torstai 22. helmikuuta 2018

Taru Sormusten herrasta / Turun kaupunginteatteri 21.2.2018

Viikon sisällä toista kertaa katsomaan Tarua Sormusten herrasta. Tällä kertaa meitä oli 10 hengen enemmän ja vähemmän faniporukka - ja mukana siis paljon rautaista Tolkien-osaamista ja kiinnostusta. Hieman teemapukeutumistakin! Kaksi meistä oli ollut jo ensi-illassa, ja nyt sitten innokkaina uudelleen. Meistä Frida oli jo Turun Sanomissa ehtinyt hehkuttaa esitystä, ja minäkin aika runsassanaisesti täällä.


Viikko oli ollut aikaa makustella ja fiilistellä esitystä. Nyt toisen katsomiskerran aikana kiinnitti huomiota hieman erilaisiin asioihin. Siinä missä ensi-ilta meni pitkälti monttu auki asioita äimistelessä, niin nyt voisi löytyi jo hieman kriittisempääkin otetta näytelmään. Moni asia jäi mietityttämään dramaturgisissa ratkaisuissa ja muutama kohtaus, tapahtuma ja henkilö aiheutti, jos ei nyt varsinaisesti myötähäpeää, mutta pientä hihitystä nyt ainakin. Vaikka se kun Boromir kuolee portaille ja kilpi ei meinaa oikein pysyä siinä hänen päällään Aragornin sitä asettaessa. Ja jotkut repliikit, erityisesti Gimlillä, herättivät sellaista pientä hammastenkiristystä.

Miska Kaukonen vetää Klonkkuna kyllä sellaisen suorituksen että huh huh. Ja kyllä tää hobittipoppoo (Stefan Karlsson, Hannes Suominen, Teeman Aromaa ja Markus Riuttu) on ihan huippu! Merri ja Pippin on kyllä riemukas duo, mutta varsinkin Suominen Samina ja Karlsson Frodona kehittyvät ja kasvavat hienosti henkilöinä/hobitteina sitä mukaa kun Sormusta kuskataan pidemmälle kohti Mordoria.


Joukkokohtausten pienuus edelleenkin hieman häiritsi, ja kyllä Gandalf oli ehkä hieman liian köykäinen hahmo. Nyt jaksoin kyllä keskittyä enemmän Gimlin ja Legolasin keskinäisiin väleihin ja kumppanuuden kasvamiseen. Vaikka kumpikin on tosi pienessä roolissa, niin lämpenin haltia/kääpiöduolle hieman enemmän kuin aiemmin. Valtteri Roiha (mm. Elrond) joutui/pääsi näytelmään ilmeisesti ihan viime tipassa mukaan, eli siihen nähden ihan mallikelpoinen suoritus, jos kohta Elrond oli aika jäykkä. Mutta semmoinenhan se hieman on.

Mutta periaatteessa on tämä kyllä hieno ja toimiva esitys. Kyllä tätä ilokseen katselee ja kuuntelee. Ja varsinkin tekniset meriitit ovat korkealla! Nyt kuutosrivin keskeltä näkyi kokonaisuus paremmin, ja näyttämöä kehystävä puolikaari erilaisine prjisointeineen toimi hyvin. Ja itsekään ei kärventynyt kuumissa kohtauksissa, kuten kakkosrivillä hieman meinasi käydä. Toukokuussa menossa katsomaan seuraavan kerran, saapas nähdä miten tämä on tästä vielä hioutunut ja muotoutunut.


Kuvien copyright Otto-Ville Väätäinen.
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti