39 Askelta / Emma-teatteri 11.6.2021

Vuoden kesäteatterisesonki pääsi starttaamaan hieman normaalia myöhemmin. No, mikäänhän ei ole edes normaalia nykyään koronan takia, joten se että ylipäätään pääsee kesäteatteriin on jo huikea elämys sinänsä. Mikko Koukin ohjaama dekkarikomedia 39 Askelta sai ensi-iltansa vehreässä Naantalin kesäteatterikeitaassa, Emma Teatterissa. Kylläpä kannatti lähteä katsomaan!

Ensinnäkin siis jo se että pääsee teatteriin! Katsomaan ihan ELÄVÄÄ esitystä, ei striimiä tai tallennetta. Ja toisekseen koska esitys on vaan pirun hyvä! Napakka reilu kaksituntinen, joka piti hyvin otteessaan loppuun asti. Sopiva sekoitus hurjia takaa-ajokohtauksia, pölhöä huumoria (jota revittiin aika yksinkertaisistakin asioista) ja letkeää kesäteatterimeininkiä. Eli ihan parasta viihdettä kesäiltaan.

En nyt tähän hätään muista olenko nähnyt Hitchcockin John Buchanin kirjaan perustuvaa leffaa, eikä sen niin väliäkään ole. Ollaan Lontoossa ja vuosi on 1935. Herra Hannay (Hannes Suominen) on palannut kotimaahansa, tutut ovat kaikonneet kuka minnekin ja miehellä on hieman tylsää. Ilta teatterissa sekä piristää (ja esittelee katsojille maagisen esiintyjän Mr Muistin) että tupsahduttaa Hannayn aitioon kohtalokkaan naisen (Elviira Kujala). Jännittävien vaiheiden jälkeen Hannay huomaa olevansa pakomatkalla, murhasta syytettynä  ja kaikenlaiset hämärähemmot kintereillään. 

Tämä pakomatka vie hänet Skotlantiin (onneksi naisen kuolema kesti sen aikaa, että tämä sai kuiskattua pienen vinkin) ja monenlaisiin seikkailuihin siinä sivussa. Matkalle mahtuu monta jännittävää ja vauhdikasta hetkeä, hurja määrä erilaisia hersyvän hauskoja sivuhahmoja - ja toki pieni ripaus romantiikkaakin. Lopulta salat selviävät, 39 askelta paljastaa salaisuutensa, paha saa palkkansa ja loppukin on seesteisen onnellinen. Kuinkas muuten. Aika perinteisellä kaavalla mennään siis, mutta onneksi tämä on raikas ja hullutteleva tulkinta. Tylsää ei ole katsomossa, eikä kyllä lavallakaan (pokka ei ihan aina meinaa pitää...).

Jani Uljas on luonut tummanpuhuvan tiilivoittoisen lavastuksen, jossa ollaan perinteisessä lontoolaisteatterissa, lavanedustan simpukanmuotoisine lampetteineen. Pyörivä lava vaihtaa miljööt nopeasti ja kannettavilla huonekaluilla tuodaan vaihtuvat huoneratkaisut nopeasti lavalle. Toimii hyvin. Tuomas Lampinen on saanut huhkia pukusuunnittelupuolella, koska hahmoja on niin turkasesti. Hyvin se ajanhenki eli 1930-luku vaatteista välittyy. Varsinkin naistenasut ovat glamoröösejä. Herra Hannayn ruskea puku sopi kyllä hienosti lavastukseen. 

Tuomas Rissasen äänisuunnittelu oli iso osa elokuvamaista tunnelmaa. Hitchcockin eri elokuvista tuttu musiikki loihti erilaisia äänimaisemia ja tukee nopeita leikkauksia ja tiiviitä tunnelmia. Varsinkin takaa-ajoja nähtiin runsaasti ja niitä rytmitti sitten vauhdikkaampi musiikki. Äänisuunnittelu oli muutenkin hienosti mietittyä. Myös Riku Rämän valoilla saatiin aikaan elokuvamaista tunnelmanluontia ja liikettä. Lavalla on paljon pieniä kivoja yksityiskohtia, kuten vaikkapa mustanpuhuvat linnut. Ikkunoista ja ovista saadaan kelpo farssin perusperiaatteiden mukaisesti irti paljon hupia. Ja näin Skotlannin ystävänä sain vain ihastella kaikkia pieniä skottikliseitä lavalla.

Jos oli elokuvamaisuus isossa roolissa (!) niin näyttelijänelikon taidokas tyypittely ja monenkirjavat henkilöt vasta tärkeitä olivatkin. Jäyhä Hannay ei todellakaan voi enää valitella tylsistymistään ,kun vastaan putkahtelee letkeitä maitomiehiä, mahtavapulisonkisia skottitorppareita kaukokaipuisine emäntineen, erilaisia poliisimiehiä ja vakoojia, säkkipillistejä, alusvaatemyyntimiehiä ja majatalonpitäjiä. Jopa luonnonelementit tarjoilevat haasteitta Hannayn polulle. Miska Kaukonen on kuin luotu venymään moneen ja vaihtamaan roolia nopeammin kuin lennossa, ja aisaparina häntä täydentää (erityisesti povekkaissa naisrooleissa) loistava Tom Petäjä. Pelkästään tämän kaksikon vuoksi kannattaa suunnata Naantaliin 39 Askeleen perään. Hannes Suominen on hieman James Cordenin oloinen lupsakka herrasmies, ja mies paikallaan Hannayn roolissa. Elviira Kujala taitaa niin femme fatalen kuin viattoman oloisen skottirouvankin elkeet oivallisesti. Erittäin passeli roolitus siis,

Mikko Kouki rytmittää hienosti esityksen ja katsoja tulee temmatuksi bondmaiseen agentti/vakoojaseikkailuun kokonaisvaltaisesti. Katsomossa voi myös viihdyttää itseään bongailemalla lavalta ja tekstistä Hitchcock-viittauksia. Onhan tämä nyt paljon hauskempaa katsottavaa kun perinteinen kesäteatterihurlumhei. Ei 39 Askelta nyt mitään älykkökomediaa ole, mutta niin kivasti ja laadukkaasti tehtyä että katsomossa viihtyy vallan mainiosti. Maskit mukaan ja katsomaan!

Esityskuvien copyright Otto-Ville Väätäinen
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Love Me Tinder / Emma-teatteri 31.5.2018

Jokavuotinen perinne viettää synttäreitä Naantalissa Emma-teatterin esityksen parissa ei katkennut onneksi tänäkään vuonna, Vaikka hilkulla oli! Onneksi peruutusten takia pääsin mukaan ja hyvä niin. Seuraava mahdollinen esitys olisi sopinut allakkaan vasta kesäkuun loppuun. Ja kun kerran ilmakin suosi tänä vuonna, eikä tarvinnut palella pipo päässä ja pitkät kalsarit jalassa, niin mikäs siinä oli juhlapäivää viettäessä.

Ja mitenkäs sitä paremmin voisi kesäteatterikauden avata kuin katsomalla kevyttä komediaa upeassa miljöössä. Minna Koskelan, Petja Lähteen ja Satu Rasilan kynistä on lähtenyt monta monituista vetävää esitystä, joten kiinnosti nähdä mitä tällä kertaa on tarjolla tuotu. Varsinkin kun työryhmä on muutenkin hyvä ja yhtenä esiintyjistä vielä huikea Miska Kaukonen. "Sydämenlävistävä treffikomedia" Love Me Tinder pureutuu monin ottein deittailun ja parisuhteen muodostuksen ihmeelliseen, surkuhupaisaan, koomiseen - ja välillä aika epätoivoiseenkin maailmaan. Kyllä reilun parin tunnin esitys monet naurut tarjosi, mutta myös pelkkiä hymähdyksiäkin. Ja muutaman hieman myötähäpeävänkin kohdan.

Treffit (ja parinmuodostus) on suurimmalle osalle ihmiskuntaa tuttua kauraa. Joten monia tuttuja hetkiä ja tilanteita lavalla nähtiin. Varsinaisesti tässä oli tarinan runkona epätoivoinen Amor (Miska Kaukonen) jonka jousipyssy on tullut tiensä päähän, eikä näin ollen rakkauden jumala saa aikaan romansseja. Uuden työkalun metsästyskään ei tuota halutunlaista tulosta (komppaan tässä; viikate ei niitä ihan senkaltaista satoa kun Amorilla on toiveissa) ja äitimuori on luvannut loman jos yksikin rakkaus syttyisi. Tuumasta toimeen.

Välillä siis Amor koikkelehtii upeissa siivekkäissä lenkkareissaan lavalla, ja sitten taas näemme niitä erilaisia treffejä. On kolmen minuutin pikadeittiä, katsaus historiaan miten se treffailu sujui mm. kivikaudella ja keskiajalla, sokkotreffejä, pääsemme kurkkaamaan erilaisia deittiohjelmaformaatteja (kauhunväristykset kävivät ylitseni Kari Salmelaisen paritusohjelman nähdessäni), ja tottakai tutustumme parinhakusovellukseen Tinderiin juurta jaksain.

Paljon on monenlaista kohellusta, stereotypiaa, irtovitsejä ja vähän hohhoijaa-meininkiäkin hetkittäin. Mutta myös oikeasti hauskoja oivalluksia ja tutuista tilanteista huumorin kaivelua. Kymmenet ja kymmenet peruukit, monipuolinen puvustus ja supernopeat vaihdot tuovat varmasti haasteita lavan taakse niin näyttelijöille kun pukijoillekin. Mutta hyvin homma toimii! Itseäni ehkä eniten viihdytti Varsinais-Suomen Mies-Center ja sieltä vähän käytettyä miestä etsivä nainen toiveineen. Saako halvalla hyvää vai ei? Kekseliäästi autokauppatermejä voi siis soveltaa myös kumppanin hakuun. Myös iMan-sovellus viihdytti, ehkä eniten Miska Kaukosen loistavan työskentelyn ansiosta. Rooli sopi Miskalle kuin nakutettu. Nolojen tilanteiden nainen nähtiin treffeillä unelmamiehen kanssa, joka on kokannut thairuokaa - mitä tapahtuu kun naisen vatsa ei kestä mausteita? Millaiset ovat treffit kun mukaan on pitänyt raahata lapsetkin? Ja piristääkö parinvaihto arkielämää - kenellä piristää ja kenellä ei.

Koko näyttelijänelikko osasi hommansa erinomaisesti, rooleja lennossa vaihtaen. Kullakin oli kymmeniä toinen toistaan hersyvämpiä hahmoja esitettävänään. Iso kiitos Rinna Paatso, Maruska Verona, Miska Kaukonen ja Jarkko Pajunen. Moni-ilmeisiä ja monipuolisia esiintyjiä. Mutta kyllä herra Kaukonen on vähän joka näytelmässä se show'n varastaja. Taitavasti komediamestari Mika Eirtovaara porukkaa ohjasi. Vähän kulisseissa välillä kolisi ja rymisi ja reploissakin hieman takelleltiin, mutta eiköhän tämä hyvin hioudu kesän kuluessa.

Erityiskiitos Tiina Valkama sopivan kitsistä pukusuunnittelusta! Vihreäsävyisessä lavastuksessa (josta vastasi Jani Uljas) hyödynnettiin taas hyvin lavan keskellä olevaa pyöröä.

Love Me Tinder on oikein passeli esitys kesäteatteriin. Sopivan hömppä ja kevyt sekä viihdyttävä. Myös kesäteatteriesitysren pakollinen kännikohtaus nähdään tottakai. Ja Emma-teatteri Naantalin Muumimuseon kupeessa on hieno paikka.


Kuvien copyright Otto-Ville Väätäinen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Fingerpori / Emma-teatteri 31.5.2017

Pentti Jarlan erinomainen sarjakuva Fingerpori on hauskuuttanut ihmisiä jo vuosikausia. Minua myös, paljon. Näyttämölle se on taipunut useasti ennenkin, mutta minulle Naantalin Emma-teatterin versio oli ihan ensimmäinen näkemiskerta. Vähän toki arvelutti miten strippisarjakuva taipuu näyttämöön, mutta ihan kohtuullisesti se sujui. Monia stripeistä tuttuja sanaleikkejä (mm. Jorma pullottaa alushousuissa, Juhannus-simaa, Suvisaa-riston munaa, tulit juuri Mieleen jne) oli ujutettu mukaan, mutta ne olivat hieman ehkä päälleliimattuja.

Tervetuloa Fingerporiin, tadaa!

Jarla on ollut mukana käsikirjoittamassa tätä yhdessä Petja Lähteen kanssa ja ohjauksesta vastasi konkari Pentti Kotkaniemi. Sarjakuvastrippimäisen simppeli lavastus oli nokkela. Kiitos taas Jani Uljas tästä! Pyörivää lavaelementtiä keskellä käytettiin hyvin, ja ovia ja ikkunaluukkuja availtiin tarvittaessa. Sarjakuvastripeistä muistuttivat valuvat mustetahrat "ruutujen" nurkissa. Ja sitten oli kaiken yläpuolella oleva videoskriini.

Henkilöhahmoja on kymmeniä ja kymmeniä, ja puvustuksen/peruukkien vaihdossa on välillä aikamoinen hoppu. Alisha Davidowin puvuissa ja Petriina Suomelan naamioinneissa näkyy myös se sarjakuvamaisuus. "Piirretyt" osiot vaatteissa, esim. taskut ja napit. Karikatyyrimäiset hahmot heräävät oikeasti eloon myös teatterissa!

Tarina ei ehkä oikein jaksa kantaa koko reilua parin tunnin esitystä. Mutta sen avulla pääsemme kätevästi tutustumaan Fingerporin erikoisiin asukkaisiin ja heidän keskinäisiin suhteisiinsa. Fingerporia ollaan liittämässä Turkuun (hui kauhistus!) ja kaupunginjohtaja Homelius pestaa (varsin edullisesti tottakai) insinööri Heimo Vesan tekemään dokumenttia, minkä avulla todistettaisiin kunnan elinvoimaisuudesta ja ihanuudesta päättäjille. Heimo ryhtyy tuumasta toimeen ja koittaa saada erilaisia näkökulmia tarinaansa. Vaihtelevalla menestyksellä.

Näytelmän hauskuus syntyy kyllä ennenkaikkea hersyvästä hahmokavalkadista, jotka ramppaavat lavalla kuka enemmän aikaa ja kuka vähemmän. Kaikki suosikit ovat mukana, tottakai. Eikä tähän kaikkeen tarvita kuin neljä näyttelijää (ja muutama avustava roolitus). Pertti Sveholm on kuin luotu pyyleväksi Heimo Vesaksi, joka kulkee ruskeassa kalsaripuvussaan halki elämänsä, koittaen selvitä niin vaimostaan kuin anopistaankin. Linda Wiklund on huikea Krapula-Päivinä (mikä esikuva lääkäreille!) ja lukuisissa muissa rooleissa, myös Heimon vaimona (miten mulle tulee tästä Irmasta keltaisine tötterökiharineen mieleen Simpsonsien Marge?). Miska Kaukonen on ehkä Suomen laihin näyttelijä, mutta myös yksi taitavimpia, ainakin mitä tulee hauskempiin rooleihin. Tämän Homelius kamppailee jatkuvasti lehdistön väärinymmärrettyjä otsikointeja vastaan. Ja tokaisee myös vaimonsa koiralle "agilityile keskenäsi", viskaten piskin samalla nurkkaan. Mutta Kaukonen on myös oivallinen punaisissa pöksyissään keekoilevana Saatanana, ihastuttava jokapaikanhöylä Allan Kurma, kärsivä Jeesus (joka harrastaa vesijuoksua ja ihmetekoja) jne.

Mutta miten musta tuntuu että nämä kaikki muut jäivät nyt ihan kokonaan Tom Petäjän jalkoihin? Mies saa kunnian esittää niitä mun suosikkityyppejä Fingerporista, mutta tekee sen NIIN hienosti! Fingerporin itsensäpaljastaja ja oma kotiperverssi Asko Arimo Vilenius on huikean hieno rooli! Ja Gootti-Kustaa on ihana (ja kutsuu Saatanaa isäkseen, oih), Pahani Julmu ja aivan käsittämätön ilmestys Urho Puuma (ex-jalkapalloilija ja nykyään aikuisviihdetaiteilija!) pinkeissä stringeissä ja stetsonissa, vaaleat kiharat hulmuten! Mutta miehen Rivo-Riitta, tuo kaikesta kaksimielisyyksiä keksivä baarinpitäjä, on jotain aivan hykerryttävän mestarillista! Ja lopuksi kyllä Rivo-Riittakin näyttää yleisölle KAIKEN! Mikä monitaituri Petäjä onkaan.

Neljän päänäyttelijän lisäksi lavalla nähtiin Maria Peltoniemi (kehätyttö, jonka funktio esityksessä jäi ihan arvoitukseksi minulle), ja Riku Suvitie ja Arttu Aarnio (jonka sinnikäs Mikko Alatalo-imitaatio jäi mieleen). Lisäksi videolla nähtiin mm. Putin ja Niinistö paljussa lillumassa :-) Olisi kiva tietää mitä presidenttipari sanoisi tästä...

Fingerpori on sanaleikkejä, pikkutuhmailua, hupailua ja myös ajankohtaisia kommentteja Turun seudun asioihin. Ihan kaikki jutut (esim. Förin Äijä) eivät avautuneet näin ulkopaikkakuntalaiselle. Mutta paikalliset tuntuivat viihtyvän, varsinkin katsomossa istuneet piikkiöläiset. Sarjakuvamaista menoa, hyvässä ja pahassa. Ei elämää suurempaa teatteria, mutta varsin viihdyttävää. Ainakin jos on hieman vinksahtaneen Fingerpori-maailman ystävä. Tosin poislähtiessä kuulin monenkin kommentoivan, että tykkäsivät vaikkei sarjakuva ollutkaan lainkaan tuttu (miten se on mahdollista!!).

  

Kyllä auringossa vielä tarkeni, mutta kyllä villahuovat ja muut tulivat tarpeen!

Jos jostain pitäisi marista (koleasta kelistä ei oikein voi) niin hieman hirvittää myyntituotteiden hinnat. Onneksi en väliaikatarjoiluja tai alkumaljoja esityksissä paljoa harrasta, koska 3 euron kahvi tai 3,80 maksava pulla kirpaisisi kyllä kukkaroa.

Kyllä tämä viihdyttää, näin kesäteatteriesityksenä. Ihan kaikki vitsit eivät toki naurattaneet, mutta voitonpuolella ollaan kumminkin. Keli oli aurinkoinen, mutta helkkarin kylmä, ja kai kaksien peräkkäisten synttärien viettäminen näissä merkeissä (ensin parsaa Ravintola Trappissa ja sitten sillan yli saareen katsomaan hömppäkomediaa) on jo perinteen alku.

Esityksiä on 19.8. asti, eli varmana ehdit vielä mukaan.


Esityskuvien copyright Ragip Önsoy (ylempi) ja Marita Koivisto (alempi). Muut kuvat omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.