lauantai 10. kesäkuuta 2017

Satulinna / Aito Tehdas Teatteri, Mediapolis 9.6.2017

"TV:stä tutut näyttelijät" ei ole mulle ainakaan kovin houkutteleva mainoslause. Katson telkkaria niin vähän, ettei sieltä mulle kukaan ole tuttu. Teatterista tutut näyttelijät toimisi paljo paremmin. Siksipä ei tämän Satulinna-esityksen tyypeistä kukaan ollut minulle aiemmin tuttu. Muutamasta tuli sellainen tunne että jossain teatterilavalla olen nähnyt, mutta millään ei muistu nyt mieleeni että milloin ja missä.

Mutta hyvähän se vaan on että näkee uusia ja raikkaita kasvoja esiintymässä! Semminkin kun ovat näin lahjakkaita ja taitavia kun Aito Tehdas Teatterin tyypit. Olin kyllä jossain nähnyt maininnan tästä esitykestä, mutta se oli sitten mennyt ohi ja unohtunut. Onneksi Jukka vinkkasi, ja samantien buukkasin itseni katsomaan.


Aito Tehdas Teatteri vetää Satulinnaansa Tampereen Mediapoliksessa. Mulle ihan uusi vierailupaikka, mutta varsinkin sateen sattuessa hyvä sijainti kesäteatterille. Satulinna on revyy, komedia, parodia Vain elämää-sarjasta (mitä en ole koskaan katsonut minuuttiakaan) ja hyvin viihdyttävä sellainen. Reilussa tunnissa keretään käymään monen tutun (satu)hahmon elämänkuviot ja kipupisteet läpi, kuulemaan muutamat riipaisevat biisitulkinnat ja nauramaan monet kerrat. Käsikirjoittaja/ohjaaja Antti Väre on Monty Pythoninsa, Kummelinsa ja muut kaikki katsonut, ja sieltä(kin) vaikutteita ottanut. Mutta on tässä omaperäisiä ideoitakin ihan riittämiin.

Hetkittäin meno on jo aika hulvatonta. Tässä tehdään Satulinna-nimistä tosi-tv-ohjelmaa, ja ruoskaansa viuhuttava Satu Linna (Nina Sirén) koittaa saada esiintyjistään jotain irti, mieluiten kyyneliä. Mutta kun Lumikki (Amelie Blauberg) ei vaan itke, ja Esmeralda (Anette Aghazarian) varastaa Lumikin roolin, ja tekninen henkilökuntakin joutuu esiintymään ja Matti Katikainen (Suvi Hurme) ihastuu Lumikkiin ja Kai-Peter Pan (Atte Reunanen) - sen Peter Panin poika - ei osaakaan lentää ja Pinokkiolla (Ville Rossi) on ongelmia poikana olemisen kanssa, monessakin mielessä. Ja ja ja. Juonenkäänteitä on juurikin niin monta ettei perässä meinaa pysyä.

   

Ei ole helppoa elämä tässä rinnakkaistodellisuudessakaan! Voiko Vesku Loiri auttaa, vai tarvitaanko ihan hevimiesten apua? Löytääkö Prinsessa Ruusunen (Margit Tuomi) uuden onnen esim. Tinderistä erottuaan Prinssi Rohkeasta? Pääsevätkö kääpiöt takaisin pätkätöihin? Ja tuleeko Marilyn Monroesta Mike Monroe ihan vai bosat poistamalla? Ja mikä oikeastaan on koko Satulinna-ohjelman tulevaisuus...

Nasevaa ja hauskaa dialogia tykitetään välillä sitä tahtia että hitaimpia hirvittää. Osa hahmoista on enemmän kuin överi (miten ois vaikka kampaaja-maskeeraaja Lystikäs (Antti Väre) tai erästäkin rokkikukkoa muistuttava Kapteeni Koukku (Antti Väre). Ja jotenkin se Loirdi (Joakim Pihlajaniemi) oli sympaattinen.

Porukka on oikeasti tosi lahjakasta ja taitavaa; kiitos kaikille siitä! Musiikkina on tuttuja hittejä (esim. Popedan Kakskytä centtiä, mutta versiona Kolkytä donaa). Kristian Suninen vastaa musiikkipuolesta ja sävellyksistä. Tässä oli käytetty paljon myös videoprojisointeja - ja hyvin ne lomittuivat muun esityksen lomaan.

Jäin mietiskelemään esityksen jälkeen että mitä suomalainen (tv/teatteri)katsoja oikeasti haluaa nähdä. Onko se tosi-tv-hömppää vai mitä. Kevyet farssit ja hömppäkomediat puhuttelevat monia, ja kesäteatteriesitysten keveys sopii kai suurimmalle osalle ihmiskuntaa. Tämä oli juuri sopiva annos totaalista aivot narikkaan-viihdettä!

Esitykset loppuvat muuten jo 17.6. eli ikuisuutta ei kannata varrota tämän kanssa!


Harjoituskuvien copyright Merja Ritaranta.
Näin esitykse ilmaisella pressilipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti