Mutta kaikkea muuta oli ylenpalttisesti! Kimaltavia ja näyttäviä Kitte Klemettilän suunnittelemia esiintymisasuja. Huikean upeat Eero Auvisen valot - nämä ovat vuodesta toiseen aivan käsittämättömän hienot! Niillä luotiin eri värisiä interiöörejä ja illuusio maneesin pyöreydestä. Taina Kopra on taas kirjoittanut näpsäkän juonen ja ohjannut tämän tosi lämminhenkisen ja aika jännittävänkin esityksen. Maskeeraus ja kampaukset ovat toki hienoja, kuten sirkukseen kuuluukin. Oskari Löytösen perinteikkäästä sirkusmiljööstä löytyi myös Pispalan haulitorni.
Ja ennenkaikkea illan kruununa häikäisivät taas kerran hienot esiintyjät. Taitavia nuoria joka lähtöön! Nyt mukana oli hevosia ja seeproja (ne puvut olivat nerokkaat) ja UPEA norsu (!) sekä ihania romanttisia sirkusvaunuja ja silmänkääntäjä, parrakas nainen ja jopa siamialaiset kaksoset! On karannutta apinaa kiinalaisessa tangossa, näyttäviä yhteistanssinumeroita paljon, permantoakrobatiaa (oma suosikkini), tikapuita, yksipyörästelyä. Ja todella hauska ja erilainen tulinumero - tästä isot kiitokset!
Perinteiset ihmispyramidit ja ilma-akrobatiat on sellaista peruskauraa, mutta nytkin tosi hauskasti toteutettuna, naispalokunnan toimesta. Rola-bola-lautailua mies/naishahmon toimesta, aika vaativastikin lisätyillä osilla. Välillä musiikki, puvut ja hahmot toivat vauhdikkuudessaan ja absurdiudessaan mieleen Wes Andersonin mainion Grand Budapest Hotel -leffan. En tiedä oliko sitä tunnelmaa koitettu tavoitella, mutta se tuli kyllä mieleen. Hyppynaruja ja keinulautaa, hyppyjä ja tasapainoilua, venäläistä aisaa ja lisää akrobatiaa. Erilaisia jongleerausjuttuja. Itämainen piikkimatto/lasimurskanumero karmaisi ja jännitti.
Joka vuosi on nämä peruskuviot, joita on kiva seurata. Sitten on aina jotain erityisen spesiaalia ja kiinnostavaa. Tänä vuonna se oli fakiirinumero ja hienot tulijutut. Tulella jongleeraustakaan ei kovin usein näe! Semmoisia lisää. Ja toki akrobatiaa ja permantojuttujakin. Henkilökohtaisesti en niin välitä hyppynaruista ja yksipyöräisistä, saatikka sitten nuorallakävelystä, mutta toki niitäkin on kiva katsoa.
Sorin Sirkus osaa viihdyttää ja reiluun pariin tuntiin oli taas saatu pakattua paljon kaikkea. Mutta en tiedä oliko syynä esiintyjien vähyys, rahoitus, sairastapaukset, vai mikä lie, mutta moni lavalla nähty nuori nähtiin tosi monessa numerossa. Hyviähän he olivat, mutta eikö sitten ollut tarpeeksi porukkaa? Vai ovatko toiset niin monilahjakkaita että heille on annettu tilaa monenlaiseen numeroon? Tätä meidän kymmenen hengen seurueessa pohdittiin. Eihän se nyt sinällään kauheasti haitannut menoa, mutta meidän porukka jäi tätä aprikoimaan. Erityisesti Sampo Suihkonen kunnostautui monessa roolissaan.
Ensi vuonna sitten taas Sorin Sirkukseen. Suosittelen hankkimaan liput jo heti syksyllä, koska joulukuun alkaessa taas olivat kaikki esitykset loppuunmyytyjä, tammikuisetkin. On tämä sellainen must-see juttu joka vuonna kyllä.
Ylempien kolmen kuvan copyright minä, alempien kolmen copyright Kristian Wanvik.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti