Jemina - The Great American Show / Helsingin kaupunginteatteri & Zodiak 22.3.2017

Nyt on jotain komeaa, kimaltavaa, kantaaottavaa ja kaunista tarjolla kaikelle kansalle. Jemina - The Great American Show lunasti kaikki odotukset, ja tarjosi vähän bonustakin. 

Uskalsin toivoa räväkkyyttä, upeita koreografioita, vahvaa kommentointia amerikkalaiseen elämänmenoon, vertaansa vailla olevaa pukuloistoa - ja sain kaiken sen. Jos menet katsomaan vain yhden esityksen tänä keväänä, olkoot se tämä!

Jyrki Karttunen vastaa koko Jemina-konseptista, ja tietysti koreografioista. Mutta nyt mukana on myös Heidi Räsänen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa. Kymmenen tanssijaa ja aivan älytön määrä kohtauksia, kuvioita, juonenkäänteitä - aikamoinen paketti. Mutta huoli pois, hyvin toimii!

Helsinki Dance Companyn, Helsingin kaupunginteatterin ja Zodiak - uuden tanssin keskuksen kanssa tehty kimppahanke on kaikinpuolin hersyvä kokonaisuus. Taitava tanssiryhmä maestro/koreografi Jyrki Karttusen johdolla venyy semmoisiin suorituksiin, että huh. Pukuvaihtoja on ihan järkyttävä määrä, ja Karoliina Koiso-Kanttilan suunnittelemat asut pitäisi palkita jollain performanssi-Oscarilla. On paljettia ja kimalletta, mutta myös maskuliinisia cowboy-ruutupaitoja, hääpukuja, pikkutyttöjen lyhyempääkin lyhyempiä helmoja. On toppatakkia ja tuulipukua, sulkakoristeisia päähineitä ja erilaisia satuhahmoja. Jakkupukuja ja ammustehtaan työntekijöiden ruutumekkoa. Cheerleadereita ja prinsessahäitä. Just name it! Silmäkarkkia koko rahalla.

 

Kaapelitehtaan Pannuhalli on sisustettu Jukka Huitilan toimesta viehättäväksi yökerhoksi kattokruunujen, pienten pöytäryhmien ja punaisten kankaiden avulla. Siellä viidellä eri lavalla, ja vähän niiden ulkopuolellakin, kelpaa esiintyjien. Huitila on suunnitellut myös näyttävät valot. Tuttuun tapaan Tuomas Fränti vastaa äänisuunnittelusta ja musiikista - ja siellä onkin kaikenlaista ihanaa helmeä joukossa. Ja musiikkityylejä laidasta laitaan.

Eihän tämä mikään "pelkkä" tanssiteos ole, vaan ihana sekametelisoppa. Stand-uppia, burleskia, performanssitaidetta, cabareeta, dragshow'ta ja vaikka mitä. Yltäkylläisyys pursuilee, mutta pysyy hyvin raameissa. Juuri kun tuntuu että mopo lähtee käsistä, niin palataankin ruotuun. Vaikka hetkittäin on tarjolla tiivitäkin kannanottoja, niin liian vakavaksi homma ei mene missään vaiheessa. Pilke säilyy silmäkulmassa. Maailma on mennyt niin kamalaksi paikaksi, että eihän tässä voi kun nauraa. Moneen muurahaispesään sohaisten saattaa aina saada aikaiseksi jotain kuhinaa.

 

Jakkupukuinen First Lady saattaa joutua salamurhatuksi turvamiehistä huolimatta, mutta Jemina ei kuole koskaan. Muuttuu vain moneksi. Noitatohtorin avulla sitä voi herätä uudelleen henkiin. Esityksessä kierrätetään ja muokataan uusiksi paljon erilaista satuperinnettä. Ja onpahan muuten yksi perhanan upea lohikäärmekin! Välillä myös edellisen Jemina-esityksen (Jeminan monta elämää) tyyppejä putkahtaa lavalle, ja hahmoja myös Jyrki Karttusen aiemmista koreografioista vuosien varrelta. Mutta kuka on hirviö? Minttusuklaat juova Maire vai nukketeatterimies Sebastian? Tuttuun tapaan Meryl Streep saa osansa. Ja sitten on taas ihan paras tyttösetäarmeija kirsikkapaidoissaan ja rintaliivirotaatiotansseineen.

On vaikea poimia suosikkejaan ja kohokohtia, koska kaikki on vaan niin upeaa katsottavaa. Mä nostan hattua koko työryhmän lahjakkuudelle ja monipuolisille koreografioille. Vaatevaihdot menee sujuvasti (kulissien takana käy kyllä varmaan aikamoinen sutina). Lämmin kiitos tanssijat Auri Ahola, Anne Hiekkaranta, Jyrki Karttunen, Jyrki Kasper, Aksinja Lommi, Heidi Naakka, Mikko Paloniemi, Justus Pienmunne, Kalle Pulkkinen ja Kaisa Torkkel. Olitte ihan parhaita, koko konkkaronkka. 

Erityismaininta Mikko Paloniemen hehkeälle kapakkaruusulle ja Heidi Naakan nilja-Sebastianille. Ja Jyrki Karttusen eri aksenteille (täydestä menee niin germaanisena tyttösetäupseerina kuin ranskalaisena haute coiture-spesialistina). Jos joskus tanssityöt teiltä loppuvat, niin voitte heittämällä perustaa jonkunlaisen performanssi/viihderyhmän.

 

Oli muuten hauskaa kuunnella yleisön kommentteja ja katsella reaktioita. Meidänkin pöydässä istui muutama nainen, jotka kuvittelivat tanssijoista suurimman osan olevan miehiä. Ehkä on siis hyvä ravistella hieman ihmisten perinteisiin tottuneita käsityksiä sukupuolten stereotypioista. Tämä jos mikä antaa siihen oivallisia välineitä.

Esitys tarjoaa paljon naurua (jopa kyynelten läpi) mutta kyllä tämä onnistuu liikuttamaankin kovasti. Lopuksi esiintyjien kuoriuduttua muotinäytösluomuksistaan ja keräännyttyään paljaimmillaan yhteen... Siihen vielä Jeminan koskettava pohdinta: If the Russians love their children too. Silmiä pitää pyyhkiä.

 

Kaikkea tarjoillaan yltäkylläisesti, ja katsojan vastuulle jää mitä hän ottaa kotiin viemiseksi tästä performanssitaiteen buffetpöydästä. En voi uskoa että kukaan ainakaan jää nälkäiseksi, paitsi korkeintaan santsikierrokselle. Esityksiä on vain 8.4. asti, ja luultavasti tämä Jemina show ei enää palaa! Tiedät siis mitä tehdä...

Kuvien copyright Marko Mäkinen.

Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Jemina on täällä taas!

Tänään on vihdoin se päivä kun ihana diiva, tanssilegenda ja monitahoinen Jemina on taas ilonamme! Nimittäin Jeminan uusi show saa ensi-iltansa Kaapelitehtaan Pannuhallissa illalla. Jemina - The Great American Show! Konfetteja, hurraahuutoja ja vaaleanpunaisia ilmapalloja!

Minulla on ollut ilo ja kunnia kuulua Team Jeminaan tämä alkuvuosi. Eli olemme päässeet seuraamaan harjoituksia ja viemään Jeminan ilosanomaa eteenpäin. Porukan ensimmäinen kokoontuminen oli jo joulukuun alussa Leipätehtaalla. Kuohuviinilasillisilla nostimme maljat tälle ihanalle porukalle!

Itse pääsin harjoituksiin kaksi kertaa helmikuussa, mutta valitettavasti kaksi viimeisintä helmi-maaliskuun taitteessa jäivät muun elämän vuoksi väliin. On aina superkiinnostavaa päästä katsomaan miten työryhmä harjoittelee, miten esitys saa muotoaan. Nämä avoimet harjoitukset ovat olleen aina perjantaisin, tanssijoiden viimeinen viikkotunti ennen vapaata. Ymmärrettävästi siinä vaiheessa takki on usein ollut jo aika tyhjä. Harjoituksissa on ollut hauskaa, sekä tanssijoilla että katsojilla. Semmoinen yhdessä tekemisen ilo on välittynyt hyvin jokaisesta.

Harjoituksissa nähtiin hääkohtauksen treenausta. Morsiamia ainakin piisasi! Iloinen cheerleader/paraatitunnelma ja klassisia kysymyksiä: "aukeaako jalat toisella pussyllä?". Ekoissa harkoissa oli mukana myös yksi alaikäinen katsoja, ja hän lähti huoltajansa kanssa pois ennenkuin alettiin puhumaan sen enempiä pussyistä. Esityshän on K18, osittain A-oikeuksin varustetun esityspaikkansa takia, ja osittain myös sisällön vuoksi. "Make me great again, look how I die, yeah!". Ekoissa harkoissa (siis tämän meidän Team Jeminan ekoissa harkoissa, toki tanssijat olivat jo koko viikon treenanneet) oli myös Keijun ja Mörön nukketeatteriesitys Sebastian-nimisen miekkosen johdolla. Tanssija Heidi Naakka solahtaa sikamaisen nukeilla leikkivän miehen nahkoihin mutkatta. Tekstit tehtiin impropohjalta ja murre tuli Heidin kotiseuduilta Kajaanista.

     

Sitten kaivetaan korkokengät esiin! On kiehtovaa nähdä miten tanssijan koko olemus ja liikekieli muuttuu kun pitääkin tanssia korkeilla koroilla. Varsinkin miehillä, jotka niillä vähemmän ovat tottuneet kävelemään. Tosin tarttee todeta että jokainen näistä esityksen miestanssijoista liikkuu korkkareissa paremmin kuin minä kuunaan. Että ei se sukupuolesta ole kiinni. Rantapallojen kanssa kikkaillaan näppärästi korot jaloissa.

Esityksessä liikutaan paljon niin sukupuoliroolien rajamaastossa kuin leikitellään stereotypioilla ja sukupuolilla yleensäkin. Jollain tavalla tämä on myös sellainen trumpismin ja ylipäätään populismin vastaisku. Ollaanko ihan amerikkalaisuuden ytimessä, se jää nähtäväksi. Kuulemma viimeisimmissä harkoissa oli kuvauskielto ja ei niistä saanut oikein mitään hiiskahtaakaan.

     

Tanssiryhmän harjoitukset alkoivat helmikuun alussa, mutta sitä ennen Karttunen oli käynyt jokaisen kanssa jo kuvioita ja asioita läpi. Uusi teos on aina haasteellinen, mutta tässä on vielä tanssijoita useasta eri porukasta, joten kaikki eivät välttämättä ole tehneet yhteistyötä ennen. Osa porukkaa on Zodiakista, osa HDC:n vakkareita ja sitten on vielä yksi opiskelijakin TeaKista. Yksi kysymys mitä käytiin koko tanssijaryhmän kanssa läpi oli tämä: Jos olisit toista (vastakkaista) sukupuolta niin millainen olisit? Jokainen sai pohtia tätä ja luoda omaa hahmoaan sen perusteella.

Tarinarunko oli toki olemassa ennen harjoituksia. Paljon erilaisia fragmentteja, joista sitten poimitaan aineisto lopulliseen esitykseen. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin jotain juttuja mitä me pääsimme harjoituksissa näkemään, ei nähdä koskaan valmiissa esityksessä. Esitys muotoutuu lopulliseksi vasta harjoitusten aikana.

Tähä asti muuten kuvat olivat 10.2. harkoista, loput kuvat on otettu 17.2.

Toisissa harkoissa viikkoa myöhemmin tehtiin ihan erilaisia juttuja. Suuri muotinäytös esittelee erilaisia kaloja. Tanssija Jyrki Kasper totesi että kuluneella viikolla on kirkastunut muutama kohtaus. Kaikilla on hyvät fiilikset; harjoituksissa nauretaan paljon, mutta opetellaan myös paljon askelia. Mikko Paloniemi toteaa että ryhmässä ja musiikin kanssa on tehtävä kompromissejä. Esitykseen on tulossa todella paljon pukuvaihtoja. Luvassa on ainakin 128 pukua!

Mies Jeminan takana, vai pitäisikö sanoa Jeminan alter-ego eli Jyrki Karttunen vastaa monesta. Sen lisäksi että hän on koko konseptin isä ja tekee koreografiat, niin hän myös tanssii mukana. Jeminan roolissa tottakai. Muuten tekijätiimi on pitkälti tuttua Karttusen ja HDC:n monesta aiemmasta esityksestä. Tuomas Fränti vastaa musiikista ja äänisuunnittelusta sekä Karoliina Koiso-Kanttila puvustuksesta. Lisäksi Jukka Huitila lavastaa ja suunnittelee valot ja Heidi Räsänen toimii ohjaajana sekä käsikirjoittajana.

Eilen oli muuten Ylen sivuilla juttua Jeminan toisesta tulemisesta; kannattaa lukea.

       

Minulla on täysi luotto tähän taitavaan porukkaan ja uskon että esityksestä tulee sekä hauska että kiinnostava, yhteiskunnallista kantaaottavuutta unohtamatta. Esityksiä on 8.4. saakka, ja uskallankin jo ennen ensi-iltaa suositella sitä kaikille hyvän viihteen ja tanssitaiteen ystäville. Jemina on kerännyt itselleen melkoisen fanijoukon ja en usko että kenenkään tarvitsee pettyä.

Kiitos mahdollisuudesta olla mukana Team Jeminassa - on ollut hienoa seurata tanssiteoksen muodostumista. Innolla odotan tätä iltaa kun näen sen vihdoin valmiina lavalla, kaikessa värikkyydessään ja loistossaan!


Kuvat olen ottanut itse.

Team Jemina tulee!!

Nyt on muuten luvassa kimallusta ja glitteriä ensi keväälle. Nimittäin Diivojen Diiva eli Jemina palaa estradeille maaliskuussa! Tällä kertaa Kaapelitehtaan Pannuhuoneelle loistavassa spektaakkelissa nimeltään The Great American Show!!

Minulla on kunnia kuulua mahtavaan Team Jeminaan eli ihan erityislaatuiseen sisäpiiriin, jonka tehtävä on seurata Jeminan show'n taivalta ensi-iltaa kohti ja raportoida siitä someen ja muualle. Meitä tiimiläisiä on yhteensä 8 ja teemme parhaamme välittääksemme Jeminan kimaltavaa ilosanomaa kaikelle kansalle tulevien kuukausien aikana. Porukka on hyvinkin erilaisista taustoista ja jo heti ekassa tapaamisessa juttu luisti ja ideoita pursusi. Haa! Tästä tulee vielä hauskaa...

Ensimmäinen tapaamisemme porukan kanssa oli HKT:n harjoitus/väistötiloissa Leipätehtaalla. HKT:n yleisötyövastaava Mirja Neuvonen ja markkinointisuunnittelija Petra Bühler olivat siellä pinkin kuohujuoman kanssa valmiina. Ja sitten paikalla oli toki mies Jeminan takana (ihan kirjaimellisestikin) eli Helsinki Dance Companyn taiteellinen johtaja Jyrki Karttunen.

 

Jyrki hypisteli Jeminan iltapukukangasta tiiviisti

Kuulimme ajatuksia Jeminan uudesta tulemisesta, työryhmän jäsenistä ja ylipäätään mitä kaikkea lennokkaita suunnitelmia meillä olisi saada Jeminalle mahdollisimman paljon uusia ystäviä. Karttunen haluaa Jeminan roolissa ja esityksissä yhdistää dragin, stand-upin, improvisation ja trash/kitsch/roskaviihteen nykytanssiin. "Nämä pistettiin pataan ja sieltä tuli Jemina". Jemina tykkää leikitellä sukupuolirooleilla, ja uudessa versiossa roolit heittävätkin kokonaan ympäri.

Jemina the Great American Show saa ensi-iltansa siis 22.3. ja luvassa on (ainakin näin alustavasti) kaikkea todella amerikkalaista. Saluunakohtauksia, Jumalan kohtaaminen taivaassa, salamurhia, häät, sairaala... Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä lahjakas tanssiporukka (osa on HDC:n ja osa Zodiakin riveistä) koreografinsa kanssa saa vielä aikaan pitkän harjoitusprosessin aikana.



Kuvien copyright minä, paitsi ryhmäkuva Petra Bühler ja promokuva HKT.