maanantai 26. helmikuuta 2018

Vihan kevät - Helsinki 1918 / Hakasalmen huvila 26.2.2018

Tänä keväänä ei oikein ole kulunut viikkoakaan, etten olisi nähnyt jotain 1918-teemaista esitystä. Ja hyvä niin, koska historia, ja sotahistoria erityisesti, kiinnostaa. Ja olen oikein haalimalla haalinut näitä sisällissotateemaisia esityksiä kalenteriini. Hieman vasemmalta puun takaa pääsi yllättämään tämä Taru Mäkelän ohjaama ja Sirpa Kähkösen käsikirjoittama Vihan kevät - Helsinki 1918. Koska kuhunkin esitykseen Hakasalmen huvilalle mahtuu vain muutama kymmen katsojaa, niin esitykset myivät loppuun ennen kuin hidas hämäläinen (lue minä) kerkesi kissaa sanoa. Mutta onneksi sattuma Reetta Ristimäen muodossa osui tielleni, ja onnistuin kuin onnistuinkin näkemään esityksen eräänä helmikuisena iltapäivänä.


Ja onneksi, sillä tätä en todellakaan olisi halunnut missata! Sen lisäksi että sain kokea unohtumattoman ja musiikkipitoisen esityksen, niin pääsin käymään ensimmäistä kertaa myös Hakasalmen huvilassa. Sadat kerrat ohi olen kävellyt ja aina pitänyt poiketa. Nytpä tuli sekin sitten samalla. Hieno paikka!

Vihan kevät - Helsinki 1918 on Helsingin kaupunginmuseon tilaama esitys, ja perinteisestä näytelmästä aika paljonkin poikkeava. Neljä monipuolisesti lahjakasta esiintyjää muuntautuu eri historiallisiksi hahmoiksi, ja me katsojat pääsemme seuraamaan heidän elämäänsä kohtalokkaan kevään 1918 aikana. Kuljemme huoneesta toiseen ja jokaisessa huoneessa odottaa Jan Kailan ja Japo Knuutilan upeasti suunnittelemat installaatiot. Niissä vanha ja uusi kaupunkikuva sekoittuvat toisiinsa saumattomasti. Onneksi esityksen jälkeen on aikaa vielä jäädä kiertämään ja uppoutumaan kuhunkin installaatioon kunnolla. Kiehtovaa miten vuoden 1918 valokuvat tietyistä paikoista ja siihen päälle/vuorotellen asetetut uudet videoinnit lomittuvat yhteen.


Jukka Nylundin säveltämä musiikki Sirpa Kähkösen koskettaviin teksteihin vie totaalisesti mukanaan. Pienimuotoisia, koskettavia ja melodisia. Tämä musiikki herättää suuria tunteita ja haluaisinpa todellakin kuulla sitä vaikka levytettynä tai jossain muodossa. Sopii hyvin näille neljälle esiintyjällekin! Minja Koski on tullut tutuksi mm. lahtelaisen Teatteri Vanha Jukon tuotannoista ja mä tykkään kamalasti sekä lauluäänestään että lavaläsnäolostaan. Toisissa esiintyjissä vaan on jotenkin sellaista karismaa ja taikaa. Ihan sama onko kyseessä sairaanhoitaja tai koulutyttö, jokainen rooli on suvereenisti tehty. Samaa karismaa on myös Reetta Ristimäessä, mutta hieman vanhempana versiona. Tarinaa vie eteenpäin Tatu Siivosen esittämä kuplettilaulaja Ernst Stenman, mutta oivallisesti Siivonen sujahtaa muihinkin rooleihinsa. Nelikon täydentää Pyry Nikkilä, jolta sujuu erilaiset soittohommatkin kaiken muun ohella. Nikkilä on mm. oivallinen toimittaja Algot Untola. Hyvin pelaavat kaikki yhteen.


Esitys tarjoilee pieniä välähdyksiä helsinkiläisten arjesta. Näkökulmia on monia. Pienen lapsen hätä siitä kuka elättää perheen jos isä kuolee. Sivulliset ja viattomat joutuvat kärsimään, kuten aseellisissa selkkauksissa aina. Kaiken kurjuuden keskellä arki silti jatkuu, ei ihan tavallisena mutta jollain tavalla nilkuttaen. Museon kokoelmia on hyödynnetty hyvin, ja historiallisten hahmojen tekstejä myös. Opin itse paljon uutta Helsingin arjesta kevään 1918 melskeissä. Miten kummankin osapuolen ruumiita tuotiin koleraparakeille. Miten saksalaisia sotilaita oli peloteltu hurjilla sotilailla, mutta Helsingissä olikin vastassa vain resuisia, likaisia ja nälkäisiä ihmisreppanoita. Miten työväen maamerkit haluttiin tuhota. Miten punavankeja koottiin Kauppatorille ja seisotettiin päiväkaupalla. Miten Saksasta tuodut lehmät joutuivat syömän suolanmakuista heinää. Kaiken ankeuden keskellä lempikin saattaa leimahtaa, tuoden ehkä hetken lohtua kurjuuteen.


Näyttelijät herättävät historialliset hahmot henkiin, vaihtaen lennosta roolejaan. Sanja Kangas on tässä isona apuna ajanmukaisella pukusuunnittelulla. Housukaartilaisesta soitonopettaja Gerda Schybertsoniksi noin vaan. Hänen päiväkirjamerkintöihinsä voi muuten tutustua myös netissä!


Vihan kevät - Helsinki 1918 on erinomainen esimerkki siitä miten museon aineistoja ja kokoelmia hyödynnetään monipuolisesti ja kattavasti, historiaa elävöittäen. Lisää tämmöistä!

Vaikka esityksiin ei ehkä lippuja enää saakaan, niin installaatioon voi ja ehdottomasti kannattaa tutustua. Se on mahdollista aina kun esitykset eivät pyöri ja museo on auki. Ja on lisäksi ilmainen. 25.3.2018 asti.


Esityskuvien cpyright Maija Astikainen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti