Reilut pari vuotta sitten sai Tampereen työväen teatterissa ensi-iltansa ohjaaja-käsikirjoittaja Liila Jokelinin näytelmä Action Hero. Se oli toimintapainotteinen komedia josta tykkäsi yleisö ja kriitikot, mun mietteet voi lukea linkistä. Nyt samankaltaisissa tulevaisuudentunnelmissa liikutaan hänen uusimman näytelmänsä kanssa.
On aika hienoa että nykyään scifi on sen verran salonkikelpoista että sitä nähdään isojen teatteritalojen lavoilla, vaikkakin niillä pienemmillä. Pienin askelin...
Jokelinin kirjoittama ja ohjaama ja Juho Gröndahlin dramatisoima Verot ja kuolema käsittelee tamperelaisen verotoimiston arkea vuonna 2049. Verotoimiston paperien pläräämisen ja nitomisen rauha järkkyy kun foliohattuinen menninkäisen näköinen kontaktiaktivisti Onni (Suvi-Sini Peltola) haluaa asioida ihmisen eikä botin kanssa. Siitäkös verotoimiston virkailijat pillastuvat ja pallo lähtee vierimään. Näytelmä on täynnä toinen toistaan hersyvämpiä tyyppejä ja tilanteet eskaloituvat niin että katsojat kiemurtelevat naurusta. Tahti kiihtyy ja kohta on koko ihmiskunnan tulevaisuus vaakalaudalla.
Pohjavire on kuitenkin aika vakava, synkkäkin. Työelämän muutokset tekoälyineen, botteineen ja automaattipalveluineen ovat nyt jo todellisuutta, ja Verot ja kuolema vie näitä ajatuksia askeleen (tai aika montakin!) pidemmälle. Kun paperia on olemassa enää virastojen käyttöön (nitomistarkoitukseen), ja kun inhimillisyys on kadonnut liki olemattomiin.
Asiointi virastojen kanssa verkossa on jo nyt ihan tarpeeksi vaikeaa, mutta Jokelinin visioissa se on liki mahdotonta. Hersyvä huumori siloittelee pahimpia visioita. Verovirasto aloittaa toimet ihmisystävällisemmän asiakaspalvelun puolesta, vaan kuinkas sitten käykään?
Kuusihenkinen ensemble vaihtaa roolista toiseen sutjakkaasti. Venla (Pihla Pohjolainen) ja Erkka (Miko Helppi) kohtaavat verovirkailijoina haastavien asiakkaiden lisäksi lopulta myös toisensa. Hieronnassa sen salaisuus. Maiju Saarinen on tyly Cosmo, joka vahtii ja kontrolloi kaikkea pyörätuolimaisesta valtaistuimeltaan.
Suvi-Sini Peltola sukkuloi sujuvasti roolista toiseen, kuten tekee myös Esme Kaislakari. Varsinkin Kaislakarin nalletakkinen influensseri Eelis on hillitön! Jyrki Mänttäri hurmaa erityisesti mummo-Saimina. Elastinen mies on sitä parempi mitä hulvattomampi hahmo esitettävänä.
Tinja Salmen pukusuunnittelu on mainio - futuristista ja maanläheistä. Salmi vastaa myös tulevaisuuden veroviraston lavastuksesta, kyllä, varsin kiiltävää ja kalseaa. Liukuovien takaa paljastuu vielä lisää tilaa. Eero Auvisen valot ja Niklas Vainion äänet luovat oivallisesti scifi-henkistä tilaa. Ja lookin viimeistelee Sari Raution suunnittelemat kampaukset ja maskeeraus. Kellariteatterissa oikeasti on tulevaisuuden virasto.
Libidoburger ja seksityön yhdistäminen veroneuvontaan, siinäkö on tulevaisuus? Pitäkää muistitikuistanne parempaa huolta ihmiset! Kyllä nallehalausterapia olisi parempi ratkaisu kaikille. Bjong bjong vaan teillekin.m
"Kun verotus lakkaa, ihmisyys lakkaa" - voi muuten hyvinkin pitää paikkansa. Jokelin pyörittelee teemoinaan ihmisyyttä / inhimillisyyttä, sosiaalista mediaa ja sen vaikutusta yhteiskuntaan, koneälyä ja ylipäätään toimintojen ja vallan antamista koneille ja teknologialle. Kaikki semmoista mitä sietääkin pohtia, ja teatteri antaa oivat työkalut siihen. Seksi myy nyt, ja ilmeisesti tulevaisuudessakin. Onko koneiden ja ihmisten liitto ainoa mahdollisuutemme, ja mihin tähän kaikkeen sopii pieni ihminen? Ehkä Onni on ihan oikealla asialla kontaktiaktivismissaan. Ehkä kontaktin vaatiminen ihan oikeaan ihmiseen pitäisi aloittaa jo nyt.
Verot ja kuolema on paikoin vähän sekava ja hätäinen, mutta parhaimmillaan hillittömän hauska ja viihdyttävä esitys. Se on onnen omiaan TTT:n Kellarinäyttämölle, ja kahden tunnin kesto on oikein passeli.
Valokuvien copyright Kari Sunnari.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti