsaan yltäkylläinen, alkaen "normaalista" teatterista ja päätyen, jaa-a. Kaaokseen?

Luulosairaat on kertakaikkisen monitasoinen esitys, joka viihdyttää hyvin sen tunnin mitan mitä kestää. Kukapa sitä nyt juonta niin kaipaisikaan kun on tälläistä!


Kuvien copyright Kalle Nio.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.