keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Jemina on täällä taas!

Tänään on vihdoin se päivä kun ihana diiva, tanssilegenda ja monitahoinen Jemina on taas ilonamme! Nimittäin Jeminan uusi show saa ensi-iltansa Kaapelitehtaan Pannuhallissa illalla. Jemina - The Great American Show! Konfetteja, hurraahuutoja ja vaaleanpunaisia ilmapalloja!

Minulla on ollut ilo ja kunnia kuulua Team Jeminaan tämä alkuvuosi. Eli olemme päässeet seuraamaan harjoituksia ja viemään Jeminan ilosanomaa eteenpäin. Porukan ensimmäinen kokoontuminen oli jo joulukuun alussa Leipätehtaalla. Kuohuviinilasillisilla nostimme maljat tälle ihanalle porukalle!


Itse pääsin harjoituksiin kaksi kertaa helmikuussa, mutta valitettavasti kaksi viimeisintä helmi-maaliskuun taitteessa jäivät muun elämän vuoksi väliin. On aina superkiinnostavaa päästä katsomaan miten työryhmä harjoittelee, miten esitys saa muotoaan. Nämä avoimet harjoitukset ovat olleen aina perjantaisin, tanssijoiden viimeinen viikkotunti ennen vapaata. Ymmärrettävästi siinä vaiheessa takki on usein ollut jo aika tyhjä. Harjoituksissa on ollut hauskaa, sekä tanssijoilla että katsojilla. Semmoinen yhdessä tekemisen ilo on välittynyt hyvin jokaisesta.


Harjoituksissa nähtiin hääkohtauksen treenausta. Morsiamia ainakin piisasi! Iloinen cheerleader/paraatitunnelma ja klassisia kysymyksiä: "aukeaako jalat toisella pussyllä?". Ekoissa harkoissa oli mukana myös yksi alaikäinen katsoja, ja hän lähti huoltajansa kanssa pois ennenkuin alettiin puhumaan sen enempiä pussyistä. Esityshän on K18, osittain A-oikeuksin varustetun esityspaikkansa takia, ja osittain myös sisällön vuoksi. "Make me great again, look how I die, yeah!". Ekoissa harkoissa (siis tämän meidän Team Jeminan ekoissa harkoissa, toki tanssijat olivat jo koko viikon treenanneet) oli myös Keijun ja Mörön nukketeatteriesitys Sebastian-nimisen miekkosen johdolla. Tanssija Heidi Naakka solahtaa sikamaisen nukeilla leikkivän miehen nahkoihin mutkatta. Tekstit tehtiin impropohjalta ja murre tuli Heidin kotiseuduilta Kajaanista.

     

Sitten kaivetaan korkokengät esiin! On kiehtovaa nähdä miten tanssijan koko olemus ja liikekieli muuttuu kun pitääkin tanssia korkeilla koroilla. Varsinkin miehillä, jotka niillä vähemmän ovat tottuneet kävelemään. Tosin tarttee todeta että jokainen näistä esityksen miestanssijoista liikkuu korkkareissa paremmin kuin minä kuunaan. Että ei se sukupuolesta ole kiinni. Rantapallojen kanssa kikkaillaan näppärästi korot jaloissa.


Esityksessä liikutaan paljon niin sukupuoliroolien rajamaastossa kuin leikitellään stereotypioilla ja sukupuolilla yleensäkin. Jollain tavalla tämä on myös sellainen trumpismin ja ylipäätään populismin vastaisku. Ollaanko ihan amerikkalaisuuden ytimessä, se jää nähtäväksi. Kuulemma viimeisimmissä harkoissa oli kuvauskielto ja ei niistä saanut oikein mitään hiiskahtaakaan.

     

Tanssiryhmän harjoitukset alkoivat helmikuun alussa, mutta sitä ennen Karttunen oli käynyt jokaisen kanssa jo kuvioita ja asioita läpi. Uusi teos on aina haasteellinen, mutta tässä on vielä tanssijoita useasta eri porukasta, joten kaikki eivät välttämättä ole tehneet yhteistyötä ennen. Osa porukkaa on Zodiakista, osa HDC:n vakkareita ja sitten on vielä yksi opiskelijakin TeaKista. Yksi kysymys mitä käytiin koko tanssijaryhmän kanssa läpi oli tämä: Jos olisit toista (vastakkaista) sukupuolta niin millainen olisit? Jokainen sai pohtia tätä ja luoda omaa hahmoaan sen perusteella.

Tarinarunko oli toki olemassa ennen harjoituksia. Paljon erilaisia fragmentteja, joista sitten poimitaan aineisto lopulliseen esitykseen. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin jotain juttuja mitä me pääsimme harjoituksissa näkemään, ei nähdä koskaan valmiissa esityksessä. Esitys muotoutuu lopulliseksi vasta harjoitusten aikana.

Tähä asti muuten kuvat olivat 10.2. harkoista, loput kuvat on otettu 17.2.


Toisissa harkoissa viikkoa myöhemmin tehtiin ihan erilaisia juttuja. Suuri muotinäytös esittelee erilaisia kaloja. Tanssija Jyrki Kasper totesi että kuluneella viikolla on kirkastunut muutama kohtaus. Kaikilla on hyvät fiilikset; harjoituksissa nauretaan paljon, mutta opetellaan myös paljon askelia. Mikko Paloniemi toteaa että ryhmässä ja musiikin kanssa on tehtävä kompromissejä. Esitykseen on tulossa todella paljon pukuvaihtoja. Luvassa on ainakin 128 pukua!


Mies Jeminan takana, vai pitäisikö sanoa Jeminan alter-ego eli Jyrki Karttunen vastaa monesta. Sen lisäksi että hän on koko konseptin isä ja tekee koreografiat, niin hän myös tanssii mukana. Jeminan roolissa tottakai. Muuten tekijätiimi on pitkälti tuttua Karttusen ja HDC:n monesta aiemmasta esityksestä. Tuomas Fränti vastaa musiikista ja äänisuunnittelusta sekä Karoliina Koiso-Kanttila puvustuksesta. Lisäksi Jukka Huitila lavastaa ja suunnittelee valot ja Heidi Räsänen toimii ohjaajana sekä käsikirjoittajana.


Eilen oli muuten Ylen sivuilla juttua Jeminan toisesta tulemisesta; kannattaa lukea.

       

Minulla on täysi luotto tähän taitavaan porukkaan ja uskon että esityksestä tulee sekä hauska että kiinnostava, yhteiskunnallista kantaaottavuutta unohtamatta. Esityksiä on 8.4. saakka, ja uskallankin jo ennen ensi-iltaa suositella sitä kaikille hyvän viihteen ja tanssitaiteen ystäville. Jemina on kerännyt itselleen melkoisen fanijoukon ja en usko että kenenkään tarvitsee pettyä.


Kiitos mahdollisuudesta olla mukana Team Jeminassa - on ollut hienoa seurata tanssiteoksen muodostumista. Innolla odotan tätä iltaa kun näen sen vihdoin valmiina lavalla, kaikessa värikkyydessään ja loistossaan!


Kuvat olen ottanut itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti