Ja koska juuri kävin Lahdessa katsomassa Housut pois, niin samaan syssyyn sitten Hämeenlinnan teatterille katsomaan Kalenteritytöt. Näitä arkipäivän päivänäytöksiä, mitkä sekä pelastavat kiireisen teatteribloggaajan kalenterin että mahdollistavat suurten eläkeläismäärien (joskus myös koululaisryhmien) bongaamisen.
Jotenkin tästä esityksestä tuli hyvä, ja hieman haikeakin, mieli. Ehkä mä olen tulossa vanhaksi, mutta nykyään liikutun melkein joka esityksessä ja saan kaivella kassista nessuja.
Koivulan koulun vanhempainyhdistyksen kuusi aktiivista naista tuntuvat hetkittäin raatavan niska limassa leipomustensa ja muun rahankeruun tiimoilla. Koululla on jatkuvasti erilaisia tapahtumia mihin naisten panostusta tarvitaan. Mutta sitten Annan mies sairastuu, ja naiset päättävät tempaista rahankeruun ihan uusille urille! Alastonkalenteri! Asia herättää porukassa niin innostusta kuin vastustustakin. Mutta mitä kaikkea asiasta seuraa... no, kannattaa mennä katsomaan Kalenteritytöt.
On hauska seurata tämän naisjoukon tarinaa. Persoonia on joka lähtöön. Jokaisella on omat kipeät kohtansa, mistä muut eivät ole olleet ennen tietoisia. Päänaisina touhuavat Kirsi (hirveän ihastuttava Johanna Reilin) ja Anna (Birgitta Putkonen), jotka ovat pitäneet yhtä kymmeniä vuosia. Kalenterihanketta eniten ajaa Kirsi, tuo yhden naisen energiapesä. Voittaako ystävyys heidän välirikkonsa? Koulun tiukkapipoisena rehtorina säihkyy Ria Kataja, sähäköissä vaatteissaan ja tiukassa nutturassaan. Ohjaaja Olka Horila paikkaa kirkkoherran tyttären Jennin roolissa hyvin. Seelana on Lotta Huitti ja huikeita reploja heittävänä Leilana ("ei sitten mitään tussukuvia") Leena Virtanen. Liisa Peltonen on erinomainen hissukka Maaritina, joka löytääkin yllättäin omat voimavaransa kaiken pompotuksen jälkeen. Oikeastaan kaikki naiset löytävät itsestään jotain. Itsensä hyväksyminen, toisten huomioonottaminen, vanheneminen, anteeksianto. Tärkeitä teemoja joita tässä käsitellään. Ja kriiseistä voi selviytyä.
Vaikka tämä on ensisijaisesti naisten näytelmä, niin on muutama tärkeä miesroolikin. Lasse Sandberg on hyvin maanläheinen riutuvana Juhana. Mikkö Töyssy Kirsin miehenä ja loistava Saska Pulkkinen viihdyttävissä kaksoisrooleissaan valokuvaajana Laurina ja mainosmies Makena.
Minusta Aino Piirolan suomennos oli hyvin lokalisoitu Suomeen. Eira Lähteisen värikäs lavastus toimi, ja pidin myös kunkin kantajansa persoonaa kuvastavista vaatteista (Anne Laatikainen) kovasti. Ja käsiohjelmasta on iloa koko ensi vuodelle, koska siinä on se naisten tekemä kalenteri!! Sitä tosin suositellaan avattavaksi vasta väliajalla :-)
Hyvin tehtyä perusteatteria, josta jäi lämmin olo. Sellainen kirpeänsurullinen, mutta myös suupieliä nostava esitys.
Kuvien copyright Tapio Aulu.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti