Juuso on ollut jonkin verran julkisuudessa viime aikoina, varmaan eniten viime elokuun HS:n jutun jälkeen. Mutta tämä Outo Homo esitys sai ensi-iltansa jo syyskuussa 2012 Valtimoteatterissa Helsingissä, ja nyt syksyllä sitten uusintaensi-illan Teatteri Tuikkeen tiloissa Helsingin Tapanilassa. Lisäksi Juusoa saa tilata 500 eurolla keikalle. Näiden kolmen tunnin aikuismonologien lisäksi Juuso kiertää kouluja esityksellään Outo homo menee kouluun, joka on lyhyempi ja muutenkin "kiltimpi". Nyt syksyllä esitys on kiertänyt jo 45 kouluryhmää.
Mitäs tästä sanoisi? Kertaakaan kolmen tunnin aikana, kovalla puupenkillä istuessanikaan, ei tullut aika pitkäksi. Tai edes mieleen että loppuispa tää jo. Olisin sen sijaan kuunnellut vielä useammankin tunnin.
Mitään jippoja tai ihmeellistä pienellä lavalla ei ollut. Mies ja vesipullo. Tavallisen näköisellä miehellä oli vihreät maastohousut, punainen roolipeliteepaita, reinot jalassa ja pitkä tukka sykeröllä niskassa. Sellainen perusjamppa, pitkä, ei ehkä ihan superatleetti. Kun tarina alkoi purkautumaan ja eteni... niin mies kuoriutui, kuin sipuli. Jokaisen poistetun vaatekappaleen myötä tarina sai lisää sisältöä ja uusia tasoja. Lopulta edessä seisoi ilkoisen alaston Juuso, joka paljasti itsestään kaiken. Ihan kirjaimellisestikin.
Pikkuhiljaa Juuso puki vaatteet yksitellen ja hitaasti takaisin päälleen, mutta varsin erinäköisen garderoobin kuin alussa. Nämä vaatteet olivat olennainen osa tarinaa ja kehityskertomusta. Nörttiroolipelaajasta tuli... No, se kuka hän myös on. Identiteetti oli tyystin eri näköinen kuin alussa, kampausta myöten. Sama Juuso se oli, joskin ehkä maanisempi...
Juuson tarina ei ole se tavallinen poika-tapaa-tytön. Vaan pikemminkin poika tapaa tytön, joka on varattu. Kolmen hengen suhde onnistuu sekin, kun laitetaan onnistumaan. Sitten tyttö kertookin oikeasti olevansa poika. Ja niin Juusosta, tästä aiemmin vain naisten kanssa seurustelleesta miehestä, tulee "vahingossa" homo. Pariskunta jatkaa seurusteluaan. Se toinen mies tippuu pois kelkasta jossain vaiheessa, ja nykyään Juuso ja tämä esityksessä salanimellä Beowulf esiintyvä mies ovat kihloissa. Kummallakin on silti lupa seurustella myös muiden kanssa. Ei siis se tavanomainen rakkaustarina.
Esitys kiertyy Juuson oman historian ympärille, mutta alkaa tosi kaukaa, maapallon esihistoriasta. Mikään juttu ei ole kerrottu turhaan. Ja upeasti herra palaa aina takaisin tarinaansa rönsyiltyään jonnekin. Juuso kertoo niin intiimejä yksityiskohtia itsestään, seksuaalisuudestaan, masturboinnistaan ja elämästään, että hetkittäin tuntuu että se lipsuisi jo hieman tirkistelyn puolelle. Mutta ei silti mene.
Esitys on hauska. Surullinen... Jännittävä. Ja paljon ajatuksia herättävä. Kuka on normaali? Mikä on normaalia? Kuka saa rakastaa ja ketä? Ja miksi meidän yhteiskunnassa on niin paljon pielessä vielä tänäkin päivänä.
Ehkä hienointa esityksessä on että se on totta. Okei, tämä oli käsikirjoitettu teatteriesitys, mutta lähtökohtana on Juuson oma elämä ja kokemukset. Esitys sai lokakuussa Suomen Seksologisen Seuran Valopilkku -palkinnon - valtavasti onnea!
Olen todella vaikuttunut siitä miten valtava elämys tämä oli. Hurjan iso kiitos Minjalle kun olit jakamassa tätä kanssani!
Edes väliajalla kuultu uutinen Lou Reedin kuolemasta ei latistanut fiilistä.
Olitpa sitten homo, hetero tai jotain ihan muuta, niin mene katsomaan. Mielestäni esitys antaa jokaiselle jotain. Itseni sai melkein toivomaan olevani enemmän kiinnostunut BDSM-jutuista :-) Mutta juu, jos eivät termit polyamoria, transsukupuolisuus, dominova sadisti tai vaniljaseksi ole aiemmin tuttuja, niin tämän nähtyäsi ovat.
Kiitos Juuso!!
Juuso Kekkosen radiohaastatelu Heikelä Korporaatiossa 13.9.2013
Kuvan copyright Valtteri Mäkelä
Olen pari kertaa törmännyt tähän produktioon ja se on vaikuttant äärimmäisen mielenkiintoiselta. Kiitos arviosta, nyt haluan nähdä jutun vieläkin enemmän! Pitääpä ottaa kalenteri esille... :)
VastaaPoista