Itseäni enemmän kiinnostava vieras oli valosuunnittelija Kalle Ropponen! Olipas mukava yllätys, koska en yhtään muistanut keitä vieraita piti paikalla olla (alunperin vieraina piti olla Korhosen ja Ropposen lisäksi vielä näytelmäkirjailija Seppo Parkkinen). Ja varsinkin kun olin edellisenä päivänä juuri ollut katsomassa Canthin, mihin herra Ropponen oli tehnyt valot. Saatoinpa myös esityksen valoja hieman kehua Twitterin puolella :-)
Kalle Ropposen oma tausta on Riihimäellä. Jo 7-vuotiaana hän oli lapsiavustajana harrastajateatterissa. Pari kertaa Nätyyn ja Teakiin haettuaan hän totesi ettei näytteleminen ehkä sittenkään ole se hänen juttunsa. Sitten hän tutustui valo- ja äänisuunnittelun ennakkotehtäviin - ja totesi että haluaa tehdä ne vaikkei hakisikaan sisälle kouluun. Mutta meidän katsojien onneksi tehtävät kuitenkin lähtivät eteenpäin, ja Kalle tuli valituksi. Tähän päivään mennessä Kalle on tehnyt valosuunnittelun n. kuuteenkymmeneen ensi-iltaa. Näistä yli 90% on draamaa ja näistäkin valtaosa kotimaisia kantaesityksiä.
Kalle kertoi myös ajankohtaisesta Canth-näytelmästä ja sen valosuunnittelusta. Esityksen keskiössä on ohjaaja Kaisa Korhosen eeppinen tyyli. Näytelmässä kuljetaan menneen ja nykyajan väliä ja se oli valosuunnittelultaan monisyistä. Ja ainakin mielestäni upeat valot ovat yksi esityksen kohokohtia. Kallen mielestä myös näytelmän aiheet ovat erittäin ajankohtaisia tänäkin päivänä. Tabuja oli silloin, ja niitä on nytkin. On paljon asioita joita ei voi muuttaa, mutta Minna Canth halusi. Ainakin yrittää. Kallen mielestä Canth (näytelmä siis) kysyy paljon, mutta ei välttämättä anna vastauksia.
Oli todella mielenkiintoista kuunnella todella rautaisen ammattilaisen kertovan työstään. Yleisöllä oli myös paljon mielenkiintoisia kysymyksiä. Kalle tekee freelancerina erilaisia ja monipuolisia töitä, oopperasta pienempiin indie-tuotantoihin. Haastavinta työssä on epävarmuus ja kaaos. Useita töitä on päällekkäin. Esimerkiksi Canthista oli yhteensä 77 nelituntista harjoitusta kahden ja puolen kuukauden aikana, ja Kalle oli niistä läsnä kaikissa. Oma jaksaminen, niin henkisesti kuin fyysisesti on tärkeää. Luonto on Kallen suurin inspiraation lähde.
Itsensä Kalle määrittelee ennenkaikkea taidekäsityöläiseksi. Ja vaikka hän on hieman opetustöitäkin tehnyt, niin tutkijaksi tai opettajaksi hän ei kuitenkaan itseään miellä. Tulevia töitä keväälle on ainakin kaksi. Porin teatteriin on tulossa massiivinen Tuntematon sotilas (ensi-ilta 28.1.2017), jota esitetään vanhalla oluttehtaalla. Lisäksi 19.5. Kansallisbaletissa saa ensi-iltansa neljän nykykoreografin teoskimara Voima. Kalle suunnittelee valot Jyrki Karttusen Valse Triste-tanssiteokseen. Sattumalta mulla onkin jo molempiin liput (ilman että edes oivalsin tätä valosuunnitteluaspektia). Vaikka Kalle asuu itse visusti Helsingissä niin työt kuljettavat pitkin Suomea.
Oli taas kerran oikein antoisa ilta! Itse jatkoin Lavaklubilta HKO:n konserttiin Musiikkitaloon ja muu porukka suuntasi yläkertaan Canthin ensi-iltaan. On aina kiva tavata muita teatteribloggaajia ja kuunnella taitavien taiteilijoiden tarinoita. Ja Lavaklubin lohikeitto on tosi hyvää. Kiitos taas Kansallisteatteri ja WSOY. Tammikuussa sitten taas jatketaan.
Kuvat ovat ihan omia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti