Chevalier / Race Horse Company, Cirko 7.5.2019

Hevosnumerot ovat aina olleet oleellinen osa sirkusesityksiä. Kyllä niitä vieläkin näkee, siis perinteisemmissä sirkusesityksissä, esimerkiksi Sirkus Finlandian esityksissä. Jotenkin heppanumeroita on kiva katsoa, varsinkin kun lähes kaikki muut eläinnumerot ovat nykyään hävinneet sirkusmaneeseilta. Nykysirkukseen eivät eläimet (yleensä) kuulu.

Mutta sitten tulee Race Horse Company ja tuo lavalle uuden sukupolven kavioeläimet: keppihevoset! Miten oivallinen ajatus! Pelkästään tämän takia kannattaa suunnata nyt Cirkoon Helsingin Suvilahteen. Miten lauma keppihevosia voi suoriutua 40 minuutin mittaisesta esityksestä? 

No vallan mainiosti, kun niitä ohjastaa, valmentaa ja rapsuttelee niinkin taitava persoona kun Kalle Lehto. Tämä on suoraviivainen soolonumero, missä Lehto vastaa itse niin käsikirjoituksesta, ohjauksesta, esiintymisestä ja hevoskaverien hoidosta. 

Chevalier on aivan ihana, riemuisa ja hersyvä koko perheen sirkusesitys. Kyllä tämän parissa viihtyvät ihan pienimmätkin (suositusikä 4, mutta ei ole mitään pelottavaa tms). Esitys on samaan aikaan kunnianosoitus ja silmänisku pertsalle (eli perinteiselle sirkukselle) punaisen pyöreän maton markkeeraten maneesia, ja sen hevostaitureille, yhdistäen moderneja elementtejä saumattomasti mukaan. Kerrassaan hurmaava liitto!

Lavalla Lehto jonglöörää, seisoo päällään, soittelee koskettimia, ratsastaa keppihevosilla, breikkaa ja tekee ties vaikka mitä. Monenlaista pientä temppua saamme katsoa, vähän slapstikkiä mukaan, ja mausteeksi sirkushenkistä musiikkia ja vanhahtavaa jazzia (äänisuunnittelusta vastaa Sami Tammela). Tasapainoilua rola bolalla, junakyytiä, isoa jumppapalloa, ja ihana mauste parin mykkäelokuvan merkeissä (mukana myös Banaani ja Apina!). Upeasti elokuva ja todellisuus kietoutuu yhteen merihevoskepparien ilmaannuttua lavalle. 

Nämä hevoset ovat uniikkeja persoonia, toiset osaavat eri temppuja, ja toiset konstailevatkin hieman. Mutta onneksi Lehto muistaa kaikkia hyvitellä ja helliä. Aivan loistavaa yhteistyötä. Hihkuin sisäisesti (ja ehkä vähän ulkoisestikin) penkilläni. Pinkki yksisarvinen osaa hieman erilaisia temppuja, tietenkin, maagisena satuolentona. Siinä vaiheessa mua alkoi jo silkasta liikutuksesta itkettämään.

Tavallaan tässä on ihan arkisia lapsiperheen asioita, siis keppihevosia ja jumppapalloja, mutta kuinka moni keksii tehdä sirkusta niiden kanssa? Ehkä tämän jälkeen joukko lapsia temppuilee keppariensa kanssa kotipihalla hieman eri tavalla?

Oivallista ja oivaltavaa viihdettä koko perheelle; tätä ei todellakaan kannata missata! Vaikka poislähtiessä kaksi aikuista naista phelikin että olipa hieman lapsellista, niin antaa tämä aikuisellekin paljon. Heittäkää kireät piponne nurkkaan te tylsät aikuiset ja lähtekää keppihevosten mukaan! Onneksi RHC:n teosten tapaan tätäkin voi nähdä pitkin poikin maata, Helsingin jälkeen Chevalier kiertelee esimerkiksi Kuopiossa, ja karauttaa sen jälkeen varmaan muuallakin. 

Kuvien copyright Antti Sunila.

Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Super Sunday / Race Horse Company, Tampereen Teatterikesä 4.8.2016

Suomalaista äijäsirkusta parhaimmillaan, sitä tämä esitys oli! Super Sunday on lähinnä vaan kiertänyt maailmalla, joten ei ihme että nämä Teatterikesän ja Circus Ruska Festivalin yhteydessä olleet kaksi näytöstä myi loppuun pikavauhtia. Race Horse Company niittää mainetta ja kunniaa maailmalla, ja onneksi Suomessakin on ymmärretty hyvän päälle. Tästä tuli jotenkin mieleen heinäkuussa Lontoossa näkemäni kanadalaisen Cirque Alfonsen esitys Barbu. Eli äijämeiningillä mennään.

Välillä sai pitää penkistä kiinni ja melkein peittää silmätkin, että kuinka tempussa käy. Sen verran vauhdikasta oli meno. Ja hurjaa. Muualtakin yleisöstä kuului ihastuneita huokauksia ja aplodejam etten ollut ainoa joka koki esityksen jokaisella solullaan. Miten tämmöset hipsteri-kukkapaitaiset miehet ovat niin taitavia? Miehiltä sujuu niin trikkaus kuin akrobatiakin.

Tässä vedetään kaikki kehiin ja vähän päälle. Nalle lentää katapultilla, on karusellia hevosineen (ja on hevosia toki muutenkin!), on keinulautatemppuja. On trampoliinia, tanssikoreografioita nunchakujen kanssa. Trampoliinikuviotkin näyttävät niin helpoilta, ihan kun tyypeissä olisi jotkut narut mistä niitä vedellään.

Mä oon aina ollut sitä mieltä että balettitanssijoilla ja telinevoimistelijoilla on parhaimmat kropat, mutta lisätään sirkusakrobaatitkin tähän samaan sakkiin. Silmäniloa tarjosi lisäksi se komistus, jolla oli yllään vain pikkiriikkinen outo nahkaviritelmä/bikinit.

Ja aikuiset miehet voivat temppuilla myös sellasilla isoilla jumppapalloilla ilman että se näyttää huvittavalta. Kummallisia metallihäkkyröitäkin lavalla nähtiin, toinen oli sellainen iso keinu, millä saatiin singautettua se nahka-adonis pressuun (huuuui!) ja toinen oli valtava kuolemanpyörä, jolla sitten tasapainoiltiin ja pyörittiin. Välillä oli munkkitouhua ristiinnaulittuine tyyppeineen, joka joutuikin sidotuksi kuolemanpyörään... ja muovikelmua päälle. Sitä ennen kerkesi rististä muokkautua venäläinen aisakin.

Tässä show'ssa on kaikki hyvässä tasapainossa, niin musiikit kuin valosuunnittelukin. Välillä tulee teknohenkistä diskoa, välillä klassisia sävyjä ja rauhallisempaa musiikkia.

Ei sitä muuta voi sanoa kun että menkää ja nauttikaa! Ylipäätään suomalaisesta (nyky)sirkuksesta ja erityisesti Race Horse Companyn meiningistä. Seuraava mahdollisuus nähdä nämä tyypit lavalla, tosin hieman pienimuotoisemmin, on Helsingissä 15.-18. syyskuuta (Cirkon lavalla, liput täältä) tai vaikkapa Hämeenlinnan teatterissa 12.-14.10. Sillon esityksenä on lapsille suunnattu Ympäri ämpäri.


Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvien copyright Petter Hellman