Sonja Pajunoja Superman-paitaisena opetteja/mestarina (eli Jeesuksena) on tyrmäävän säteilevä liekehtivän punaisine hiuksineen ja Osku Ärilä päräyttää sellaiset soolobiisit että pölyt tippuvat kyllä Eino Salmelaisen näyttämön katosta! Näillä kahdella on suurimmat roolit, mutta kyllä koko ensemble saa tilan loistaa, kukin vuorollaan. Moni on tuttu jo vuoden takaisesta Spring Awakening -esityksestä samassa paikassa, ja Pajunojan ja Ärilän tapauksissa vähän muualtakin. Dramaattinen tango Muuta tapas' nuo Kaisla Ollilan väkevästi tulkitsemana oli upea kokemus ja Leea Lepistön gospelrokki Kuule meitä sai melkein hyppimään tuolillaan. Ja Sonjan ja Oskun mainio duetto Silloin sua onnistaa viihdytti upeasti! Sonjan laulama Voi teitä käärmeitä kuulosti progekuvioissaan ihan YUP:n singlen b-puolelta (tämä oli siis kehu). Toivon että tämä hedelmällinen yhteistyö Musiikkiakatemian ja TTT:n kanssa jatkuu tulevaisuudessakin.
Sitä varsinaista juonta ei ole, vaan reilut pari tuntia käydään läpi Raamatun tarinoita ja Jeesuksen opetuksia. Vertauskuvia ja tarinoita elävöitetään hauskasti ja vauhdikkaasti, varjoteatterilla, ukulele-säestyksellä, revyyhenkisesti, ja ties vaikka millä. Hyvin tämä kävisi uskonnonopetuksesta yläkouluun tai riparille! Ilmeisesti ainakin Amerikassa Godspelliä nimenomaan tehdään erilaisisissa oppilaitoksissa. Mutta siellä tämmöinen gospel-henkinen tekotapa nyt muutenkin sopii ehkä paremmin kuin Suomessa. Omilta ripariajoilta muistan kyllä hyvin että Tapiolan kirkossa järjestettiin joku gospel-henkinen jumalanpalvelus mihin osallistuin, kun piti suorittaa tietty määrä tämmöisiä ennen varsinaista riparia. Se oli monin verroin hauskempi kokemus kuin perinteiset kirkonmenot. Jotta mikseipä tämmöinenkin sopisi. Oli kyllä metkaa huomata miten moni raamatullinen juttu löytyi omankin muistin syövereistä vielä!
Jalka vipatti kyllä näiden biisien tahtiin. Ja taitavien esiintyjien koreografioita oli kiva katsoa. Nämä eivät ole pelkästään hyviä laulajia vaan myös karismaattisia esiintyjiäkin. Musiikki on monipuolista, tangosta rokkiin ja gospelista vaudeville-henkisiin numeroihin. Jos ne lyriikat unohtaa niin musiikki on mainiota. Tässä on vauhtia ja napakkaa meininkiä, kiitos Jermun ohjauksen.
Tarttee sanoa näin nykyisellään kirkkoon kuulumattomana, että hihhulimeininki ja jumalan sanan julistaminen ei nyt uponnut otolliseen maaperään. Hetkittäin se hieman ärsyttikin. Vaikka koitin vaan katsella ja kuunnella tätä musikaalin näkökulmasta, niin kyllä ne repliikit ja lyriikatkin vaan tunkevat sieltä mukaan. Mutta onneksi mukana oli paljon huumoria ("I'm gonna make Tampere great again") ja ajankohtaisia heittojakin, ettei mennyt ihan liian överi-jeesusteluksi. Sellaista helvetillä pelotteluakin välillä oli.
Tykkäsin siitä myös että jokainen kahdestatoista opetuslapsesta oli oma uniikki itsensä. Oli hipahtavaa tyttöä ja rokkimimmiä ja sporttityyliä ja diskohilettä ja muita. Kaikki oli puvustettu ja maskeerattu tyyliinsä sopiviksi. Katri Innanmaan pukusuunnittelulle siis pisteet ja Pia Kähkösen kampaus/maskeeraussuunnittelulle myös. Ja erityisen hienot olivat myös Ville Finnilän valot.
Parasta esityksessä on ilman muuta timantinkova esiintyjäjoukko ja huikean hyvät biisit. Erikoismaininta Sonja Pajunojan taitaville taikatempuille!
Kuvien copyright Kari Sunnari
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti