maanantai 30. heinäkuuta 2018

Maailman ympäri 80 päivässä / Pesäkallion kesäteatteri 29.7.2018

Tänne kun tuli alunperin kutsu, niin ajattelin että ei jaksa lähteä Lahteen ja aikataulut eivät sovi. Ja suurimpana miinuksena esityksessä olisi Suurlähettiläiden musiikki! Mutta sitten kun selvisi ketä tässä näyttelee, eli 4/5 loistavasta Musiikkiteatteri NYT:in porukasta, niin eihän sitä sitten voinut jättää väliin. Harmittavasti vaan pääsin katsomaan aikalailla esityskauden lopulla. Koska Pesäkallion kesäteatterin Maailman ympäri 80 päivässä oli juuri sellainen hyvän mielen esitys mitä voi suositella ihan kaikille katsojille.


Jules Vernen kynäilemä tarinahan on varmaan kaikille tuttu. Kaavoihinsa kangistunut ja yläluokkaisen jäykkä Phileas Fogg lyö vetoa Reformiklubin herrakerholaistensa kanssa voiko maailman ympäri matkata 80 päivässä. Samaan aikaan Lontoossa on tapahtunut pankkiryöstö ja jotenkin Fogg sopii ryöstäjän tuntomerkkeihin ja näin hän saa peräänsä yksityisetsivä Fiksin, joka jahtaa miestä matkalla maailman ympäri. Koska eletään vuotta 1872, ja brittiläisen imperiumin kukoistuskautta, niin matkalla on useita eri paikkoja mihin salapoliisin toimivalta voisi ulottua. Mutta aina Fogg vain onnistuu lipumaan salapoliisin sormien välistä.

Matka etenee erilaisia kulkuneuvoja hyväksi käyttäen; norsuista juniin ja höyrylaivoihin ja purjerekeen. Ja tottakai matkalla kohdataan kaikenlaista eksoottista. Foggin uskollisena apurina on juurikin palvelukseen astunut ranskalainen monitaituri Passepartout, joka säätää ja sössii, mutta myös pelastaa isäntänsä pulasta satunnaisesti. Monenlaisten sattumusten jälkeen seurue (johon on liittynyt myös roviolta pelastettu hehkeä Auda) saapuu takaisin reformiklubille - mutta ehtivätkö he 80 päivässä takaisin? Heti alusta asti on viljelty vihjeitä kellojen jätättämisestä, ajan kääntämisestä ja muusta vastaavasta, mutta kostautuuko se? Lempikin hieman leiskahtaa tarinassa, mutta vain sillain sopivan vähän. Ei tämä mikään lemmentarina ole vaan seikkailukertomus!


Satu Säävälä on kyllä sovittanut ja ohjannut tiukan ja toimivan paketin, mistä ei puutu riemua, väriä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Esiintyjät olivat kaikki ihan huippuja. Petri Knuuttila oli suoraselkäisenä Foggina ihan mies paikallaan. Peribrittinä tämä porhaltaa tapahtumien läpi ja on välillä niin viileä viilipytty ettei uskoisi miehen pään (tai sydämen) sisällä liikkuvan mitään. Mutta sykkii se sydän Fogginkin rinnassa! Ihailtavan viileä suoritus, varsinkin hirveässä hellekelissä! Ei kyllä tosiaan käynyt kateeksi esiintyjiä. Aurinko porotti ja yllä villakangaspukuja liiveineen kaikkieen, ja silinterihattuja! Meri Teerisaaren puvustus oli muuten silmiä hivelevää. Frakkia ja silinterihattua, tropiikin asuja, värikkäitä etnisiä vaatteita, tweediä ja sellaista. Ihanaa!

Niin, mutta takaisin näyttelijöihin. Olen vieläkin aika fiiliksissä tästä niin ei meinaa pysyä ruodussa lainkaan... Ainoa ei-nyttiläinen oli hurmaava Kalle Sulalampi Passepartoutin vaativassa osassa. Mies ei nyt niin paljon osallistunut lauluosioihin, mutta oli sitäkin enemmän läsnä. Humoristinen hahmo tämä ja minä olin ihan myyty Sulalammen tulkintaan. Ja mikä ranskalainen aksentti! Knallin alla heiluessa tuli hiki, mutta kuuma tuli katsomossakin tätä touhua katsellessa.


Ihastuttava Linda Hämäläinen sulatti sydämiä Foggin taloudenhoitaja Higginsinä, mutta myös muutamissa hysteerisen hauskoissa sivurooleissa. Harmitti kyllä hieman seikkailunhaluisen neidin puolesta kun tämä ei päässyt maailman ympäri, mutta onneksi kirjeet kulkivat ja hänellä oli tärkeä rooli tiedonvälittäjänä reformiklubin herroille. Ja onneksi Passepartout'n kirjeissä oli myös aina se henkilökohtainenkin osuus. Sini Koivuniemi pääsi myös väläyttelemään monipuolisia näyttelijänlahjojaan erilaisissa rooleissa, mutta Audana tämä oli sitten valtaosan. Ja sitten oli vielä Panu Kangas, joka Sherlock Holmes-maisena salapoliisina väijyy päähenkilöidemme kintereillä. Hieman kömpelö poliisi mutta hurmaava roolisuoritus.


Esitys yllätti monella tapaa. Sen tiesinkin että laulut sujuvat erinomaisesti. Mutta se oli yllätys miten hyvin Suurlähettiläiden musiikki oli saatu sopimaan tarinaan. Sovitukset olivat raikkaita ja tulkinnat paljon hienompia kuin alkuperäiset! Bravo tiimi! Huikean upea nelihenkinen bändi soitti periaatteessa lavan keskellä katoksessa, mutta käytännössä miehet levisivät sieltä pitkin lavaa. Eikä tämä sakki tyytynyt vain soittamaan ja laulamaan, vaan olivat aktiivisesti mukana esityksessä, hersyvinä sivuhahmoina! Varsinkin Aapo Ravantti lukuisissa rooleissaan ja Stefan Andersén mm. norsukuskina säväyttivät. Lisäksi bändissä musisoivat Einari Toiviainen ja Dimi Dallas. Ihan huippuporukka.


Esiintyjät saivat paljon (täysin ansaittuja) väliaplodeja ja yleisö oli hyvin mukana koko esityksen ajan. Pakollisen kesäteatterikännikohtauksen sijasta nyt ollaankin oopiumipöllyssä - mukavaa vaihtelua. Fiks ja Passepartout vetävät kunnon kaatuilukoreografiat, mutta ei silti vaivaannuta niinkuin näissä yleensä. Varsinkin Kankaan Panun kaatumiset ovat ihan omaa luokkaansa.

Erityismaininta upealle ja aidolle japanilaiselle sirkukselle hykerryttävine esiintyjineen!

Jäin miettimään olisivatko langattomat mikit olleet paremmat tässä vauhdissa, mutta hyvin noita irtomikkejäkin käytettiin ja vaihdettiin. Ja ei rätinää ja ritinää!

Tämä oli kyllä todellinen kesäteatteriesitys. Koko perheelle sopiva ja ainakin meidän sunnuntai-iltapäivän näytöksessä katsomossa oli todellakin kaiken ikäisiä. Kiitos Pesiksen porukka!


Kuvien copyright Johannes Wilenius.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti