Sorin Sirkus sukeltaa tänä Suomen juhlavuotena kalevalaiseen maailmaan, ja hyvä niin. Varsin sopivasti valittu aihe; kyllä siellä on mistä ammentaa. Ja kuten aina, kaksituntiseen spektaakkeliin on saatu puristettua valtava määrä esiintyjiä, ja hienoja temppuja. On juonellinen kehyskertomus, on menoa ja meininkiä. Kaikkea tätä tahdittaa upeasti soittava trio, jotka imautuvat mukaan tarinaan itsekin. Kinahmi on taas kerran mainio sirkusshow.
Tuttuun tapaan Taina Kopran ohjaama ja koreografioima joulushow on värikylläs, innovatiivinen, henkeäsalpaavakin hetkittäin. Kitte Klemettilän loisteliaat puvut ammentavat sieltä kansanperinteestä ja Kalevalan värimaisemasta, mutta on siellä kimallusta ja sellaista sirkusmaista iloitteluakin. Jouni Kivimäen vastuulla ovat sirkusnumerot, ja onhan siellä taas kaikkia omiakin suosikkeja.
Näyttävää tulishow'ta, upeita trapetsinumeroita, akrobatiaa niin ilmassa kuin maan kamarallakin. Jongleerausta, yksipyöräisiä, tikapuutemppuilua, nuorallatanssia, rola bolaa ja tuolijumppaa. Ja venäläinen aisa, hurraa! Kun on iso määrä esiintyjiä niin saadaan aika hienoja joukkonumeroitakin. Eri elementtien yhdistelyn sorilaiset hallitsevat myös. Kun tulishow yhdistetään jongleeraukseen ja akrobatiaan niin huh!
Yksi hauskuutta yhtään Kalevalansa tarinoita tuntevalle katsojalle on bongailla tuttuja hahmoja ja tapahtumia. Kas Ainopa kieltäytyy Väinämöisen kosinnasta. Ja Lemminkäisen äiti kokoilee luita pitkin tantereita (kyllä niillä vähän voi jongleeratakin) kootakseen poikansa uudelleen. Väinämöisen ja Joukahaisen suohonlaulutaistelu onkin korvattu upealla yksipyöräistemppuilulla.
Ensimmäistä kertaa ehkä lavalla myös saunotaan! Rekvisiittakin on nappiinsa: rukkia, kirnua ja muuta härpäkettä. Monelle nuoremmalle katsojalle eivät nämä ehkä ole kuin eksoottisia museoesineitä, mutta se justiinsa onkin Sorin Sirkuksen esitysten valtteja: jokaiselle jotain. Lapset saavat ihan eri asioita tästä irti kun aikuiset.
Jooona Kukkolan musiikki svengaa kuin hirvi (joka myös muuten lavalla poikkeaa) ja tätä voisin kuunnella ihan kotonakin. Kukkolan lisäksi bändissä musisoi Juho Fabrin ja Petteri Hyvärinen ja instrumenttivalikoima on laaja. Kansanperinnepoljentoista musiikkia mutta tavattoman monimuotoista. Bändi soittaa hienon vuorirakennelman rinteillä.
Valosuunnittelu on aina ihan huippulaatua Sorilaisten esityksissä, ja Ville Finnilän työtä on ilo katsoa.
Kaiken taustalla ja yllä leijuu komea Kokko. Yksi asia mikä aina ilahduttaa minua on se kannustus mitä esiintyjät saavat. Varsinkin jos vielä jotain menee myttyyn. Oikeastaan mitä enemmän virheitä sattuu, sitä enemmän kannustusta yleisöltä tulee. Se on ihanaa!
Taas kerran nappisuoritus nuorilta sirkuslaisilta. Monta tuttua esiintyjää tuli bongattua. Jäin kyllä hieman kaipaamaan muutamien viime vuosien suosikkiani Kalle Pikkuharjua esiintyjäkaartista.
Kuvat ovat omiani.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti