Limingan ihme / Suomen teatteriopisto, Tampereen komediateatteri 25.4.2018

Pitäähän se mennä katsomaan esitys missä käsikirjoittajana ja ohjaajana toimii Juha Hurme. Ja jatkaa samalla tämän kevän teemaani eli vuoden 1918 tapahtumien käsittelyä. Taas kerran yksi näkövinkkeli asiaan eli nyt Hurme on tarttunut Suomen Teatteriopiston näyttelijäntyön perus- ja jatkolinjalaisten kanssa pienen Limingan kunnan tapahtumiin. Liminkalaiset näet päättivät yhteistuumin että he eivät keskenään ala tappelemaan (kuten muutama muukin paikkakunta toki). Lopputulemana valittiin edusmiehet piilottamaan aseet.

Vajaan tunnin mittaisessa esityksessä ollaan muuten Tampereen Komediateatterin ulkonäyttämöllä - ja aika vilakka keli huhtikuun lopun ensi-illassa olikin! Esityksessä on mukana kolme eri puolta Punaiset, Valkoiset ja Järkevät, nuo hieman viherpipertäjien ja ekohippien näköinen rauhaa rakastava sakki. Lavalla on paljon hurmemaista kohkaamista, häröilyä ja päättömän oloista juoksentelua. Välillä laulaa luikautetaan, sitten kohkataan taas lisää. "Sodankäynti perustuu harhaanjohtamisen taitoon" lausui jo muinainen Sunzi aikoinaan Kiinassa, ja tähän oppiin nojataan vahvasti Limingan Ihme 1918 -esityksessäkin. Kaiki hämäävät toisiaan, mutta kuka hämää parhaiten? Tottahan toki turvallisinta olisi sodassa olla sillä puolella kuka voittaa, mutta kun sisällissodassa ei voita kukaan. Milläs siinä valitset puolesi? Kun neutraalikaan oli monen vaikea olla. Kummallakin puolella on sama argumentti ja sotastrategia.

Välillä mennään syvälle filosofisiin pohdintoihin, premissistä deduktioon, induktioon, logiikkaan ja paradoksiin. Oikeistopopulismia vai tekotaiteellista paskaa, riippuu siitä kumpi puoli asian esittää. Neuvottelut etenevät hitaasti, koska ensin pitää neuvotella siitä pitääkö neuvotella. Loputon kehä on tämä.

Eri vastapuolet on tyypitelty hyvin. Punainen tai valkoinen asuste täydentää kaikkien vaatteita, oli se sitten pipo, huivi tai joku muu. Järkevällä tiimillä on vihreää ja ruskeaa yllään. Metsän osia ja puun kappaleita on hyödynnetty rekvisiittana hyvin. Metsäkansaahan tässä ollaan. Metsä ja sen eri oliot nousevat muutenkin isoon rooliin. Kuulemme ja näemme karhuja, riekkoja, kettuja... metsä elää! Porukassa on tosi hyviä laulajia, ja muutamien näyttelijöiden suoritukset nousevat sieltä hyvin esiin. Mutta tasaisen hyvä ensemble lavalla nähdään, ja varsinkin yhteislaulut ja joukkokohtaukset muutenkin toimivat. Muutenkin Tuuli Kainulaisen säveltämät laulut toimivat hyvin.

Vaikka hetkittäin oli sellaista tajunnanvirtaa ettei meinannut perässä pysyä ja meininki ei meinannut oikein pysyä ruodussaan, oli tämä Limingan Ihme 1918 kuitenkin raikas kokonaisuus. Sanomakin meille nykyihmisille oli lopulta kaiken säätämisen jälkeen aika kirkas: järkevyys on meidän käsissämme. Hieman ravistelevaa moraalisaarnaa, hyvin hurmemaiseen tyyliin. Esityksiä oli vain viisi, ja tämä toimi kurssilaisten lopputyönä.


Kuvan copyright Jere Riihinen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.