torstai 9. elokuuta 2018

Cock, cock... Who's there? / Samira Elagoz, Teatterikesä 9.8.2018

Harvoin sitä teatterin katsomosta poistuu yhtä hämmentyneenä kuin nyt. Suomalais-egyptiläinen taiteilija Samira Elagoz käy läpi videoteoksessaan omaa raiskaustaan, tai lähinnä prosessia sen jälkeen. Cock, cock... who's there? on enemmän ehkä videoperformanssi kuin mitään muuta.

Viisi vuotta sitten poikaystävä raiskasi Elagozin. Tämä alkoi työstää asiaa erilaisilla projekteilla. Niihin kuului erilaisiin nettideittipalveluihin kirjautuminen ja vieraiden miesten kohtaamista. Sekä näiden kohtaamisten videointia. Näemme siis kaikenlaisia miehiä, katsomassa, keskustelemassa, esittelemässä "taitojaan" (kitaransoitosta tulitemppuihin). Ja ennenkaikkea katsomassa kameraan. Katsomassa meitä. Näiden miesten joukosta löytyy myös yksi ihan erityinen mies. Siinä missä muut hän on tavannut vain kerran, niin tämän kanssa hän on edelleen parisuhteessa. On jotenkin liikuttavaa katsoa nopeutettuna heidän ensimmäisiä suudelmiaan ja kylpyjään.

Välillä Elagozin sukulaiset ja ystävät ottavat kantaa. Yksi koskettavampia hetkiä on mummon sotamuistot, kun hän kohtasi väkivaltaa vieraan miehen taholta. Isä lukee arabiankielisiä runoja. Näemme puhuvan peniksen joka kertoo olevansa vastuussa kaikista keksinnöistä maailmassa. Välillä Elagoz kommentoi itse tuntemuksiaan. Kolmen sukupolven kimppahali mummon haukkuvan villakoiran säestyksellä saa minut liikuttumaan.


Hällä-näyttämöllä läsnä on pitkähiuksinen nainen valkoisessa lyhyessä paidassa ja polvista rikki olevissa vaaleissa farkuissa. Kuin kuka tahansa. Hyvin eleettömästi hän johdattelee tarinaa ja kertoo kuinka erityisesti nuorempana sai paljon huomiota. Miehiltä. Näemme kavalkadin kuvia Elagozista nuorempana.

En tiedä mitä ajatella. Monellakin tapaa Elagoz on varmaan hyvin tavallinen nuori nainen. Katseen kohteena oleminen on sekä osittain valittua, että ei ehkä aina niin haluttua. Moni voisi ajatella että provosoivalla pukeutumisella ja "laittautumisella" hän kerjäsi huomiota ja "ansaitsi" tulla raiskatuksi. Niin. Siitä voidaan lähteä, että vaikka kulkisi kaduilla alasti niin raiskaus ei ole oikeutettua. Missään tilanteessa.

Tätä oli paikoitellen vaikea katsoa, ja vielä vaikeampi tästä on kirjoittaa mitään tolkullista. Elagoz sanoi että raiskauksen jälkeen hän oli enemmän tietoinen omasta kuvastaan, ja miten miehet hänet näkevät. Elagozin mummo sanoi että kasvuprosessi väkivaltateon jälkeen hänen kohdallaan tarkoitti sitä että oppi pelkäämään ihmisiä.

Elagoz oli työstänyt raiskausta muutaman vuoden ja prosessi oli vienyt häntä ympäri maailmaa. Kuvaamaan niitä miehiä ja kohtaamisia heidän kanssaan. Kunnes Tokiossa se tapahtui taas. Tälläkin kertaa raiskaaja löytyi lähipiiristä. Katsomme videolta itkusilmäistä naista joka haluaa tappaa raiskaajansa. Pääsemme myös seuraamaan poliisiasemalla käynnin rekonstruktion nöyryyttävine kuulusteluineen. Katsomosta nousee kaksi japanilaista ihmistä esittämään poliiseja. Toisen raiskauksen jälkeen Elagoz aloitti pusuprojektin Tinderissä, eli tapasi miehiä joiden kanssa suutelee. Pahat muistot pois. Jossain talon katolla nähdään kaunis ja herkkä suudelma söpön pojan kanssa. Jotenkin näitä intiimejä suutelukohtauksia on vaikeampi katsoa kuin mitään muuta tähän mennessä. Ne ovat niin henkilökohtaisia. Tulee tunne että tirkistelisi.

Ihmisten reaktiot raiskaukseen vaihtelevat ilmeisen paljon. Ainakin Elagozin kokemuksen mukaan. Hänelle raiskaus oli myös katalysti, ja sai aikaiseksi mm. tämän teoksen.

Lisätietoja palkitusta esityksestä Samira Elagozin kotisivuilta

En edelleenkään tiedä mitä ajattelisin tästä teoksesta. Hämmentynyt lienee se lähinnä oleva termi.



Kuvan copyright Nellie De Boer.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti