Tunnustan kättelysssä: rakastan Grus Grus Teatterin esityksiä. Ne ovat aina jotain tavanomaisesta poikkeavaa ja erilaista, aina yllättäviä ja ajatuksia herättäviä. Siispä oli ihanaa heittäytyä henkisen lentoyhtiön uusimpaan konseptiin mukaan: äkkilähtöjä lähelle! Onneksi tulivat niin lähelle kuin Tampereelle, koska aikataulusyistä en oikein Turkuunkaan ole päässyt. Kiitos Täsmäteatterille tästä yhteistyömahdollisuudesta.
Hand in Hand on kuvitteellinen lentomatka ulkoilmassa, tällä kertaa Finlaysonin tehdasalueella Tampereen ydinkeskustassa. Me matkalaiset kokoonnumme Työväenmuseo Werstaan aulaan, jossa matkaoppaamme Sandrina Lindgren ottaa vastaan ja opastaa. Meitä on 8 matkalaista, kaikki avoimin mielin valmiina reissulle. On kylmä lokakuinen myöhäisiltapäivä, mutta pipo päässä ja pitkät kalsarit jalassa olen hyvin varustautunut.
Aluksi Sandrina kertoo meille matkan speksit: kuljemme pitkin käsi kädessä ja noudatamme ohjeita. Siinä se. Lähdemme taapertamaan parijonossa pitkin Finlaysonin aluetta, kuin päiväkotilapset ikään.
Välillä saamme historiallisia tarinoita kädestäpitämisestä, välillä suoritamme pieniä tehtäviä (kuten vaikkapa montako askelta jostain on johonkin, kuinka moni vastaantulijoista räpeltää kännykkäänsä). Jakaudumme pareihin, käymme parini kanssa mm. Lidlissä, ja koko ajan visusti kädestä kiinni pitäen. Sitten kuljettiin yhdessä letkassa, ja voi vastaantulijoiden ilmeitä! Jo pelkästään sen takia kannatti osallistua lennolle. Hauskinta oli ehkä ravintola Plevnan lasitetun ulkoterassin asiakkaiden ilmeet, kun aikuiset ihmiset kulkevat letkassa (käsi kädessä) aivan akkunan ohi.
Esitys on pääsääntöisesti englanninkielinen, mutta kielellä ei ole varsinaisesti merkitystä. Paljon viestinnästä on myös sanatonta. Miten erilaista onkaan kulkea kaupungilla kädestä pitäen, miten tietoinen muiden ihmisten erilaisista katseista. Luulevatkohan ne että olen tämän parini kanssa pari? Siis romanttisessa suhteessa. Ja mitä siitä sitten jos luulevatkin. Suomessa onneksi saa ja voi kävellä käsikädessä kenen kanssa vaan, saamatta enää pitkiä katseita osakseen. Näin ainakin luulisin. Silti ajattelen omia ennakkoluulojani. Ja sitä miksi emme kävele enempää ihmisten kanssa käsikkäin.
Kuulemme paljon kaikenlaista hauskaa, kokeilemme hovitansseja ja erilaisia koreografioita. Ja sitten välillä tiellemme putkahtaa haitaristi Toni Perttula ja marssimme eteenpäin hänen sävelten siivittämänä. Matkustamme ajan ja avaruuden halki menneeseen, ja näemme myös hienon Lindgrenin koreografian lavalla. Kädet toki pääasiassa tässäkin, kuten konseptiin sopii.
Hand in Hand on performanssi, kävelyesitys, osallistava kulttuuriluento, ja aivan älyttömän mukava konsepti. Se vaatii osallistujilta pientä heittäytymistä ja rentoa asennetta, mutta antaa paljon. Lopuksi kokoonnumme Werstaan saliin katsomaan pienen videoesityksen kättelystä ja se on täydellinen lopetus meidän pienelle seuramatkallemme. Aivan mainio irtiotto arjesta! Dear passengers - arvoisat matkustajat kiittävät, ja jäämme odottamaan kazoo-pillin vihellystä uudelleen. Osallistukaa tälle matkalle kun ne keväämmällä taas starttaavat Turussa.
Kuvat Frans Rinne.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti