Puhetta ei ole runsaasti, mutta musiikki ja hienosti näytellyt roolit riittävät mainiosti. Tarinasta on karsittu paljon pois, eihän tämä muuten mahtuisi noin neljäänkymmeneen minuuttiin. Esityksen jälkeen pääsimme vielä keskustelemaan tekijöiden kanssa nukeista, nukketeatterista, Frankensteinista, Taidetestaajista jne. Tämähän on yksi 8-luokkalaisten Taideteataajat-hanketta.
Markku Pätilän (ja työryhmän) laatima lavastus on näppärä liikuteltavine elementteineen. Alussa on tietysti Frankensteinin laboratorio: kirjoja, luurangon osia, sähkölaitteita, anatomisia kuvia ja hienoja nukkekaava-kuvia. Frankensteinin nukke on punatukkainen ja yrmyn näköinen tiedemies, pukeutuneena kuin vanhan kirkonmiehen asuun. Nukettajat ovat mustissa, mustat harsopäähineet päässä. Kaikesta tulee mieleen viehättävä vanhanaikaisuus ja kotikutoisuus. Hyvällä ja nostalgisella tavalla. Perinteistä nukketeatteria on myös kohtaus missä Hirviö tapaa vanhan miehen ja toimittaa näille polttopuita. Mutta hienosti tähän esitykseen on yhdistetty likipitäen tanssia lähentelevää fyysistä teatteria. Kun Hirviö opettelee elämään, koittaa pyydystää perhosta ja kohtaa oravan, silkkaa nykytanssia. Hirviö on naamionsa kanssa rujo ilmestys, joka koikkelehtii halki maailman, etsien ystävää, repaleisissa vaatteissaan. Pukusuunnittelu on Aino Kiven käsialaa. Mutta kaveria ei löydy ja mihinkään hän ei ole tervetullut. Erilaisuus on ihmisille liikaa.
Esitys on Mary Shelleyn alkuteoksen tuntevalle aikuiskatsojalle riemastuttava namupala. Ääniefektit (a'la Harri Neuvonen) tuovat kivan lisän, ja ukonilma sateineen vie meidät Hirviön synty-yöhön. Kellariluukusta saadaan lisää rakennusosia. Shakespeare mainitaan (no kai nyt kun on pääkallo hollilla). Paljon kaikkea pientä ja kiinnostavaa.
Mittakaava on hyvin toimiva, kun Frankenstein on n. 120 cm pitkä nukke ja tämän Hirviö aikuinen mies.
Lopun takaa-ajo halki maailman ja sen eri hyvinkin tunnistettavien paikkojen on vauhdikkaan musiikin säestämää. Vaan ei ole onnellista loppua tällä. Ikäsuositus on 10+, ja varmaan ihan hyvä. Ei tästä nyt aikuinen painajaisia näe, mutta eihän tarina ole mikään lastenjuttu kuitenkaan. Erilaisuus, yksinäisyys ja toisten hyväksyminen ovat tärkeitä teemoja.
Kuninkaallisen Nukketeatterin - joka muuten viettää kymmenvuotissynttäreitään tänä vuonna - Frankenstein ei ole pelkästään nukketeatteria, vaan mehevä yhdistelmä myös tanssia, fyysistä teatteria, naamioteatteria, ja livemusaa. Musiikista vielä erillismaininta, että se tuo ihan oman ulottuvuuden esitykseen! Toinen erikoismaininta Antti Kemppaisen elastiselle ja rujonsöpölle Hirviölle ja sen liikkumiselle. Oli kyllä kiinnostava esitys monellakin tavalla!
Kuvien copyright Heli Saarinen
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti