Kaasua, komisario Palmu / Tampereen Komediateatteri 8.6.2017

Kuka murhasi rouva Skrofin? (1939) ja sen pohjalta tehty elokuva Kaasua, komisario Palmu (1961) lienevät monelle ne tunnetuimmat Waltarin tuotokset, ainakin Palmu-osastosta. Niin myös minulle. Siitä huolimatta edellisestä lukemis- ja katsomiskerrasta on jo sen verran aikaa etten muistanut murhaajaa. Ja hyvä niin.

On hienoa että Waltarin perikunta on vihdoin antanut dramatisoida Palmuja teatterin lavallekin. Ja kukapa parempi sitä työtä tekemään kuin miehen tyttärenpoika, (näytelmä)kirjailija/ohjaaja Joel Elstelä. Tämän työn lisäksi Elstelä ohjaa näytelmän yhdessä Panu Raipian kanssa. Ja hyvin herrat tonttinsa hoitavatkin. Tuloksena on varsin sujuvaa komediaa. Tampereen komediateatteri on juurikin sopiva paikka Kaasua, komisario Palmun maailmanensi-illalle.

Juonesta ei sen enempää, mutta näennäisesti kaasumyrkytykseen kuollutta vanhemman rouvan mysteeriä käy selvittämään kokenut konkari Palmu kera avustajiensa Kokin ja Virran. Kaikki ei ole siltä miltä näyttää ja lukitun huoneen mysteerikin selviää pian. Mutta pian murhaajaehdokkaita putkahtelee kuin sieniä sateella. Kellään ei näytä olevan puhtaita jauhoja pusseissaan, ja miten niin moni joko asuu samassa talossa tai on viime aikoina visiteerannut rouvan luona. Hmmm... Siinä saakin Palmu pohtia.

Konkari Esko Roine on hyvä Palmu, pohtivan verkkainen mutta mielipiteissään kovin vanhanaikainen. Hykerryttävintä oli silti seurata etsivä Kokin (muikea Ari-Kyösti Seppo) ja lakia opiskelleen Virran (mestarillinen Lari Halme) sanailua, nokittelua ja varsinkin jälkimmäisen innokkuutta ja tumpelointia. Siinä missä Virta säätää ja innostuu, on Kokki jo hoitanut asian, eikä voi olla kuittailematta ohimennen. Loistava parivaljakko! Muistakaa seurata Virran temppuilua napsulasin kanssa, kun herrat vierailevat Lankisen asunnolla ensimmäistä kertaa. Kokki on sellainen kuivakka tietotoimisto, joka nasevasti komppaa Palmua. Virta rönsyää ja antaa mielikuvituksensa laukata, niin yliopistokoulutettu kuin onkin.

Vaikka tämä Palmun näytelmä onkin, ja vaikka poliisilaitoksen kolmikko pääosassa on, niin show'n taitaa varastaa kyllä aatelinen taiteilija Kurt Kuurna (Aimo Räsänen). Räsänen tekee aina upeita rooleja ja on mielestäni yksi Suomen parhaita näyttelijöitä. Ja Kuurnan boheemi taiteilijakuvaus on kyllä taas yksi nappisuoritus. Hieman liian yliampuva, liian ilmeinen, liian camp; mutta loistavasti vedetty. Tämän "Oi nouse Suomi" -veistos erektiivisine muotokielineen on varsinainen ilmestys. Räsänen on myös poliisipäällikkö Hagert sekä toimii esityksen apulaisohjaajana.

Tuplarooli on myös Severi Saarisella. Alussa hän on hömelö ja höpöttävä konstaapeli Ara ja sitten atleettinen rouva Skrofin veljenpoika Kaarle Lankela. Hyvin erilaiset, mutta hyvät roolit. Arassa on sellaista kesäteatteriäyttelemisen farssimaista hömppyyttä kyllä koko näytelmän tarpeiksi. Kaksoisroolissa taituroi myös Aku Sajakorpi. Hän on leppoisa ja hekottava asianajaja Lanne sekä Kuurnan biletuttava Reiska. Pakko vielä mainittava niljakas saarnaaja Mustapää (Miro Honkanen), joka on niin epäilyttävä kuin kukaan voi olla. Hienoa roolisuoritus tämäkin.

Palmun maailma on aika miehinen, ja naisroolit jäävät siksikin suorastaan sivuosaan. Neiti Kirsti Skrof (raikas Sanni Lehto) ja hykerryttävän melodramaattinen kabareelaulajatar Iiri Salmia (Natalil Lintala) ovat ne isoimmat osat, ja nämäkin roolit jäävät aika pieniksi. Erikoismaininta nuorelle Iita Ojalalle, joka oli pirtsakka postinkantajatyttö. Jos joku mua Palmussa muuten hieman häiritsi, siis itse henkilöhahmossa, niin ne vanhakantaiset asenteet niin naisiin kuin muihinkin asioihin.

Tämä näytelmäversio sijoittuu 1930-luvulle, kuten kirjakin, ja 30-luku näkyy hyvin lavalla. Kaisa Loponen on suunnitellut ihanat ajanhenkiset vaatteet. Paljon pikantteja yksityiskohtia, kuten taiteilija Kuurnan boheemit vaatteet ja punaiset kengät sekä kilpa-autoilija Lankisen vanhanaikaiset ajolasit. Oskari Löytönen on lavastanut palasen aidonnäköistä Helsinkiä, pastellinvärisine kivitaloineen ja Palmun työhuoneineen (Kyösti Kallion potretti seinällä!). Kätevästi pyörivien tai liikuteltavien osien avulla saadaan miljöitä muuteltua hyvinkin vauhdikkaasti. Johanna Vänttisen kampaukset ja maskeeraukset vievät viimeistään ajatukset vanhaan aikaan.

Loppuratkaisu on muuten erilainen kuin mitä elokuvassa tai kirjassa (niissäkin se poikkesi huomattavasti toisistaan) mutta enpäs paljasta mitään siitä. Hyvin tämä(kin) toimii.

Mutta mitä mahtaa tapahtua Hiljaisten seiväshyppääjien kerholla? Tämä jää edelleen arvoitukseksi.

Kaasua, komisario Palmu on kahdessa tunnissa vedetty napakka kesäkomedia, joka viihdyttää juuri sopivalla volyymilla. Koska syyllisiä tuntui piisaavan reilusti (mikä oli esimerkiksi mustassa kokoparrassa ja aurinkolaseissa hiipparoivan pikkutyypin rooli?) niin osa hauskuutta oli arvuutella (tai muistella) murhaajaa.

Esitykset pyörivät Tampereen Komediateatterilla aina 12.8. asti, joten hyvin ehtii katsomaan vaikkei nyt ihan ensimmäisten joukossa ryntäise.

 Kukitettu sankari Mäki ja laulumiesten etujoukot Raipia & Ojala

PS. Mukava ele teatterilta! Ensi-iltapäivänä 80 vuotta täyttänyt konkarinäyttelijä Seppo Mäki poimittiin katsomosta kukitettavaksi ja vielä pistettiin onnittelulauluksikin! Onnea!

PS2. Extrabonusta niille yrittäjille jotka jaksavat väkertää personoidut mainoksensa käsiohjelmaan.


Kuvien copyright Peero Lakanen (2 ylintä) ja loput omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.