torstai 21. heinäkuuta 2016

Shakespearen Myrsky Kiikassa!

Viime torstaina oli yksi niistä päivistä, kun tuntui erityisen mukavalta olla teatteribloggaaja! Sain viettää koko iltapäivän ihanien ihmisten parissa, jutella teatterista (ja Shakespearestä) ja katsella harjoituksia. Lämmin kiitos koko Romulan Taiteellisen Teatterin työryhmä!


RTT vietti kolme vuotta sitten kolmekymppisiään, ja tänä vuonna on kulunut tasan 20 vuotta siitä kun heidän ensimmäinen brittiohjattu Shakespeare-esityksensä näki päivänvalon. Sekin muuten Myrsky... Mutta mistä innostus tehdä Shakespeareä, osittain brittivoimin? Teatterin perustaja ja aktiivijäsen Kaarina Karjula kertoo sen juontavan juurensa Kiikan opiston teatterikursseista ja niillä opettaneesta Joanne Greenwoodista. Naiset ystävystyivät vuosikymmeniä sitten, ja loppu on historiaa. Kun kerran Sarkia-näyttämö, ja Briteillä on oma lyyrikkonsa, muuan William S... Joanne on suunnitellut kaikkien RTT:n Shakespeare-esityksen visuaalisen ilmeen siitä asti.



Ja kun katson Joannen pukuluonnoksia tämän vuoden Myrskyyn, en voi kun odottaa esitystä innolla. Toki visuaalinen suunnittelu on paljon muutakin kuin vaatteita ja asusteita. Joanne kertoi Prosperon saarella asuvien ihmisten asuissa olevan paljon maanläheisiä värejä. Sen sijaan Mirandan puku on lähtöisin Milanon hovista, mutta se on vain muokattu saaren oloihin. Karoliina Nikitin valmistaa pukuja hiki hatussa ja osa on hankittu kirpputoreilta. Lisäksi lavastukseen kuuluu kirjoja, jotka odottavat nahkaverhoiluaan. Niitä muuten sitten on!


RTT esiintyy Sarkia -näyttämöllä, luonnonkauniilla saarella, ja mikäpä sen paremmin sopisikaan Myrskyn näyttämöksi kuin saari. Tämä esitys vie myös tutustumaan saareen hieman enemmänkin kuin pelkästään kivimuurien ympäröimällä näyttämöllä. Eli korkokengissä ei kannata lähteä esitystä katsomaan (meneekö joku oikeasti kesäteatteriin korkkareilla muutenkaan?).


Jotenkin kun tätä porukkaa katsoo niin ei voi kun ihmetellä. Harjoituksia on takana vasta muutama päivä ja jo nyt homma näyttää toimivan. Kolme viikkoa intensiivistä harjoitusta ja ensi-ilta on 5.8. Päivät on pitkiä, siis oikeasti todella tiivis harjoittelujakso (3x3 h/päivä). Lukuharjoituksia on toki pidetty jo keväästä asti ja nyt sitten vaan kolmessa viikossa viilataan ja pistetään homma kasaan. Yhteisöllisyyttä lisää ruokarinki eli jokainen esiintyjä kokkaa koko porukalle (tai kaikille rinkiin mukaan ilmoittautuneelle) vuorollaan ja lopun aikaa nauttii sitten muiden kokkaamista herkuista. Osa esiintyjistä käy töissäkin tämän kolmiviikkoisen jakson aikana - huh!


Yksi metodi porukalle roolien työstämiseen on kuunnella tekstiä mp3-muodossa. Eli keväällä äänitettiin näytelmä luettuna ja sitä voi sitten työmatkoilla tai liikkuessa kuunnella. Lukuharjoituksia on pidetty normaaliin tapaan jo keväästä asti, mutta kuuntelu tukee oppimista.


Näyttelijöitä on mukana kaikenikäisiä, nuorimmat alakouluikäisiä ja vanhimmat jo eläkkeellä. Monet ovat olleet mukana RTT:n touhuissa vuosikausia, ja paljon on myös kokonaisia perheitä. Jopa kolmessa polvessa. Jotenkin tämmöinen yhteisöllisyys tuntuu hyvin voimakkaalta, kun ruokapöydässä katson ja kuuntelen näitä teatterikärpäsen puremia ihmisiä. Tästä ei voi syntyä muuta kuin hyvää. Samuli Kinnari kertoi, että alunperin tässä Myrskyssä piti olla mukana 7-8 näyttelijää ja tekniikan piti olla isossa osassa. Vaan kuinkas kävikään? Nyt porukkaa on mukana n. 35 henkeä ja tekniikan käyttö minimissä! Joskus elämä on tarua ihmeellisempää.


Oli mukava seurata näyttelijöiden työskentelyä niin näyttämöllä kuin sen ulkopuolellakin. Sekä Joeanne että tänä kesänä RTT:llä debytoiva ohjaaja Eloise Lally ohjaavat porukkaa vuorotellen ja yhdessä. Kaarina Karjula on mukana katsomossa kaksikielisen plarin kanssa, ja jos joku ei ymmärrä englanninkielisiä ohjeita, niin muut tulkkaavat. Tämmöinen maallikkokin huomaan miten kohtaus paranee joka kerralla, ja miten erilaiset pienet muutokset siihen vaikuttavat. Hyvä yhteishenki ja rento fiilis välittyy hyvin ulkopuoliselle.


Kun myöhemmin ruuan jälkeen jututan Kaarinaa ja Eloisea (ja kun ensin palaamme Lontoon teatterimaailman keskusteluista takaisin RTT:n meininkiin) niin Eloise ei lakkaa ylistämästä RTT:n hienoa yhteishenkeä ja esiintyjien omistautumista ja lahjakkuutta. Hän ei halua puhua amatööreistä tai harrastelijoistakaan. Vaan nämä esiintyjät pistävät itsensä kokonaan likoon, ja ovat jo tässä vaiheessa harjoituksia sisäistäneet homman loistavasti. Eloise on viime vuosina ohjannut lähinnä uudempia näytelmätekstejä ja on nyt löytänyt klassikot, kuten Shakespearen, taas uudelleen. Kannattaa käydä muuten vilasemassa Eloisen kotisivuilta aiempia töitään.

Useaan otteeseen kuulen kehuttavan kuntaa ja yhteistyökumppaneita. Miten paljon apua pieni teatteriseurue saa. Nytkin on kunnan varoin palkattu kesäksi näppärä avustaja Niika, jonka jäljiltä monitoimitila Kannarin kuistilla on kuivumassa teellä värjättyjä ensi-iltakutsuja, ja niiden  pullot odottavat etikettejä. Tuntuu että luovuus ja kekseliäisyys näkyy kaikkialla. Kaikki tekevät kaikkea muutenkin - taas lisää yhteisöllisyyskoriin!


Myrskyn ensi-ilta on 5.8. ja esityksiä on vain 8 kpl. Ja koska jokaiseen mahtuu vain neljäkymmentä (40) katsojaa, niin lippujen varaamisen kanssa kannattaa olla aika rivakka. Tätä nimittäin ei kannata missata. Esitykset alkavat klo 19 (pari klo 14 näytöstä ja yksi on keskiyöllä!) ja koko Myrsky on saatu puristettua puoleentoista tuntiin! Ilman väliaikaa.


Vielä kerran kiitoksia koko sakki, ja erityisesti Samuli, mainiosta iltapäivästä, ruuasta ja piposta!!



Muut kuvat otin ihan itse mutta Samuli Kinnari nappasi kuvan bloggaajasta harkkoja katsomassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti